Kesäale: halvaksi tulee

Kävin jo ennen juhannusta klenkkaamassa (polvessa joku nivel-, risti- tai muu side vihoittelee) Itiksen läpi alelöytöjen toivossa.
Vaatteidenostokieltoni on väliaikaisesti katkolla, sillä ihan oikeasti tarvitsisin muutaman vaatekappaleen. En toki välttämättä, mutta ”tavallaan”.
Hölkkäsin siis perusvaatekaupat läpi, kaikki joiden ikkunoissa mainitttiin ”ale”, siis myös Anttilan ja jopa Halosen (virhe)! Vihaamalleni Itiksen Stockalle en mennyt, koska siellä oli liian alhainen alennusprosentti, jolla ei saa minua liikkeelle tai liikkeeseen.
Zarasta löydän usein jotain, mutta sinne en tällä kertaa mennyt, sillä ikkunassa ei ollut mitään mainintaa alesta. (Varmaan tähän mennessä jo on.)
Kierros oli varsin halpa. Alet olivat nimellisiä ja vaatteet rumia. Indiskalla sentään on muutakin väriskaalaa kuin vallitseva musta-valkoinen-harmaa-persikka, mutta sielläkin aleprossat saalittävää -20 % ennestään hinta-laatusuhteessa suolaisista lähtohinnoista.

Jaksan ihmetellä sisäänostajien värien pelkäämistä. Syytän heitä jokaisesta läpikuultavan vaaleaihoisesta suomalaistytöstä, joka tulee kaupungilla ja landella vastaan persikan/aprikoosin/vaaleanoranssin värisessä mekkosessa, paitulissa tai hamosessa näyttäen, paitsi entistä värittömämmältä ja aneemiselta, myös tylsältä ja valitettavan usein halvalta.
Ei se ole lapsiparkojen syytä. Värejä ei myydä. Vain ahkerimmat kirpparikiertäjät, ulkomaan reissaajat ja kangaskauppojen asiakkaat löytävät jonkun värisiä vaatteita. Ketjuliikkeet ovat hämmentävän yksimielisiä siitä, mikä myy. Kai se myy, kun ei muuta ole. Värien suhteen Henkka on ketjuista paras.
Yritin kyllä minäkin etsiä yhtä mustaa vaatetta, nimittäin capreja. Vanhat ovat löysät ja olen uudelleenvärjännyt ne jo ainakin kerran. Löysin vain ihmeellisen konstikkailla ”kivoilla yksityiskohdilla” (strasseja, valkoiset ompeleet, etc.) piristettyjä tätimalleja ja liian lyhyitä lahkeita.
Taidan siirtää varsinaiset vaatehankinnat seuraavaan Madridin tai vastaavaan.

Itiskierros maksoi kympin, jolla ostin Henkasta yöpaidan. Siinä on pienet hihat, mikä on tärkeää, sillä yöllä mulla palelee lähinnä hartiat. Koska en ole muotibloggaaaja enkä muutenkaan tunne tarvetta täydellisyyteen, liitän alle kuvan, josta huomataaan, että a) pesukoneessa oli todellakin tällä kertaa myös paperinenäliina, jonka jäämät erottuvat helposti tummansinisestä. (Alkeellinen moka, jota en tunnusta tehneeni vuosiin.) b) onnistuin todellakin ostamaan YÖPAIDAN, joka kaipaisi silitysrautaa pesun jälkeen, muttei ikävä kyllä tule sitä näkemään.

Eilen kävin vielä Hgin keskustan Sokoksella. Ajattelin et onhan sieltä joskus jotain löytynyt. Unohdin, että siellä vaikuttaa nykyisin Mark & Spencer. Sekin oli siis virhe. Mutta jos jotakuta kiinnostaa muovisesta materiaalista valmistetut ”kuosivaatteet”, brittiestetiikka ja likaiset värit, jotka eivät sovi kaukaasialaisen rodun väritykseen, niin sieltä niitä saa! Melkein ostin sukat, mutta Sokoksen tuotteita ei voinut maksaa M&S:n kassalle. Mahtavaa asiakaspalvelua.
Liike on todella sokkeloinen, pahempi kuin Itiksen Stocka, eli siellä eksyy.
Jos joku osasto mua Marks & Spencerillä on joskus puhutellut, niin alusvaatteet ja kosmetiikka. Alusvaateosasto oli pikkuruinen, kosmetiikkaa en löytänyt. Ärsyynnyn suoraan Englannista tuoduista kylteistä ja konsepteista. Vähän vois lokalisoida, jos lähtee (jo toiseen kertaan) Suomea valloittamaan. Ei minkäänlaista yritystä!
Sokoksen puolen merkkivalikoima vaikutti siinä samalla supistuneen aika lailla.
Tarjolla oli kepulaisten kansanedustajien ja Sofi Oksasen suosimaa desigualia; espritiä, jolla on jotain kivoja malleja joskus, mutta ne hajoavat viimeistään pesukoneessa, joten vältän niitä; joitain hyväksyttäviä merkkiä suppealla valikoimalla (Rils, Soya concept ja Tiger of Sweden,  edellä mainitussa värittömien värien skaalassa, lisänä erittäin vaalea sininen), tätimäistä Andiataa ja sen sellaista. Ai niin, Nanso tottakai, c´mon oikeesti. Navettapolullahan ne on ihan jees.
Eipähän tarvi mennä Sokoksellekaan vaateostoille. Meikkiosastokin on supistunut. Missä ennen oli päivittäismeikit, max factorit sun muut, on nyt M&S ja Peruna-vaatemallisto. (En tiedä onko M&S:n tytärmallisto, mut ei onneksi näyttänyt siltä.) ”Mullon uus mekko. Tää on Peruna.”  Hehehe. Mutta siellä oli muutama ihan kivan näköinen, eli Peruna ei ollut mitenkään ongelmallisin Sokoksella myytävistä merkeistä.

Tänään ajelin sitten autokorjaamolle näyttämään tuulilasia jossa ollut halkeama osoittautui sulkien turvauraksi tms. En nolostu moisesta, mutta ilahdun: tuli 400-500 € säästöä, eli eiku tuhlaamaan! Sain parkkipaikan Itiksen Stockan Herkun vierestä, joten viinakauppaan! Vein ostamani 3 punkkua ja yhden rosen autoon ja ajattelin et katotaan nyt se Stockakin, että jos pojalle chinot…
Suuntasin etsimään chinoja meikkipuolen alelaarista. Löysin kesämeikkivoidepuuterin (clinique, 15 suojakerroin) ja arkihuulipunan (ei minkään, eli omien huuulten värinen, shiseido, niillä on hyvät hoitavat huulipunat) miinus nelkööt prossaa. EIPÄ. Ja ystävällinen ynnä kaunis myyjätär virolaisaksentilla. Sinne jäi muuten aika hyviä tuotteita, jos arvon rouvia kiinnostaa.

Chinoja en pojalle löytänyt, sortseja olisi ollut. Koko on hankala, sillä eletään vaihetta ”liian pitkä lapseksi, liian laiha mieheksi”, joten annan tässä asiassa armon käydä oikeudesta.

Kävin huolella läpi naisten vaatepuolen, sillä aleprosentti oli jo hyväksyttävä -40. Löysin kaksi ei mitenkään täydellistä vaatetta, jotka ostin kun halvalla sain.
Ensimmäistä kerta muuten, kun ostin mitään Vila-merkkistä. En ole löytänyt sieltä koskaan ennen mitään. Eipäs kun olen! Virkatun t.sin. pipon kahdella eurolla. Se on sittemmin hukkunut ja se oli ihan helvetin hieno ja hyvän mallinen, sellanen niskasta roikahtava, joita kutsun nuorisopipoiksi. Harmittaa kyllä edelleen.
Sorruin muotiin: toinen vaatteista oli valkoinen pitsimekko, joita on kaikkialla! Mutta mä alan luultavasti käyttää sitä vasta sitten, kun muut eivät enää kehtaa. Niin teen yleensä.
Niin siis Vilasta ostin hätäpäissäni tollasen sinikirjavan tunikahomman vielä valkoisen pitsimekon seuraks. Makso jotain 12 euroa nimittäin se tunika, ja mekko 35. Mekko oli ostettava M-koossa, vaikka olen ehdottoman L. Mulla on nimittäin lyhyet kädet ja largessa oli liian pitkät hihat. Olis menny vähän koko idea jos olis alkanu pitsikuviota tärväämään lyhentämällä.

Ai kamala, nythän mä hogasin kun näin kuvat: sen lisäksi että sorruin muodin orjuuteen ja kesän hittivaatteen ostoon, tuli hankittua sinistä ja valkoista. MINUSTA ON TULLUT KATRI-HELENA!