Kontula Electronic 2017

Kontulassa vietettiin viime viikonloppuna toista kertaa Kontula electronic -festivaaleja.
Samaiseen viikonloppuun tuntuivat kerääntyneen kaikki omien seurapiirieni tapahtumat koko vuoden ajalta.
Säälittävässä sosiaalisessa elämässäni ei tapahdu mitään koskaan ja sitten kun kerrankin on häppeninkiä, gettugetöriä ja festivaalia, ne ovat kaikki samana viikonloppuna!
Niin se vaan menee.
Valitsin Kontulan niillä perustein, että tapahtumapaikoille ostarin baareihin on kotoani viiden minuutin kävelymatka, kotikaupunginosaansa kuuluu kannattaa, eikä sääkään varsinaisesti suosinut rohkeampaa irtiottoa.
En ole ollenkaan konemusiikin harrastaja, vielä vähemmän tuntija, mutta viime vuonna kun festari oli ensimmäistä kertaa, musiikki ja meininki oli niin hyvää ja oli niin kivaa, että kiinnosti tsekata tarjontaa vielä tarkemmin ja laajemmin kuin viimeksi.

Hankkiuduin siis ”virallisiin” avajaisiin Kontulan ostarin keskustorille, missä oli PMS- henkinen kulutusjuhlaa kritisoiva tanssiesitys. Käsittääkseni. En ymmärtänyt siitä paljonkaan ja kaiken lisäksi myöhästyin vähän alusta.

Parasta oli yhden tanssijattaren tyylikkään mustan intianpuuvillamekon alta tarkoituksella vilahtelevat kirkkaanpunaiset pikkuhousut joissa oli valkoinen tupsu. Musiikki vaihtui esityksen jälkeen yllättävän kantrihenkiseksi, joka sopi minulle vanhalle Kantri-Jyrille oikein hyvin.

Kaikki terassikansalaiset eivät olleet yhtä innoissaan kantrihenkisestä electronicista, vaikka sähköbanjon voi minusta laskea sähköiseksi musaksi, eikö?
Ilma oli hyytävän kylmä, mutta musiikin ja rommitotin voimalla maltoin istua hetken Helmi-grillin terassilla, joka on se siisti ja iso terassi keskellä ostaria, jossa sai Aperol Spritzeria jo silloin kun sitä ei saanut edes Helsigin keskustassa paitsi Rymy-Eetun terdellä (se on se joka on Svenskanin edessä, vaikkei uskoisi). En muuten tiedä saako enää.

sdr
Tällaiset puput kiersivät neuvomassa ihmisiä ja ohjaamassa junantuomia betoniviidakon baareihin. Kuulin yhden valitsevan myös sopivan musiikkityylin electrogenreä tuntemattomalle. Hyvä palvelu!
mde
BAR fIesta. En yhtään tiedä kuka esiintyy.

Bar Fiestassa oli aika tungos etenkin oven ja baaritiskin/takaosan välisellä ”käytävällä”. Tanssimaan mahtui paremmin kuin seisomaan tai kävelemään. Kantapeikot taputtivat ilahtuneina käsiään ja jopa inostuivat laulahtelemaan, milloin havahtuivat melodisempaan electroon.

dav
Mopo-baarissa on tunkua ja tunnelmaa.

Mopo-baarissa kävin molempina päivinä ja se oli täynnä, muttei tukossa, Kontulassa kun ollaan. Sain istumapaikan molempina päivinä melkein heti – peikkomainen flaksi!

Perjantaina lähdin kotiin puoliltaöin, joten en tiedä miten ilta siitä jatkui. Sen verran tein huomioita ja kuulin muilta, että baarit olivat melkolailla täynnä.

Lauantaina ei enää kantapeikkoja näkynyt ainakaan niissä baareissa, joissa itse tarkistin. Olivat kai vaihtaneet rauhallisempaan baariin, Kontula Electroniciin eivät sentään kaikki ostarin baarit osallistu, vaikka moni mukana onkin.
Muuten lauantai oli vilkkaamman oloinen päivä. Ilmakin tosin aavistuksen suosiollisempi.
Aloitin Fiestasta alkuillasta menemällä katsomaan, mitä Rosa Liksomilla on sanottavaa.

dav
Rosa Liksom.

Loukkaannuin kontulalaisten puolesta Rosalle, joka heti kärkeen ilmoitti, että on a) elämänsä ensimmäistä kertaa Kontulassa ja jatkoi, että b) ”täällähän tiedetään, mikä on ´turvaverkkotapaaminen´”.
Kontulalaiselta työttömältä yksinhuoltajalta Rosalle tiedoksi, että ei mitenkään välttämättä tiedetä. Kysyin seuralaiseltani, joka on entinen sosiaalityöntekijä, ja hän toki tiesi. Liittyy lastensuojelun käytäntöihin, joka selvisi luettavasta tekstistäkin.

Arvostan Rosa Liksomin kuvataidetta, samoin joitakin romaaneja ja novelleja, ja ihan älyttömästi pidin Venäjän junakertomus Hytti nro 6:sta.
Sen sijaan en ole koskaan ollut vaikuttunut hänen varsin suosituista, sosiaalipornahtavista, b-luokan kansalaisten elämää ”raadollisen räväkästi” kuvaavista novelleistaan ja kertomuksistaan, joissa mielestäni on liikaa sisällöllis-kielellisiä kauneusvirheitä ja epäuskottavia tyylipoikkeamia ja ulkokohtaisuutta.
Rosan kirjoittettu meänkielikin on ihan erilaista kuin se, mitä minä olen kuullut vaikkapa Ylitorniossa syntyneen isäni ja hänen rollolaisten sukulaistensa puhuvan. Samat paikkakunnat muuten, josta interwebbi kertoo Rosan olevan (samalla kielellä) ”pois”.

Se, onko huoria, narkkareita ja juoppoja kuvaavissa teksteissä kyseessä​ parodia ja jos on, niin mihin sen on tarkoitus kohdistua, ei ole mielestäni hirveän mielenkiintoinen keskustelu. Kuten ei sekään, liittyykö olettamus siitä, että kaikki Kontulassa ovat sosiaalitoimen tai ainakin lastensuojelun asiakkaita samaan komediaan.
Rosa luki juuri näitä novelleja, joista en niin välitä, mutta esiintyi muuten sympaattisesti ja kivasti. Murteen nuotti ei tosin vakuuttanut lukiessakaan. Ymmärrän jo PR-taustani puolesta, miksi kirjailijat yleisöille esiintyvät, mutta lähtökohtaisesti olen sillä kannalla, että jos taiteellisella vaikutelmalla on väliä, niin harvan kirjailijan tai runoilijan kannattaa omia tekstejään ääneen yleisön edessä lukea (poikkeuksia toki on, esimerkiksi runoilijat Merja Virolainen ja Tomi Kontio), ei Rosankaan.

Takaisin konemusiikkiiin ja Kontula Electronicista kertovaan laadukkaseen kuvasarjaan:

IMG-20170423-WA0007

Bar Fiestaan oli jonoa kun lähdin sieltä lauantaina Mopo-baarin kautta My hani -pubiin.

Hani pubissa viihdyin jo mielestäni melko ansiokkaasti ollakseni liki viisikymppinen täti-ihminen ja progea diggaava hippi. Olin kotona vasta kolmen pintaan.
MyHanissa oli tanssimahdollisuus ja osaltaan siksi vähän nuorempaa porukkaa.
Sisään maksoi 15 euroa ja kaikki eivät ollet tarjontaan tyytyväisiä. Parikymmpiset mimmit, joihin törmäsin klassisesti naisten vessassa, eivät kokeneet saaneensa rahalle vastinetta.
Sen sijaan minä ja toinen kontulalainen äippä, joka tuntee elekromusagenren huomattavasti minua paremmin, pidimme kovasti mm. musan Pink Floyd -vaikutteista.

IMG-20170423-WA0011

Kaiken kaikkiaan kivat festarit ihmisenkokoiset festarit, bonuksena että suurin osa tarjonnasta on ilmaista, meininki rentoa ja yleisössä muitakin kuin hard core-tekno-electro.rave-ihmisiä. ikäjakaumakin oli aika heterogeeninen, eli sekaan  mahtuu kuka vaan. Niin ja ihmiset PUHUVAT toisilleen! Vähän kuin kotona Espanjassa…

Tapahtuma jatkuu ainakin ensi vuonna, joten alan henkisen valmentautumisen siihen, että kaikki tapahtuu taas ensi vuonnakin yhtenä viikonloppuna.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s