Autokoulussa aikuisena

Astuin autoilun ihmemaahan reilu vuosi sitten. Stadilaisena olen pärjännyt nelikymppiseksi ilman ajokorttia ja ylpeillyt alhaisella hiilijalanjäljelläni.
Olen kyllä haaveillut Euroopan kierroksesta autolla tai Yhdysvaltojen halki ajamisesta.

…”At the age of 37 she realized she´d never drive to Paris in a sportscar with the warm wind in  her hair…” Tämä on  Ballad of Lucy Jordan, Dr. Hookin mainio biisi.
Onneksi sisäinen Lucy Jordanini on päässyt elämysmatkoille pelkääjän paikalla villissä ja liian pitkään kestäneessä nuoruudessani.
Amerikan ja Euroopan läpiajo on yhä toteuttamatta. Olen nyttemmin harkinnut Englantia ja etenkin Skotlantia ajokohteeksi, mutta siinä on omat lisäriskinsä. Kuulemma liikenneympyrät ovat pahimpia… Kokemuksia vasuriliikenteestä otetaan vastaan!
Valitettavasti Brittein saarille ei pääse autolla, ainakaan kätevästi. Auto pitäisi vuokrata, ja miten sitä dominoivasti oikeakätinen ihminen vasurilla vaihtaa. Toisaalta, automaattivaihde on keksitty ja siellä päin kuulemma yleinen.

Vuosi sitten päätin kokeilla, saanko ajokortin

 

Päätökseen vaikutti se, että tiesin joutuvani seuraavana kesänä sukkuloimaan jatkuvasti kaupungin toiselle puolelle pariinkin eri kohteeseen, eikä minulla ole henkilökohtaista autokuskia. Lapsenkin olisi kiva alkaa harrastaa enemmän ja se olisi helpompaa, jos kuljetus järjestyisi. En suosittele yksityisautoilua stadilaiselle, koska julkinen liikenne toistaiseksi pelaa melko hyvin, mutta ajokortti (tai edes -taito) on ehkä hyvä olla, jos tulee ns. tilanteita. Realistina varaudun aina pahimpaan. Mitä jos ihmishenki on kyseessä, enkä osaa ajaa potilasta sairaalaan?

 

Aikuisena ajokortin ajamisessa on puolensa

Terveen itsetunnon ja kuluttaja-asenteen oppinut aikuinen osaa vaatia palvelua. Opettaja ei uskalla suhtautua alentuvasti eikä ehdottele. Sinä olet nyt se, joka ehdottelee. Itse koin hyödylliseksi seuraavat selvästikin iän tuoman arvovallan avulla toteutuneet palvelut:

  • Opettaja voi esimerkiksi tulla hakemaan aamulla kotoa ja työmatka Itä-Helsingistä keskustaan taittuu mukavasti. Samalla opetellaan Itäväylällä kaistanvaihdot ja nopeusrajoitusten huomioimiset ja keskustammassa yksisuuntaiset ja muut hankaluudet.
  • Ope voi myös hakea  ajotunnille lounastauolla töistä. Tämän takia kannattaa valita autokoulu suht läheltä työpaikkaa, kotia tai sieltä, missä eniten liikkuu.
  • Opettaja ei ala änkyttää, jos ajat korkkareilla. Minä maksan, joten sori ope, minun on osattava ajaa korkkareillakin.
  • Voi kokeilla eri autoja. Huomaat, että ne ovat keskenään yllättävän erilaisia.
  • Inssistä pääsee huimapäiseltä vaikuttavaa nuorta helpommin läpi arvokas itsereflektiota harrastava rouva, jonka inssi ei katso olevan vaaraksi muille. Pääsin läpi sekä kirjallisesta ja inssistä ekalla. Tosin teoriakoe on numeropeliä, ne asiat pitää vaan vanhankin opetella.

Jotkut näistä vaativat itseluottamusta, mutta tämän verran asennetta uskon useimmilla keski-ikäisillä jo olevan.

Huonokin puoli on: ajokortin aikuisena hankkiva maksaa sen yleensä itse.

Kustannukset

Ajokorttiuudistus oli juuri astunut voimaan kun aloitin autokoulun vuoden 2013 alussa. Edellisvuoden puolella se ei ollut minulle mahdollista, vaikka olisi säästänyt rahaa.
Peruskoulutus maksoi noin 1 500 € ja se oli jo -500 € listahinnasta tingitty. Olisin voinut tinkiä enemmänkin, huomasin pian; autokoulujen kilpailu oli kova uudistuksen jälkeen ja autokoulut esittivät kilvan toinen toistaan halvempia tarjouksia.
Pakettiin sisälsi teoriatunnit ja tietyn määrän ajotunteja, pimeäajon ja liukkaan kelin radan. Niin sanotun ykkösvaiheen. Ajotunnin laskutapa on ihan mielipuolinen: yksi ajokerta on 25 minuuttia. tarpeetonta mainitakaan, että siinä ei pitkälle ehdi, joten käytännössä ajokerta on vähintään kaksi ajotuntia eli 50 min. Näitä 50 minuutin sessioita hintaan sisältyy 18 ja se on kyllä ihan minimi ihmiselle, joka ei ole ennen ajanut. Otin vapaaehtoisesti yhden ylimääräisen ajotunnin ennen inssiajoa, á 82 €.
Laskuun lisätään kortin hankintaan vaaditut paperit, muistaakseni 60 €, passikuvat, ja teoria- ja ajokokeet jotka olivat satkun luokkaa kumpikin.

Inssistä eteenpäin alkaa laskutus alusta. Kakkosvaiheessa ajetaan ryhmäajo, joka oli kivaa, mutta maksaa erikseen suunnilleen 2,5 tuntia. 228 € meni sinne. Kaksi oppilasta suunnittelee reitit mielellään erilaiset välillä kohde A – kohde B- kohde A ja ajavat sen toinen toiseen, toinen toiseen suuntaan. Sitten oppilaat arvioivat toistensa vahvuuksia ja heikkouksia jne. Itse ajoin ensimmäisenä ja kaikki meni ok, paluumatkalla juutuimme ruuhkaan, mikä oli onnekasta minulle koska saatoin takapenkiltä rennosti huudella ruuhkassa jumittaessa opelle kaikki mieltäni vaivanneet tyhmät kysymykset. Tähän tienkin kannusti se, että ope oli hyvä ja asiantunteva.
Ensi viikolla menen sitten suorittamaan loput. Tämä vaihe pitää muistaakseni suorittaa kahden vuoden sisään kortin saamisesta, eli siihen on jonkin verran aikaa säästää rahaa. Ensin on joku palauttava kolmen tunnin ajo, jossa oletettavasti seuraa palaute ja sitten omalla autolla liukkaan kelin rata. Tämä loppuosuus maksaa yhteensä vielä melkein 500 € eli kyllä tässä on autokoululle kannettu rahaa kassikaupalla. Laskujeni mukaan melkein kolme tonnia tulee lopulliseksi menoeräksi, joka sisältää kaikki. Luultavasti tulossa on vielä joku lopullinen kortti ja poliisin lupamaksut ja kuva siihen. Tässä koulussa saa mennä teoriatunneille jälkikäteenkin jos tuntee tarvetta tai liikennesääntöihin tulee muutoksia ja haluaa päivittää tietonsa. Taidan ihan pihiyttäni mennä joskus hengailemaan sinne teoriatunneille.

 

Kuluttajavalistus ja vinkit

 

  • Kilpailuta autokoulut. Huomioi kilpailutuksessa koulun ja opettajien maine. Selvitä ainakin montako opettajaa koulussa on, kuinka kiireisiä he ovat, mikä vaikuttaa ajotuntien sopimiseen ja koko prosessin sujuvuuteen, ja voiko opettajaa vaihtaa, jos ei miellytä. Yleensä voi. Teoriatunneilla voit sitten silmäillä, kenen opettajan kanssa haluat tai et halua pieneen tilaan 50 minuutiksi kerrallaan.
  • Tingi.
  • Jos olet kiireinen, varaa ajotunnit, pimeä- ja liukasajo ja inssi mahdollisimman ajoissa.
  • Vaikkei olisi kiire, älä pidä pitkiä välejä ajotunneilla, tai oppi unohtuu. Itse kiirehdin, hoputin ja painostin, joten homma sujui aika sutjakasti, enkä ehtinyt unohtaa asioita, kun oli yleensä ainakin pari ajokertaa viikossa. Kaikki kanssaoppilaani (=nuoriso) eivät pitäneet kiirettä ja valittelivatkin olevansa ihan pihalla joka kerta kun rattiin päätyivät.
  • Kuuntele teoriatunneilla. Tee kysymyksiä ja muistiinpanoja. Keskustele, kysele koululaisilta miten menee ja vaadi opettajaa selittämään kaikki, mitä et ymmärrä. Minulle on esimerkiksi piirrelty havainnollistavia kuvia kun jankkasin, etten hiffaa.
  • Jos et tykkää autosta, vaihda se. Muista silti, että yleensä samalla vaihtuu opettajakin.
  • Jos asut isossa kaupungissa, aja keskustassa mahdollisimman paljon ajotunteja. Se on kuitenkin haastavampaa kuin maantieajo ja sitä kannattaa treenata.
  • Hommaa auto. Päätä jo kouluun mennessäsi, millä autolla kortin saamisen jälkeen ajelet ja ajat kans! Mahdollisimman monta kuukautta ja mieluiten säännöllisesti kunnes osaat vaikka silmät kiinni. Lainaa. Osta. Liisaa. Jos ostat oman ja budjetti on rajallinen, ajoita kortin saaminen kesän korvalle. Kesäautoksi kelpaa huonompikin, vaikka hyvä olisi, jos ajelisit talvellakin.
  • Hanki kunnolliset aurinkolasit ja pidä ne mukana ajaessa.
  • Harkitse ajankohta: koska sinulle sopii aloittaa autokoulu. Itse onnistuin mielestäni ajoituksessa mainiosti. Ajotunnit ajoin talvella, joten en pelkää talviajoa tai hermostu jos vähän liiraa. Lunta oli sitä paitsi mukavasti viime vuonna. Sain kortin toukokuussa, ajelin muutamia kertoja mutsin autolla, sitten ostin oman juhannuksen alla ja pääsin kesällä kurvailemaan, ja mikäs sen mukavampaa, valoa riittää. Ainoa ongelma tässä aikataulussa on, etten toistaiseksi ole ajanut pimeällä ilman katuvaloja. Ei ole ollut asiaa maaseudulle. Autokoulussakin pimeäsimulaattori oli vähän epäkunnossa ja toimi vain ykkösellä ja kakkosella, joten se oli aika turha keikka ja oikeastaan ainoa negatiivinen puoli omassa autokoulussani.
  • Tässä iässä näkö ei ole kenelläkään terävin, minun näköni ei ole ollut sitä koskaan ja ikä vaikuttaa etenkin hämäränäköön. Huomioikaa muut keski-ikäiset autoilijat tämä seikka.  Rouva Kontulasta on luvannut lähteä seurakseni pimeille teille treenaamaan, mutta en ole saanut treffejä sovittua. Alkaa olla kiire kun päivä pitenee.
  • Kilauta kaverille, kysy neuvoja kokeneilta. Niitä riittää, aika monella on ajokortti. Tässä yhteydessä kiitos ainakin Mia, Päivi, Mirka, Liisa, Petra ja Annika, jotka ovat istuneet vieressäni pelkääjän paikalla tai antaneet ohjeita.

Edellä mainittujen naisten esimerkin ja rohkaisun kannustamana olenkin suorittanut muun muassa seuraavia sankaritekoja viime vuoden aikana:

  • Ajanut Fredaa ruuhka-aikana.
  • Antanut kohteliaasti tietä Kim Heroldille, joka tuli sivukadulta. Mainittakoon, että tunnistin vasta kun meni editse, mikä lisää teon arvoa.
  • Ajanut Rovaniemeltä Helsinkiin.
  • Ajanut taifuunia lähentelevässä kaatosateessa tuntikausia.
  • Ohitellut rekkoja.
  • Pysäköinyt erilaisiin kellareihin ja parkkitaloihin.
  • Töötännyt torvea (autokouluslangilla ”antanut äänimerkin”) oikeaan kohtaan itseänikin tumpelommalle tai hajamielisemmälle autoilijalle.

Olen kokenut kaksi läheltä piti -tilannetta: Ollessani toista kertaa ratissa äitini autolla olin ajaa kolarin. En osannut arvioida kuinka nopeasti vastaan tullaan. Kyseessä on klassinen autokouluesimerkki, jonka periaatteessa tiedän ja nykyisin myös muistan. Lapsi ekaa kertaa kyydissä, tietysti. Pelästyikö? Todellakin.
Toisen kerran törttöilin, kun auto sammui risteykseen ja joku teiden ritari kaasutti päälle, vaikka ei voinut olla näkemättä että hänen edessään oli auto poikittain. Olen analysoinut tilanteet asiaankuuluvasti ja osaan toivon mukaan jatkossa varoa. Näitä todennäköisesti tulee yksi tai kaksi vastaan itse kullekin ja niistä kannattaa ottaa opikseen.

Vielä on paljon kokematta: olen ajanut vitosvaihteella arviolta vain noin viisi kertaa, joista useimmat tullessa nelostietä etelään.
Olen taskuparkkeerannut tyylikkäästi ilman neuvontaa kolmisen kertaa, tyylittömästi (rotvallikontakti tai säälittävä eestaas sahaaminen) saman verran, luovuttanut ja etsinyt tilavamman paikan myös noin kolme kertaa.
Toistaiseksi olen muistanut ottaa virtapiuhan irti sähkötolpasta lähtiessäni, vaikka alakerran akka sanoikin, että väistämättä tulee käymään niin, että lähden ajelemaan kipinät sinkoillen, tai mitä sitten tapahtuukaan… Sitä odotellessa.

Ensi viikon kolmosvaiheen jälkeen tämän asian pitäisi sitten olla ns. pulkassa ja käsitelty. Vähän pelottaa mitä se liukkaan kelin rata tekee autolle. Muuta muuten sitä ei voi oikein mokata. Kysyin.

Auton ostaminen on oma lukunsa ja siitäkin minulla on nyt kokemusta. Jos tämä postaus vaikuttaa saavan lukijoita ja kiinnostavan, palaan siihen autonostohommaan myöhemmin.

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Autokoulussa aikuisena

  1. Kiva kuulla, millaista autokoulussa on nykyään. Läheltä piti -tilanteita ei tule vain yksi tai kaksi, vaan niitä tulee kaikille vielä monta. Jos ei muka tule, et vain huomaa, joten hus mitskun penkille siitä. Tai uudet brillat.

    Tykkää

  2. Mun pitää vielä tehdä tähän lisäys ”arvioivasta ajosta”, jossa perehdyttiin tarkemmin taloudelliseen ajoon. Se oli aika kiinnostavaa, koska autokoulun autossa oli kulutusmittari, jolloin näkyi paljonko kuluu hetkellä t. Mullla kului kaupunkiajossa 5,4 litraa sadalla (Audi A3). Sitten ajettiin open ohjein eliminoiden kaikki turhat jarrutukset, kaasun painamiset ja ajaen mahdollisimman suurella vaihteella. Tuntui ihan kuin olisi ollut vakionopeuden säätö päällä ja auto kulkis itsestään. Tällä systeemillä kulutus 4,4 l/100 km.
    Jännitti, kun ei ensin luottanut moottorijarrutuksen riittämiseen, mutta kyllä se tuntuu useimmiten riittävän. Kuuttakymppiäkin voi nähtävästi ajella kutosvaihteella. (Tosin mun autossa ei sellasta vaihdetta olekaan.)
    Tätä täytyy nyt ruveta harjoittelemaan ja yrittää muistaa ajaessa.
    Opin myös esimerkiksi seuraavaa:
    a) kiihdytetään ensin kunnolla haluttuun nopeuteen, ennen kuin vaihdetaan isompi vaihde
    b) ajellaan mäen päälle, ennen kuin vaihdetaan isompaan
    c) yritetään ennakoida myös seuraavat valot, ei pelkästään lähimpiä
    d) katsotaan mahdollisimman pitkälle liittymien loputtoman pitkissä kurveissa, ettei ala pyörryttää
    e) mootttorijarrutus riittää myös hidastetöyssyissä.
    Etenkin viimeinen oli yllätys. Kannattaa muistaa, että kulutus on nolla kun jalat on pois polkimilta. Jännää.

    Tykkää

  3. Oi miten hyvä postaus. Törmäsin tähän kun paniikissa googletin, että mitä tuli tehtyä kun ilmoittauduin autokouluun yli 30-vuotiaana. Kaksi pientä, villiä ja rattaissa viihtymätöntä lasta näet on karsinut musta joukkoliikennerakkauden – ja sitten on juurikin nuo mainitsemasi Tilanteet. Itseluottamus mulla voisi olla parempi, koen olevani epäluotettava spatiaaliselta arviointikyvyltäni ja heikkokoordinaatioinen, mutta ehkäpä harkitsevuus korvaa puutteita ja itseluottamus vahvistuu jahka rattiin pääsee.

    Tykkää

    1. Kiitos itsellesi! Itse ajan vähän kun ei ole oikein minne ajaa, mutta kesällä Lappiin ja takas on pari kertaa tullut ajettua. Hyvää maantiekokemusta. Kannattaa vaan alussa ajaa joka paikkaan, vaikka aerobinen kunto siitä vähän kärsisikin, ja rohkeasti kylille ja kujille autolla! Harjoitteluvaiheessa on ihan perusteltua käydä automarketeissa ja kannattaa pysäköidä parkkihalliin aina jos sellanen on, treenimielessä. Toisaalta, taskuparkkeeeaus on mulla vastaavasti tosi huono, kun en raaski keskustassa pysäköidä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s