Madrid osa 2: ruoka

Syöminen jäi tällä kertaa Madridissa kiusallisesti muiden ajanviettotapojen varjoon, enkä päässyt toteuttamaan itseni ihan siinä mittakaavassa kuin olin suunnnitellut ja mikä siellä kannattaisi.
Sain kuitenkin toisinaan ruokaa, niin että juuri ja juuri pysyin tolpillani.
Madridissa on tarkat ruoka-ajat ja niitä en aina kyennyt noudattamaan ja jouduin joskus tyytymään baarin viimeiseen tapakseen ja kerran jopa – häpeän tunnustaa – pizzakioskin suolaisen pullataikinan makuiseen sliceen.

Kerron seuraavassa vähän mitä söin, mutta vain suurinpiirtein missä. Madridissa saa ruokaa joka paikassa, se on aina hyvää ja paikat löytää helposti.
Perussääntönä se, että Gran Vian pohjoispuolella on enemmän trendikkäitä paikkoja, eteläpuolella ovat kansanomaisemmat. Molempia löytyy kuitenkin kaikkialta, ja koska erilaisten ruoka- ja muitten paikkojen löytäminen on yksi Madridin hauskuuksista ja siellä helpompaa kuin missään, en käsittele asiaa enempää. Todennäköisesti aivan naapurissasi on loistava ruokapaikka, asuit sitten missä päin kaupunkia tahansa.

Periaatteessa syöminen Madridissa käy näin:

Aamulla maitokahvi jossain. Café con leche tai lyhyempi maitokahvi ”cortado”. Churroja kannattaa ottaa, jos jaksaa. Yleensä ovat hyviä. Paitsi allaolevan kuvan paikassa, jossa churrot olivat paha pettymys. Tilasin pöydästä, olin vielä nukuksissa, enkä tsekannut tiskiä. Oma vika. Pyörittämällä niitä sokerissa sain syotyä puolet. Appelsiinimehu oli sentään puristettu appelsiineista, niinkuin kaikkialla muuallakin. Sitä kannattaa suosia, siitä saa tarpeellista virtaa! Sitä tosin saa churroistakin. Fiksuimmat hipsivät churropaikan kautta aamusella kyliltä kotiin ja nappavaat churrot suklaalla, niin ei tarvitse sitten herätessä ihmetellä, kuka käski.

Pahoja haaleita ja sokerittomia churroja maahanmuttajien kahvilassa Solin lähellä.
Pahoja haaleita ja sokerittomia churroja maahanmuttajien kahvilassa Solin lähellä.

Seuraavalla kerralla aamukahvilla vahingosta viisastuneena ja eri kahvilassa tilasin kahvin, mehun ja croissantin, joka olikin sitten ikimuistoisen hyvä, vaikka puolet siitä murenikin syliini.

Ehdin viikon aikana kerran aamiaiselle hotelliinkin! No sehän olikin sitten lähteä lapasesta: Olen kova syömään ja vaikka en arkiaamuisin kotosalla juuri syö, hotelliaamiaisilla maistuu, ja olen maasta riippumatta elementissäni.
Kaipaan aamiaisellakin makeaa jälkiruokaa, ja tässä hotellissa oli onneksi tarjolla normaalien suolaisten englantilaisten ja espanjalais-ranskalaisten aamiasjuttujen lisäksi aimo valikoimat hedelmiä, juustoja ja kakkuja. Kiitos kyllä! Tänne vaan! Kyllä minä syön! Vielä mahtuu!
Hotelliaamiainen oli kaikessa harkitsemattomuudessaan onnistunut ratkaisu, sillä kyseessä oli perjantaiaamu, ja ilmeisesti tuhdin aamiaisen ansiosta jaksoin riekkua kaupungilla lauantai-iltapäivään.
Asuin Melian Tryp Cybeles -hotelissa Gran Vialla. Hyvä hotelli, jonka valitsin umpimähkään e-bookersista sijainnin ja wifin perusteella. Wifi tökki vähän ja oli hidas, mutta muuten ei valittamista, huonetta vaihdettuani. Muistutan kuitenkin, ettei ainakaan itseni tyyppisen seurallisen matkailijan kannata Madridissa satsata hotelliin pätkääkään. Minullekin tämä oli ensimmäinen kerta kun asuin siellä ”hyvässä” hotellissa, ja paljonko siellä sitten lusin? Todella vähän.

Aamupäivällä voi vetää churrot, jos ei aamulla ole vetänyt, tai jonkun jamon serrano -sämpylän tai croissantin kahvin kanssa.

Lounasta aloitellaan yleensä kahden kolmen maissa. Useimmista paikoista saa menu del diaa yhdestä neljään. Hinta on keskimäärin yhdeksän euroa. Lounaaseen kuuluu useista hyvistä vaihtoehdoista valittavat alkuruoka, pääruoka, juoma ja jälkkäri. Ne ovat todella hyviä ja kannattaa yrittää ehtiä!
Parhaan lounaan söin Letrasin kaupunginosassa, joka on siis ihan ytimessä ja josta pidän paljon, koska se on tunnelmallinen ja vanha ja täynnään toinen toistaan kivempia baareja ja kuppiloita. (Plazat Angel ja Santa Ana ovat siellä ja niittenkin terdeillä voi istuskia. Parhaat lounaat kyllä saa paikoissa, joihin pitää kävellä sisään.20140523_145136)
Tässä menu del diassa valitsin alkuun perusruoka gazpachon ja kyyppari tuuletti  innoissaan, että ”Mahtavaa! Meillä on aivan poikkeuksellisen hyvä gazpacho ja odotas vaan kun maistat, ja kohta nimittäin tulee Espanjan parasta gazpachoa!”. Ei valehdellut. Oli todella hyvä, hyvin maustettu ja jäähdytetty. Sitä ennen tuli alkuun vielä joku pieni tapasleipä ja oliiveja. Lounaan hintaan sisältyi myös seitinohut ranskalaistyyppinen ip-känni, eli puolikas pullo punkkua, joka tarjoillaan viileänä sekin, kuten kesällä Espanjassa kuuluukin,  ja oli myös hyvää.

Pääruuaksi otin jänistä. Perushyvää.
En enää muista mitä sen kanssa oli eikä kuvasta enää näe, otettu liian loppuvaiheessa. Nähtävästi maistui.

Jäniksen jämät.
Jäniksen jämät.

Uhkarohkeasti valitsin jälkkäreistä perusespanjalaisen flanin. Vaihtoehdot ovat melkein aina crema catalana, flan-vanukas, jätskiä, eri hedelmävaihtoehtoja, jotain piirakkaa/kakkua.  Uhkarohkea valinta oli, koska olen suuren mittakaavan laktoosi-intolerantikko ( nyt puhutaan tuskallisista oireista, ei mistään ilmavaivoista), enkä ole koskaan pitänyt flanista. Tästä pidin. Mielettömän hyvä kärtsäsoosi ja mainio koostumus. Eikä mitään oireita tai jälkiseuraamuksia.
Hintaa lounaalle 9,50 €. En tietenkään osaa neuvoa ketään tähän baariin, mutta löydän sen tarvittaessa. Tarkoitus olikin käydä siellä uudestaan joku ilta,sillä siellä oli kiinnostava etanat (olisivatko olleet jossain anisviinassa valmistettuja) + juoma -tarjous, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Sairaan hyvä flan.
Sairaan hyvä flan.

Muita lounasruokia oli esimerkiksi alla olevassa kuvassa oleva ”cocido madrileño” -keitto, joka oli omintakeisesti muodistettu ja höystetty thaikkuhenkiseksi ehkä korianterilla. (Sekoitan aina yrtit toisiinsa.) Tässä lounaspaikassa ei ollut vaihtoehtoja, paitsi jälkiruuissa ne normaalit. Tarjolla oli vain yhtä ruokaa, mikä helpotti merkittävästi valintaani. Tässä keitoksessa lillui kyllä perunan ja muutaman muun vihanneksen lisäksi epäilyttävädti samantapaista sisälmyskamaa kuin callos madrileñosissa. En ole ennen syönyt, joten en tiedä, mitä siinä kuuluu olla, mutta eiköhän kaikilla ole siihenkin oma reseptinsä.

Tän kanssa tuli varsin tulista chilikastiketa ja sitruunaa, joita lortasin sekaan. Aika jees,
Tän kanssa tuli varsin tulista chilikastiketa ja sitruunaa, joita lotrasin sekaan. Aika jees.

Callos Madrileño on sen sijaan tutumpi. Se on sisälmyspata, johon kuuluu aina herneitä ja usein siinä on jotain veripaltun- tai -makkaranpaloja ja jotain keuhkoilta näyttävää. Pääraaka-aine on käsittääkseni possun mahalaukku, kai se on sitten se keuhkon näköinen. Tätä ruokaa ei kannata haistella. Sitä särvitään leivän kanssa ja hui, kun hyvää!
Sain varoituksen sanan, että callosia ei pidä syödä illalla tai ennen nukkumaanmenoa tai tulee kuulemma hirveät vatsanväänteet. Päivällä sitä saa syödä eikä seuraa ongelmia. Söin kiellosta huolimatta illalla. Ei tullut ongelmia, vaikka rautavatsa, joka minulla oli nuorempana, on enää muisto vain.

20140526_232028
Callos yläviistosta ja nautittuna väärään aikaan, iltamyöhällä.
20140526_232005
Callos alaviistosta.

Hyvää espanjalaista perusruokaa söin Carlosin ja Santosin seurassa Latinassa jälkimmäisen kotona ja valmistamana. Alkuun manchego-juustoa ja chorizomakkaraa, pääksi paellaa, lisäksi tomaati-avokadosalaattia. Punkkua. Patonkia. Vesimelonia. Muy rico!

20140525_161657-220140525_161715-1

Suomalais-madridilainen ystävättäreni vei minut välillä rahvaan parista syömään vähän trendikkäämmälle alueelle Bilbaon metroaseman lähelle. Ravintola näytti keskikokoiselta, mutta olikin valtava, minkä huomasin vasta, kun kävin alakerrassa vessassa. Siellä ravintola vain jatkui ja jatkui.
Tarjoilijat olivat tyköistuviin army-henkisiin asuihin puettuja aasialaisia. Normihyvä lounas, vähän konstailevammat raaka-aineet ja fiinimpi asettelu ja miljöö. Siellä koettiin sellainenkin ihme, että tulin kalasta niin täyteen, etten jaksanut syödä annosta loppuun!
En muista mitä kalaa se oli, eikä nimet kerro mulle espanjaksi mitään. Seuralainen vastasi kysymykseeni, että jotain valkoista. – Ei se niin tarkkaa täällä ole, valkoinen on rasvatonta ja sininen rasvaista.
Että valkoista kalaa syötiin, tosin bechamel-soosissa ja keitetyillä perunoilla.
Alkuun otin koemielessä vertailun vuoksi gazpachon. Ei ollut yhtä hyvä kuin siinä Letrasin paikassa.
(En muuten osaa tehdä tollasta punasta perus-gazpachoa, enkä ole ottanut selvää, miten sitä tehdään. Teen aina sellasta karkeampaa Naisia hermoromahduksen partaalla -gaspachoa, johon  tulee vihreetä paprikaa ja juustokuminaa, tehosekoittimessa. Ehkä ylitän itseni tänä kesänä ja selvitän tämänkin asian.)
Jälkeen ananasta ihanan ohueksi slaissattuna.
Pari tuntia meni siivillä, kun päästiin naisseurassa  juttelemaan. Eikä ehditty käsitellä kun muutama aihe.

Vietkongin sisseiksi pukeutunut henkilökunta tarjoili tässä ruokapaikassa.
Yhden ruokapaikan tarjoilujat olivat pukeutuneet Vietkongin sisseiksi. Beware, or Charlie gets ya!

Kävin myös kokeilemassa yhden paikan (c/Fuencarralia ylöspän) lounaan,koska olen aiemmin syönyt ensimmäiset siankorvani sen baaritiskillä  ja keskustellut fiksusti valuuttakeinottelusta ja politiikasta ukkojen kanssa.
Lounaskin oli siellä hyvä, mutten enää muista muuta kuin että valitsin – taas uhkarohkeana laktoosiriskinä – mansikoita kermavaahdolla, ja aloitin trendin. Kaikki söivät tullessani melonia jälkkäriksi, mutta mansikka-annokseni ilmestyttyä kaikki, jotka ehtivät, vaihtoivat jälkkärinsä mansikoihin. Espanjalaiset mansikathan ovat nykyisin jo ihan syötäviä, usein jopa maukkaita.

Illalla
voi mennä joko ravintolaan tai baariin syömään. Baareissa saa tapaksista myös annoksia ja puolikkaita annoksia, jotka nekin ovat isoja.
Jos olut/viini maistuu, voi syömisen kuitata tapasbaarien kylkiäisillä. Niitä on kaikenlaisia, turha alkaa luetella. Ylesimpinä juusto, oliivit, pienet täytetyt voileivät ja pikkumakkarat. Tapaksia saa myös ostaa, mitä en itse tahdo muistaa, jos ei jaksa juoda niin paljon kuin kylläiseksi tullakseen tarvitsee, suhde kun yleensä on lasi ja tapa.
Mukaville annetaan enemmän ja parempaa, kuten ihan oikein ja kohtuullista onkin.

Jälkikäteen huomaan kuitanneeni ilallisen joko tapaksilla tai en oikein millään.

Tulopäivänä olin hotellissa vasta kymmeneltä ja liikkeellä vasta puoliltaöin. Löysin kuitenkin suht helposti edelleen ruokaa tarjoilevan tapasbaarin, ensin koetettuani paria paikkaa turhaan. Luonnollisesti jäin ensin näissä parissa ei-enää-ruokaa-tarjoilevissa-baareissa kiinni suustani, niin että löysin vasta puol kahden maissa sen baarin, jossa sai ruokaa. Otin tortillan, sillä callos oli päässyt loppumaan, juustoa ja bissen. Aah. Kyllä oli muuten hyvää Finnairin vitsikkään vähälaktoosisen  (ja -kalorisen) ”aterian” jälkeen.
Yhtenä iltana jouduin pakenemaan homobaariin  kiusallisen tunkeilevaa mieshenkilöä.Tämä oli ainoa kerta koko aikana kun kohtasin ihan suomalaistyylisesti urpon miehen. Haluan korostaa että tämä tyyppi EI todellakaan ollut espanjalainen, vaan maahan muuttanut italialainen.
Siinä baarissa söin hyvän sämpylän (ei kuivakka, kuten niin usein bocadillot, joista siksi en suuremmin perusta)  ja niin hyvää punkkua, että otin pullosta kuvan. Ajattelin ostaa sitä myöhemmin.
Aivan oikein, en sitten ehtinyt viinikauppaan.

Tämä oli hyvää.
 

Tämä oli hyvää.

Väliin/hiukopalaksi

Kauppahalli Mercado de San Miguel on keskustassa ja auki puoleenyöhön. Siestan aikana siellä siivotaan ja se on kiinni. Yhtenä päivänä söin siellä pari leipää, toisessa hanhenmaksasörsseliä ja toisessa makkarasörsseliä. Hain vinotecasta lasin helvetin hyvää punkkua kylkeen. Sanoin vaan, että jotain hyvää ja tymäkkää, ja sellaista sain. En muuten muista, miten ilmaisin asian espanjaksi. Sain tietty maistaa ensin. Kaato oli snadi, mutta oli kyllä maksamani vitosen arvoinen moneen kertaan.

Mercado San Miguelin perussettii.
Mercado San Miguelin perussettii.
Tää kuva on viime vuodelta, mut ei siellä mikään ole muuttunut.
Tää kuva on viime vuodelta, mut ei siellä mikään ole muuttunut.

970050_4917663099895_1365018617_n

Mercado San Miguel on Plaza Mayorin takana, siihen törmää melkeinpä väistämättä. Se on vähän tyyriimpi kuin tavalliset ruokapaikat, mutta hinta-laatusuhde on todella hyvä kaikilla tiskeillä, joita olen siellä kokeillut, eikä nyt sentään liikuta Helsingin hallien hinnoissa. Leivosten, konvehtien, tapasten, oliivien, viinien, vermuttien, cavan, sherrien yms. lisäksi sieltä saa myös lihaa, kalaa, vihannesta ja hedelmää, jos on niin onnekas, että sattuu omistamaan Madridissa keittiön, jossa kokata. Esimerkiksi sisäelinten tarjonta ja hyödyntäminen on Espanjassa aivan eri luokkaa kuin meillä.

Halleja on muuallakin. Latinassa on ollut aikanaan virkeä halli, mutta sieltä ovat  parhaat myyjät lähteneet ja se on nykyisin kuulemma kehnohko. Kannattaa kuitenkin etsiä lähin, jos ruoka kiinnostaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s