Madridin Cyrano de Bergerac

En, yllättävää kyllä, ole suuremmin harrastanut espanjalaisia miehiä.   Espanjaan ovat vetäneet muut syyt, eivätkä heilastelu tai miehen metsästys ole olleet päällimmäisenä. Kokemuksia ihmisellä tietenkin jo tässä iässä on.

Ulkoisesti tumma, tulinen, pieni ja hikinen ei ole miestyyppini. Esteettisesti arvostan sinisilmäisiä, isoja ja pitkäraajaisia miehiä ja siksi varmaan olen hyvin säästynyt Espanjan-romansseilta. Toki Espanjastakin löytyy  pitempää, tummaa, mutta sinisilmäistä lajiketta.  Barcelonan lentokentä on esimerkiksi hyvä paikka sellaisten bongailuun.  Madridiin verrattuna Barcelona on silti tylsä, vaikka kotiolot voittaakin.
Kun on ollut sinkku kymmenen vuotta, viihdevuodet lähestyy ja alkaa ikävästi rupsahdella, alkaa nainen nähtävästi arvostaa miehissä muutakin kuin ulkonäköä.
Toukokuussa minulla oli mahdollisuus havainnoida espanjalaisia miehiä lähietäisyydeltä ja huomasin, että heissäkin on puolensa:

Madrilaisilla miehillä on hyvä itsetunto.
Machous ei ole legendaa.
Madrilaiselle miehelle on loppujen lopuksi aika sama, mitä nainen hänestä ajattelee, kunhan nyt ei aivan kauheita. Hänelle on myös aika sama mitä nainen haluaa. Teoriassa espanjalainen mies antaa vaikutelman, että pyrkii olemaan naisen palveluksessa. Älä anna sen hämätä! Aika usein tehdään silti niin kuin hän on ajatellut. Tai vielä useammin EI ole ajatellut, sillä ennakointi ei kuulu näitten miesten vahvuuksiin.
Tämä johtuu luultavasti siitä, että espanjalainen mies ei kauheasti kyseenalaista itseään. Hän kokee olevansa elämänsä päähenkilö ja tietää, miten homma etenee. Minusta se on viehättävää ja eksoottista. Tämä asenne voisi käydä häiritseväksikin, jos harkitsisi vakavaa parisuhdetta espanjalaismiehen kanssa.

He vaikuttavat fiksuilta, mikä johtuu siitä että yleensä ovat.
Omalla kohdallani fiksuuden vaikutelmaa syventää kielimuuri. Espanjan taitoni on kauniisti sanottuna vajavainen,  joten äidinkielenään espanjaa puhuva näyttäytyy minulle jonkinasteisena nerona.  Etenkin väsyneenä  (normistatukseni Madridissa) tuntisin itseni jatkuvasti idiootiksi yrittäessäni pärjätä alkuasukaskielella, ellei palaute olisi niin kannustavaa.
Mutta – ja tämä ei ole sukupuolikysymys, vaan koskee koko kansaa – espanjalaisilla on ymmärtämään pyrkivä asenne ja joustava aivotoiminta.
Muistan hämärästi opiskeluajoilta tieteenfilosofiassa esiintyvän tieteellisen hyväntahtoisuuden periaatteen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että vastaanottaja pyrkii tulkitsemaan teorian tai väitteen sen esittäjälle suotuisimmalla tavalla. Ei siis lähde savolaisittain jankkaamaan, inisemään lillukanvarsista ja hukkaamaan aikaa,  jos pointti ja tarkoitus on selvä.
Espanjalaisen hyväntahtoisuus ja puolesta sanasta, ilmeestä tai eleestä oikein ymmärtäminen on vaikuttavaa. Espanjalainen pystyy tekemään järjettömän pitkän ja pätevän päättelyketjun hyvin vähistä aineksista. Se jaksaa hämmästyttämää suomalaiseen jääräpäisyyteen ja vittuiluun tottunutta.

Madridilaiset ovat ulkonäkökeskeisiä, mutta eivät turhamaisia. Pukeutuminen ei ole niin justiinsa, kunhan nyt on vaatteet päällä.  Sekin on jotenkin miehekästä, ja ainakin seksikkäämpää kuin odotella tukkaansa laittavaa ja vaatteita sovittelevaa kekkeruusia.
Madridisssa ei kenenkään erityisemmin tarvitse panostaa pukeutumiseen, ellei halua. Itse joskus haluan, eikä sekään haittaa.
Muiden ulkonäköä arvioidaan estoitta.
Hyvännäköisenä (guapa/guapo) pidettyjen skaala on onneksi laaja. Siihen mahtuu helposti. Omalta kohdaltani oletan, että iän tuoma arvovalta pian lopettaa guapittelun. Siihen asti nautin näistä: ”Huomenta guapa!”, ”Tässä sulle vaihtorahat, guapa.”, ”Mitä kuuluu, guapa?”, ”Miten guapa”-kommenteista. Kyseessä on normaali huomaavaisuus, kohteliaisuus, kannustus tai flirtti, jonka ainakin nainen ottaa annettuna ja asiaan kuuluvana.

Minua henkilökohtaisesti miellyttävät seuraavat yksityiskohdat espanjalaisissa ja erityisesti madridilaisissa miehissä:
Pulisongit ovat suosittuja ja kasvavat. Partakin kasvaa, mutta ei ole yhtä yleinen. Ne joilla parta on, pitävät sen siistinä.
Lähikontakti on reipasotteinen ja itsevarma, täynnä testosteronia ja kaukana varovaisesta.
Perinteisen maskuliininen habitus. Ei tarvitse arvailla sukupuolta.
Espanjalainen mies ei ui liiveihin väkisin. Hän uskoo, jos sanoo, ettei ole kiinnostunut ja ottaa sen kuin mies, loukkaantumatta ja tivaamatta perusteluja. Torjunnan jälkeen voi jopa jatkaa keskustelua. Ero moneen nimeltä mainitsettomaan maahan  on merkittävä.
Naiselle puhumisen taito. Huhhuh.
En pidä suomalaisten suosimista yltiösöpöistä  höpönassu/pupu/kultsipullero-tyyppisistä diminutiivisista, jokseenkin ällöistä, ja naisen arvoa vakavasti otettavana subjektiivisenä toimijana vähentävistä hellittelynimistä. Niistä ei Espanjassa ole pelkoa!
Rakkaat ja kultaset, cariño, amor, preciosa, querido ym. kuulostavat hyvältä espanjaksi, mutta vaikka espanjaksi muuten pärjääk melko pienellä sanastolla moneen muuhun kieleen verrattuna, on  espanjalaisella lähes  ääretön sanavarasto, mitä tulee naisten kehumiseen ja kaunopuheeseen.
Huumorintaju. Katso ylempänä väliotsikko älykkyys/fiksuus. Nämä kaksi kulkevat rinnan.

Tarpeellinen varoituksen sana lopuksi, jotta muistamme, ettei kukaan eikä mikään ole täydellinen, ja että makkarassa on kaksi päätä:
Omistushalu on kaikilla lattareilla järjetön. Uskoisin, että mitä koulutetumpi, sitä helpommin hallittavissa, mutta en mene vannomaan sitäkään.
Voin myös helposti kuvitella mustasukkaisen espanjalaismiehen, vaikka en sitä mielelläni teekään.
Samalla varoitan antautumasta kielisuuteloihin kevein perustein, eli ellei mies kiinnosta. Itselleni on käynyt niinkin, että kin kerran ihan kohteliaisuudesta pussailin yhtä miestä, niin kohtahan se jo oli Suomessa. Onneksi ei tiennyt missä asun.
Kielisuutelot eivät pienen ja vaatimattoman otokseni perusteella ole muutenkaan madridilasmiesten ydinosaamista. Ainakin katalonialaiset vetävät siinä lajissa pitemmän korren.

Madridin Tinder-miehet

Kokeilin Tinder-deittisovellustakin Madridissa.
Eroj Suomeen löytyi. Tarjonta on ihan eri luokkaa, vaikka Tinder ei ole mitenkään lyönyt läpi Espanjassa. Vain valveutuneimmat ovat sovelluksesta kartalla, suurin osa ei ole Tinderistä kuullutkaan.
Kerroin omassa profiilissa, etten ole etsimässä parisuhdetta, vaan lähinnä drinkki- ja muuta seuraa.
Selasin kuvia. Kuvat olivat kivoja, usein hauskoja ja näytti, että niihin on panostettu sekä teknisesti että poseerausten osalta. Mies poseeraa vitsikkään katukyltin edessä tai muuten humoristisissa olosuhteissa, puree kameraa,on lähdössä minillä (vaatetuksesta päätelleen) häitä juhlimaan, tai pitää bambia sylissä.
Suomesta tuttua auto-/moottoripyöräkuvastoa oli ilahduttavan vähän, urheilu-, kuntosali- ja rantaloma -tematiikkaa sen sijaan löytyi, mutta ei häiritsevyteen asti.
Tinderin globaali ongelmahan erityisesti pitkille naisille on, ettei se kerro miehen pituutta, ellei mies itse ei älyä sitä paljastaa.
Espanjassa, tappien maassa, täytyy sitten yrittää päätellä kuvanottopaikan  rekvisiitasta tai kuvan muista ihmisistä, kuinka pieni tai iso mies kuvassa on. Madrilainen mies tosin kestää senkin, että nainen on pitempi, koska munaa (=cojones) löytyy.
Parien löytäminen oli helppoa kuin heinänteko, ja aloinkin pian karsia pois kaikki pulloposket, liian nuorilta näyttävät, liian vanhoilta näyttävät, sellaiset, joitka eivät ole kirjoittaneet esittelyä, sellaiset jotka ovat kirjoittaneet väärän sanamuodon esittelyyn, liian kaukana vaikuttavat jne. Silti pareja tuli ihan liikaa.
Harva kuitenkaan aktivoitui heippaa enempää. Itse laitoin kolmelle lyhyeyt älyvapaat tajunnanvirtaviestit ja jätin ehdotukset miesten aloitekyvyn varaan.
Muutamien kanssa chattailin. Joukossa oli asiallisia ja ei-niin-asiallisia. Luokattoman törkeitä viestejä ei tullut, mutta muutama melko suorasukainen. Selvästi kyseessä on seksinhankintasovellus enemmän kun baari-/treffiseuran, johon tarkoitukseen minä sitä yritin käyttää.
Yksi kaveri oli niin hauska, että chattailen hänen kanssaan vieläkin niitä näitä. Hänen profiilissaan vaikutuin erityisesti kuvasta, jossa hän teki vakuuttavan sparrow face -poseerauksen muovitiara päässä ja helmet kaulassa. Suomessa samaan pystyisivät korkeintaan duudsonit, mutta ei kukaan itsensä vakavasti ottava mies, joita tässä maassa  riittää, kiitos kysymästä.
Toisen kaverin kanssa tein treffit lähinnä sillä perusteella että olin vapaa hetkellä t, kuten hänkin. Tekstailin tälle herrasmiehelle sijaintini ja tämä vakuutti olevansa jo matkalla, mutta eipä sen näköistä miestä näkynyt, ei kuulunut. Minulle tehtiin oharit, miten törkeää!
Kestin takaiskun kuin nainen rupatellen tiskillä baarimikon kanssa ja syöden tämän auliisti jakelemia tapaksia.
En esittänyt ohari-tinderille edes kysymyksiä, vaikka olisikin ollut kiva tietää, mikä oli takana. Mahdollisuuksia on monia.  Oli kuitenkin viimeinen iltani kaupungissa ja aamulla aikainen lento, eli olin ihan tyytyväinen.

Madridin Cyrano de Bergerac

En sitten päässyt Tinder-treffejä testaamaan, mutta eipä Madrisissa Tinderiä mihinkään tarvitakaan.
Tapasin perinteisesti baarissa, ehkä myöskin perinteisesti, miehen, joka näytti siltä, että ainostaan ”VAARA -vältä tätä! -tatuointi puuttui otsasta. Muita tatuointeja olikin, enkä puhu tribaaleista.
Riittäköön kuvaukseksi, että minut yhytti tummanpuhuva, lyhyt, ruma, katutappelijan näköinen 100 % mies, josta puuttuu täysin kaikki feminiininen. Että sen puolen kanssa ei olla muodikkaasti sinut. Ei ymmärtäisi koko konseptia.

En ehkä ollut täysin oma itseni, mutta tapailin tätä omistuishaluista, vanhaa  ja karvaista miestä sitten epähuomiossa enemmänkin ja ihan päiväsaikaankin.
Oli vähän pakko, koska sattui niin sopivasti, että olin hänen elämänsä nainen. Eihän sellaista päästetä käsistä!
Tämä mies, kutsukaamme häntä vaikka Javieriksi, on Madridista kotoisin, Cava Bajalla syntynyt, eli ei paljon paljasjalkaisempi voisi olla, mutta asuu nykyisin muualla Espanjassa.  Javierin tarkempi historia ei kestä päivänvaloa, mutta kerrottakoon, että samanlainen ikisinkku on kuin minäkin, ja toistaiseksi ainoa espanjalainen, joka ei ymmärrä sen vertaa, että puhuisi h-i-t-a-a-s-t-i ulkomaalaiselle.
No, tasapuolisuuden nimissä myönnettäköön, että kaikki tapaamani espanjalaiset jossain vaihessa normalisoivat puherytminsä, koska joko kuvittelevat kielitaitoni paremmaksi kuin se on, tai eivät vaan jaksa hidastella puhuessa. Hidasteluhan, kuten jo totesin aiemmassa postauksessa, yhdistyy madridilaisilla liikkumiseen.
Välillä meni hermo yleiseen säätämiseen, madrilaistyyppiseen päämäärättömältä vaikuttavaan hortoiluun ja päätösten tekemiseen puolestani, ja tuli pientä kinaa ja sanaharkkaa. Temperamenttini saattaa joskus herättää huomiota. Se teki vaikutuksen Madridissakin, onneksi positiivisen.

Yritin lopettaa romanssin jo alkutekijöihinsä tekstiviestillä, jossa kerroin, etten halua enää tavata,  vaikka hän on ihana mies ja että vaikka sydämeni särkyy (olin jo siihen mennessä oppinut paikallista retotiikkaa), niin en tarvitse tällaista säätöä, ja  mitä nyt kaikkea sellaisiin viesteihin laitetaan, kun yritetään olla loukkaamatta toista, mutta ollaan päätetty, että tämä oli tässä.
Kohtalo Androidin muodossa puuttui tapahtumiin: Android muuttaa pitkät tekstiviestit multimediaviestiksi, ja heilallani oli vanha puhelimenromu, joka ei sellaisia vastaanota.
Siksi sainkin murtuneen viestin sijaan aamuyöllä fudismatsia katsomasta palattuani tekstiviestin, joka kuului suurin piirtein näin: ”Hei kuningatar, täällä prinssi Uljaasi. Mikään ei maistu huuliasi paremmalta. Nähdäänkö aamulla Rastrossa? Pusuja, sinä naisen olemus!”
Että ei ihan mennyt putkeen se yritys.
Sain seuraavana aamuna puhelimessa kerrottua, mitä olin ajatellut, mutta pidettiin kuitenkin ne sovitut Rastro-treffit. Hotellihuoneessakaan ei sinä aamuna ollut kenttää, joten puhuin ulkona, läheisen poliisiaseman edessä. Poliisit kuuntelivat kiinnostuneena puhelinkeskusteluani, joten oli helpointa antaa periksi.
Pääsin onneksi välillä tekemäään omia juttujani, ja poistumaan maastakin ongelmitta, joten hyväksyin tilanteen.

Ongelmat alkoivat vasta kotimaassa, kun puhelin alkoi piipittää.
Tämän hädin tuskin kirjoitustaitoisen miehen tekstiviestit ovat parasta mitä olen lukenut aikoihin! Hän on tekstiviestien Cyrano de Bergerac.
Kyseessä on kaksoisrooli, sillä hän on myös se toinen typerys, jonka puolesta Cyrano kirjeensä kirjoitti. Lukiessa menee pitkään selvitä foneettisesta kirjoitusasusta, lyhenteistä ja nakkisormien, ikänäön ja auringon/baarivalaistuksen aiheuttamista lyöntivirheistä, mutta sisältö on intohimon ja runouden juhlaa.
Korkea veisu ja Suomi-iskelmä ovat diletanttien puuhastelua, kun Espanjan mies vaihtaa romantiikkavaihteelle: siinä taivas pilvistyy kun lähdet, huulet ovat nektaria, sydän on tapahtumien keskiössä ja sille sattuu kaikenlaista.
Olen milloin kuningatar (reina), milloin princesa (tämän ehkä arvaakin), taivas (cielo) , naisen olemus ja ydin, täysverinen tamma, päivänvalo ja kuutamo, kultahelmi, papukaija, eri kukkalajikkeet ja sielu. Sielua osasin odottaakin, mutta silti se osui. Lisäideoita hän ottaa tarvittaessa  galician ja baskin kielistä, mutta ei vahingossakaan mistään sellaisesta, jota minä osaan. Varmaan ihan tahallaan!

On siellä joskus asiaakin, mutta aina tuhti annos romantiikkaa. Espanjaksihan nämä tietenkin kuulostavat paremmilta. Mutta karkeasti käännettynä tämän tyyppistä:

Olet aina aito täysverinen tamma. Katson maisemia junan ikkunasta ja näen kuvasi Cantabrian laaksoissa.Muista, että olet lempityttöni ja ihannenaiseni! Ikuisesti sinun! Suukot ja halaukset rakkaudella sinulle.
Ajattelen sinua jatkuvasti. Sattuu, kun en saa sinua.  Olen yksin! Sinä puutut.
Älä luulekaan, etten tule Suomeen jos et tule tänne! Luvallasi, tulisin mielelläni pohjoiseen. Tässä ei ole mitään hullua
(vastaus kommentiini), olen vain hulluna sinuun. En voi taistella sydäntäni vastaan, se haluaa sinut ja tekee mitä tahansa sinut saadakseen.
Olemme uhanalaisia. Meidän on mentävä yksiin, ettemme kuole pois. Vai mitä?

Tai henkilökohtainen suosikkini: Ah! Naaras! Minulla on paljon rakkautta ja haluan antaa sen sinulle, jos vain haluat. puss. 

Siinä on kuulkaa vaikea olla kyyninen.

Kaikki tämän kirjoituksen hahmot kirjoittaja mukaan lukien ovat keksittyjä ja kaikki yhteys luonnollisiin henkilöihin on puhtaasti sattumanvaraista. Valokuvia postauksessa ei ole siksi, etteivät mahdolliset saman näköisen luonnolliset henkilöt nosta korvausvaateita.

Advertisements

Yksi vastaus artikkeliiin “Madridin Cyrano de Bergerac

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s