Cadiz, kootut havainnot

Huomiot ja kuvat Cadizista pääsiäiseltä 2023.

JUOMA
Cádizissa juodaan olutta tuopeista (=jarra, j lausutaan kunnollisesti kuultavaksi h:ksi räkäisen espanjalaisittain). Pienenkin olusen, caña, toki halutessaan saa. En juo paljon olutta, vaikka siitä tykkäänkin, koska vatsa ei kestä, mutta tapa oli Cadizissa niin yleinen, että lähinnä Madridissa olueni juoneena kiinnitin lasin kokoon huomiota.

Tajusin, että hyvä bisse Estrella Galiciahan on Espanjan Lapin kulta (ajalta, jolloin Lappari oli hyvää)! Saman tyyppinen brändäys: Pohjoinen Galicia on Espanjan Lappi ja estrella tähti. Estrella Galiciaa pannaan edelleen Galician A Coruñassa. Laadukkaana perushanabissenä Estrella on syrjäyttänyt katalonialaisen San Miguelin ainakin etelässä. Madridissa oli enemmän paikallista Mahouta, kun viimeksi kävin. Kaikki ne ovat hyviä: espanjalainen osaa tehdä peruslagerin, ja nykyisin isommissa kaupungeissa myydään vaikka mitä pienpanimotuotteita ja pidetään olutfestivaaleja.
Kauppahallin baarissa 0,5 l tuoppi Estrellaa maksaa kohtuulliset 2,5 euroa.

SHERRYä tietenkin Cadizissa, Jerezin naapurissa, on tarjolla aina. Olen yrittänyt opetella hiennostuneen kuivan sherryn siemailun, mutta toistaiseksi en ole oppinut edes manzanillan, oloroson, amontilladon jne. eroa ja menen makealla tai puolimakealla sherryllä, sortuen säännöllisin väliajoin lasilliseen öklömakeaa Pedro Ximeneziä, makean portin tyyppistä jälkkärisherryä. En juo valkoviiniä juotuani sitä opiskeluaikanani 90-luvulla riittävästi, vaan valitsen yleensä punaviinin, kesällä joskus rosén. Luultavasti vastenmielisyyteni valkoviinia kohtaan hidastaa myös kuivan sherryn opettelua.
PRO VINKKI köyhille/kitsaille: halpa punkku on aina parempaa kuin halpa valkkari. Valkkarista on vaikeampaa tehdä hyvää.

RUOKA
Edellä maitsin jo Galician. En tiedä, missä kunnossa Galician kultakaivokset ovat, mutta ainakin yhtä kullanarvoista asiaa sieltä saadaan, nimittäin percebes-äyräisiä, suomeksi hanhenkauloja.
Löytyy niitä muualtakin Espanjan pohjoisrannikolta ja ainakin Portugalista ja Yhdysvalloista, paikoista, missä olosuhteet ovat niille suotuisat.
Percebesejä olen himoinnut niistä ensimmäisen kerran kuultuani, ja nyt pääsin Cadizin kauppahallissa maistamaan.
Hypetys niiden ympärillä on valitettavasti aiheelista.
Valitettavasti siksi, että jos ne olisivat ylimainostettuja, säästyisi rahaa. Pahoin nimittäin pelkään, että jatkossa tilaan niitä aina kun jossain näen – vaikka sitten luotolla.

YouTubessa löytyy videoita hanhenkaulojen kalastuksesta. Kaikki ovat yhtä ylidramatisoituja, niin mennään vaikka tällä.
Video osaltaan selittää korkeaa hinnoittelua.

Puolikas annos näyttää pieneltä, mutta siinäkin oli hommaa yhdelle.
Käyttäydyin epäespanjalaisesti, enkä todellakaan jakanut.

Annos olisi maksanut kaksikymppiä, mutta neuvottelin puolikkaan kympillä päästäkseni maistamaan. Olipa hyviä. Vaikeita syödä ja vaatisi parempia näppivoimia kuin minulla reumaatikkona on. Kannattaa kysyä ohjeita kokeneemmalta (mulle sattui sopivasti seisomapöydässä naapuriksi galicialainen kundi, joka neuvoi) mutta maksaa vaivan. Maistuu mereltä, mutta ei varsinaisesti liity mitenkään asiaan, eli Cadiziin.

Gadizin paikallisista ruuista testasin katkarapukakkusia, tortillitas de camarones:
Rasvaisia. Katkarapu maistuu, mutta vielä enemmän rasva ja jauho tms. Yhden tai kaksi voi syödä, sitten kyllästyy.

Patatas aliñadas on perunaa ja (liian vähän) sipulia ja persiljaa reilussa oliiviöljyssä.
Jos kahta jälkimmäistä olisi enemmän, olisin tilannut useamminkin.
Varmasti jossain ravintolassa x on täydellinen patatas alineadas -annos, mutta siihen emme sattuneet.
Perunan ystävänä suosittelen. Todennäköisesti kokeilen uusista perunoista jotain vastaavaa reilummalla vihreällä ja vähemmällä öljyllä.

Espanjassa syödään ihan pokkana gourmet’a purkista. En osaa sanoa onko se muoti-ilmiö vai pitempi traditio.
Tässä on menossa navajas picantes talon valkkarilla. Navajas ovat lihaisia ja hyviä….simpukoita?

Friteerattuja pikkumustekaloja. Mulle chipirones, täällä chocos, jossain chopitos ja pohjoisrannikolla taas kulkevat jollain muulla nimellä/nimillä. Jotkut erottelevat onko kyse seepiasta vai mustekalasta, mutta asiantuntemukseni ei siihen riitä: vauvoina maistuvat aika samalta.

Parque Genovésin baarin fritti-pikkumustekalat.

Miksi E.T. ei laskeutunut Espanjaan?
Espanjalaiset olisivat syöneet sen.

Naurattaa yleinen tapa vähätellä kielitaitoaan sanomalla puhuvansa ”keittiöranskaa” tai ”-italiaa”.
Minun espanjan kielen taitoni on kohtalainen, mutta ”keittiöespanjaa” en väitä osaavani, tuskin opinkaan.
Vaikka asuisin Espanjassa vuosia kokkaillen, en takuulla oppisi pätevää ”keittiöespanjaa”. Aineksia, vihanneksia yrttejä, sisäelimiä ja muita eläimen osia on loputtomiin, ja niille eri nimiä ja näistä erimielisyyksiä, minkä lisäksi ruokalajit ja niiden valmistustavat ja nimet eroavat eri puolilla maata.
Luovutin jo herbabuenan kohdalla. Se on ehkä minttu, ehkä ei… riippuu keneltä kysyy ja missä päin Espanjaa tai maailmaa ollaan. Espanjalainen ottaa ruuan vakavasti.

Albondigas de choco. Ei tullut tästä mun lempiruoka.

Tilasin vahingossa mustekalasta tehtyjä lihapullia, albondigas de choco, kun hämärä- ja ikänäollä luin listalta vain albondigas… enkä loppuosaa ”de chocos”. Eivät muistuttaneet yhtään lihapullia koostumukseltaan tai maultaan ja ihmettelin, että ovatpas erikoisia caditanojen lihapullat…. Vasta tehdessäni saman virheen toiseen kertaan, maistoin jotain kalaisaa ja tajusin tarkistaa listalta, mitä oikeastaan tuli tilattua.
Syön kaikenlaista korvista suoliin, mutta mustekalapullat eivät ole minun juttuni.

Harmillisesti testaamatta jäi prässätty possu, chicharrones, joka useimmiten tarjoillaan voipaperista.
Yritin opetella vaikean nimen ulkoa, en onnistunut. En osaa vieläkään – taas piti googlata.
Kerran tosin ostin hallista annoksen sillä nimellä, mutta se ei kylläkään ollut mielestäni prässätty vaikka voipaperitötterössä tulikin. Sen maku muistutti yksi yhteen marketin lihatiskin valmista grillikylkeä, mutta luultavasti sen kuulukin muistuttaa. Näin kyllä ihmisten syövän paremmankin näköistä possua voipaperissa, mutta olin aina joko juuri syönyt tai menossa muualle.

VESSAT
Naisten (uskoisin että miestenkin) vessojen erikoisuus on, että lukoista puuttuu varattu/vapaa -informaatio.
Mistään ei voi tietää, onko vessassa joku, joten ainoa vaihtoehto on nykiä ovia ja pyydellä sitten nöyränä anteeksi [perdón] ulos tulevalta henkilöltä, jota olet häirinnyt, ja joka yleensä ei ole myöskään viitsinyt huikata vessan olevan varattu. Henkilöt poikkeuksetta suhtautuvat ymmärtäväisesti. Kaikesta päätellen tähän on totuttu.

MUUT OVET
Taloissa on kaksi ulko-ovea, joista kadunpuoleista pidetään päivisin auki, paljastaen viehättävät mosaiikit ohikulkijoiden ihailtavaksi, samoin kuin vähemmän viehättävät muoviroskikset.

Espanjasta löytyy pragmaattisuusuutta:
Tämän kadun nimi on ”Katu joka on lähellä kapusiineja”, ja kadunpätkä on kuin onkin kapusiiniluostarin lähellä.

KELIT
olivat pääsiäisenä viileähköt, tyyppiä Suomen kesä. Pari ensimmäistä päivää olivat varsin lämpimiä ja päivällä tarkeni T-paidassa, jossa sai helposti yhden tinto de veranon juomisen aikana terassirusketuksen siihen käsivarteen, joka ei ollut varjossa. Sen jälkeen viileni, ja illalla aina kuljettiin kevyttoppikset päällä, joskus huivikin. Cádiz on tuulinen.

IHMISET
Lapset -ja useimmat naisetkin – ovat Cádizissa kauniita, miehet eivät. Ei ainakaan huomattu yhtään komeaa miestä.
Kaikki ystävällisempiä kuin vertailukohde Cordobassa, mikä sekin toki voittaa Suomen.

Katsokaa nyt miten tämäkin pikkumies on puettu.

AUTOILU
En suosittele. Kolhujen ja kolareiden uhka vaanii, kadut kapeita ja kulmat haastavia, eikä parkkipaikan löytäminen ole helppoa.

Kuvan ukkoa onnisti ja hän löysi parkkipaikan välittömästi edellisen lähdettyä. Hän pysäköi aivan kiinni takana olevaan, minkä jälkeen siirsi autoa vähän eteenpäin ikkunasta työntämällä.

Keski-ikäisten miesten HOUSUMUOTI on tummansiniset maahanmuuttajafarkut, joihin on tehty ”rentoja reikiä”. Niihin yhdistetään valkoinen tai vaaleansininen, mahdollisesti raidallinen, kauluspaita.

Näin viikon (vanhassa kaupungissa, tosin) aikana yhden rappionarkkarin: tämä nuori nainen kulki koiransa kanssa ja huuhtoi sen pissat kadulta vesipullosta, jota kantoi mukanaan. Okei, lähiöissä voi olla ronskimpi meininki, mutta olin silti vaikuttunut.

”Hallituksen muodostamisesta tulee vaikeaa.” No shit.

SUOMI oli uutisissa hyvin edustettuna.
Kun ensimmäistä kertaa avasin telkkarin ja surffasin kanavat läpi, hyökkäsi heti Suomi silmille.
Natoa oli takuulla käsitelty jo aiemmin, nyt puheena olivat Suomen eduskuntavaalit ja niiden tulos.
Mediaseksikäs maailman nuorimpana ja kauneimpana virkaansa astunut pääministeri Sanna Marin oli todellakin lyönyt läpi globaalisti. Myös Petteri Orpo näkyi kuvissa, kadunmiehiäkin oli haastateltu, ja kaivettu kaksi espanjaa puhuvaa suomalaista (Teivo Teivainen ja kuvan Markku jonka sukunimen olen unohtanut) kommentoimaan asiantuntijoina äärioikeiston nousua ja Marinin eräänlaista häviötä.

Hienon Neljän tornin talon julkisivu.

Sama talo kulman takaa. En ehtinyt ottaa kuvaa päivällä, mutta tästäkin näkee, ettei kunto ole ihan sama kuin paraatipuolella.

Muodikkain KOIRAROTU on mäyräkoira. Ilmeisesti koskee Andalusiaa laajemminkin, koska Cordobassa, minne lähdimme Cadizista, oli sama juttu.

Takseissa ja junissa on ihmeen MUKAVAT PENKIT, joissa hyvä tuki alaselässä. (Pituuteni on 173.)

El puerto de Santa María, joka on pikkukaupunki Cádizin ulkopuolella näytti junan ikkunasta käsin ihastuttavalta. Käykää, jos on mahdollisuus. Me ei käyty.

Junassa huomasin kyltistä ja gps:stä meidän ohittavan kuuluisan flamencolaulaja Camarón de la Islan haudan San Fernandon pysäkin saarella, joka on taiteilijanimen saari (Isla). Nimen ensimmäinen osa, lempinimi katkarapu, Camarón, tuli siitä, että kaveri oli niin vaalea. En löytänyt julkaisuvapaata kuvaa, mutta googlaamalla voi katsoa, miten ihminen, jonka tukka ei ole umpimusta, on Cadizin mustalaisen mielessä olmi.