Asuntokaupoilla Itä-Helsingissä

Olen myynyt 2000-luvulla kolme asuntoa Helsingissä, kaksi itse, yhden välittäjää käyttäen. Ostanut olen niin ikään kolme, kaksi välittäjältä, yhden suoraan omistajalta. Osa ostoista ja myynneistä on ollut omiani, osa ei. En pidä itseäni asiantuntijana, mutta omakohtaista kokemusta on. Tässä postauksessa kokemuksiani asuntokaupoista.

Tunnustan, etten ole suuremmin arvostanut kiinteistönvälittäjän ammattia, kiinteistökuningatar Kaisaa lukuun ottamatta. Ihastuin Kaisaan ja hänestä kertovaan tv-ohjelmaan sen alkaessa, vaikkei asia ollut minulle silloin ajankohtainen. Olin riemastunut osuuksista, jossa käsiteltiin Kaisan työtä. Muihin osuuksiin (Kaisa meikkaa, Kaisa pukee, Kaisan tytär ”juontaa”, Kaisalla on ihqu poikaystävä, Kaisa menee naimisiin etc.) en sitten niinkään. Teuvo Lomanin kanssa tehtyä ohjelmaa en enää katsonut.
Jotten antaisi väärää vaikutelmaa, kerron heti kärkeen, ettei käsitykseni kiinteistönvälityksestä ole miksikään muuttunut. Homma ei ole ydinfysiikkaa, ja siksi välittäjissä on monenlaista hahmoa.
Ostaja ei voi valita, keneltä haluamansa asunnon ostaa, mutta kehotan jokaista asunnon myymistä suunnittelevaa harkitsemaan tarkkaan, kannattaako myydä itse vai antaa toimeksianto välittäjälle.

Miksi asunto kannattaa myydä itse

Jos myyt oman tai läheisesi asunnon, todennäköisesti osaat itse kertoa alueesta ja talosta paremmin ja uskottavammin kuin asiantuntevinkin välittäjä.
Tarpeetonta mainitakaan, että säästät välityspalkkion, joten voit myydä kämpän muutamaa tonnia halvemmalla kuin välittäjää käyttämällä, ja saat sen paremmin kaupaksi.
Jos perhe myy asuntoa, pannaan supliikein, olemukseltaan ja puhetavaltaan miellyttävin, kylmäpäisin, realistisin ja diplomaattisin sukulainen tai perheenjäsen myyntitehtäviin.
Jos sinulla ei ole sellaista läheistä ja olet umpirakastunut kämppääsi, etkä pysty sitä itse esittelemään objektiivisesti, kannattaa EHKÄ harkita välittäjää. Jos kenelläkään ei ole aikaa näyttää kämppää, tai fyysisesti tai psyykkisesti olet estynyt, saat käyttää välittäjää. Jos pelkästään kuvittelet, ettet osaa tehdä sitä itse, olet väärässä.
Koska asunnon myymiseen on netti kattavia ohjeita pulloillaan, säästän teidät niiltä. KVG, hae vaikka ”Ohjeita asunnon myyjälle”
Kauppakirjojen mallejakin on netti täynnä pohjaksi. Esim: http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/asunto-osakkeen_kauppakirja/
Ja taloyhtiön paperit joudut kuitenkin tilaamaan itse.

Miksi välittäjän käyttäminen myynnissä ei kohdallani kannattanut. Lyhyt versio.

Itse jouduin katumaan katkerasti ainoaa kertaa kun myydessä luotin välittäjään ja annoin tälle pohjoishelsinkiläisen pienen omakotitalon myytäväksi, luullen etten itse pysty siihen, kun en omakotitaloista mitään tiedä.
En mene yksityiskohtiin, koska en usko niiden kiinnostavan, kerronpa vain, että luottamus maksoi pitkän pennin.
32 ostajaa oli talosta niin kiinnostunut kahden näytön jälkeen, että jätti yhteystietonsa välittäjälle. Yksikään heistä ei saanut välittäjän ryhmätekstiviestiä (todellakin!) että talosta oli tehty pari tarjousta. Kahdella tarjouksella, joista toinen oli ihan vitsi, siis mentiin ja epäilemättä voittanut tarjous oli pienempi kuin kilpailutilanteessa olisi ollut. Lisäksi minua harmittaa edelleen se, etten koskaan tule tietämään, kuinka paljon!
Helsingissä ei ole määrättömästi kohtuuhintaisia omakotitaloja joissa on valtava tontti, joten minulla on syytä olettaa, että itse myymällä tai ammattitaitoisen välittäjän kanssa hinta olisi noussut helposti useamman kymppitonnin.
Tämän lisäksi ostajan (välittäjän tekemästä, ja teoriassa tarkistamasta) esitteestä löytämää virhe maksoi minulle yhden kymppitonnin ja juristikulut päälle. Jos olisin tehnyt esitteen itse, olisin joutunut asiaa ymmärtämättömänä tarkastamaan jokaisen faktan. Kiinteistövälittäjä puolestaan arpoi faktat ja minä hölmö luotin. Välittäjä kuului Re/Maxiin, joka on Yhdysvalloista Suomeen rantautunut franchising-välitysfirma.
Yrittäjä, jonka puljussa asioin, päätti tehdä konkurssin. Se tekee oikeustoimista sitä vastaan sekä kallista että aikaa vievää, joten päätin jättää ne väliin ja maksaa kiltisti ostajille kipurahat välittäjän faktana kertomista saduista. Suhtauduin summaan sakkona typeryydestäni ja jättämällä asian sikseen laskin säästäväni asianajokulujen lisäksi merkittävästi aikaani ja hermojani. Tämä tarina esimerkkinä siitä, minkälaisia seurauksia myyntitoimeksiannosta väärälle yritykselle tai henkilölle helposti on. Omani lienee kuutenkin kesymmästä päästä.

Itä-Helsingin alueista asunnonostajan kantilta

Olen alkuvuoden etsinyt asuntoa Itä-Helsingistä metroradan varrelta ja mieluusti asemaa lähellä, lähinnä Myllypurosta, Mellunmäestä, Kontulasta ja Puotilasta.

Vuosaaren jätin väliin, koska meren läheisyys ei ole minulle itseisarvo, minulle riittää tietoisuus siitä, että kaupunki, jossa asun on meren rannalla. Varmasti kannattaa harkita Vuosaarta, jos arvostaa meren läheisyyttä. Ihan rannasta en asuntoa ostaisi, koska uskon ilmastomuutoksen väistämättömyyteen. Herttoniemessä ja Puotinharjussa olen käynyt muutamassa näytössä.

Tarjonta on heikohkoa kaikissa mainituissa kaupunginosissa: Myyjät ajattelevat, että on huono aika myydä, kun iso osa porukkaa on tiukilla taloudellisesti. Lisäksi asunnoista kilpailevat nykyisin kiinteistösijoitusrahastot, joiden vaikutus näkyy asuntomarkkinoillakin, vaikka nämä toistaiseksi sijoittavat prosentuaalisesti suurimman summan liikehuoneistoihin yms.
Jahka taloustilanne paranee, tullee asuntoja lisää markkinoille. Tosin samalla nousevat neliöhinnatkin.
Itse uskon idän vetovoiman seuraavana 10 – 20 vuotena kasvavan ja suosittelen itää niin omaan käyttöön kuin sijoittajalle. Kehyskunnatkin kannattaa sijoittajan tai omaa rauhaa haluavan huomioida.

Subjektiivisesti itähelsinkiläisten lähiöiden hyvistä ja huonoista puolista

Kontulassa putkiremontit ovat vasta alkamassa (kahta asunto-osakeyhtiötä lukuun ottamatta), joten jos löysää rahaa löytyy ja on valmis riskeeraamaan putkiremonttien kysynnän kasvaessa nousevat kustannukset, Kontulassa on juuri tällä hetkellä asunnonostajan markkinat hinnan suhteen. Näin ei ole enää kauan, ennustan.
On muistettava että putkiremontti siirtyy suoraan hintaan ja näkyy siirtyvän koron kanssa, huomaan! Tämä koskee kaikkia kaupunginosia.
Kontula on Itä-Helsingin Tapiola, paitsi vihreämpi, ja palvelut ovat todella kattavat verrattuna kolmeen muuhun itäiseen kaupunginosaan, joita olen tarkemmin tutkinut. Mainittakoon nyt vaikka lukuisat koulut, kirjasto, pari hyväksi havaittua lähiöravintolaa, suutari, kampaamot, posti, pankit, Itä-Helsingin paras Lidl, skeittiluola, nuorisotalo ja uimahalli. Asun Kontulassa itse, ja palaan aiheeseen varmasti tuonnempana, joten ei tässä siitä sen enempää… Itselleni sopii se, että Kontulassa tervehditään ja ihmiset puhuvat toisilleen bussipysäkeillä, kaupoissa ja terveyskeskuksessa.

Myllypurossa suurin osa putkirempoista on tehty ja ostari kokonaan uusittu. Sinne kannattaa suunnata, jos etsii asuntoa omaan käyttöön, eikä halua joutua pohtimaan, missä viettäisi putkiremontin ajan. Sijainti kannattaa katsoa läheltä metroa, jos sitä aikoo käyttää. Myllypuro on yllättävän laaja alue.
Myllikän ostarilla on kohtuullisen hyvä ruokapaikka Jyvänen. Ostari on siisti ja tyylikäs, mutta sitähän ei voi tietää, kauanko liikkeet siellä kannattavat ja siis pysyvät. Ennuste ei ole kuitenkaan huono.
Eräs välittäjä kertoi huhun, että Myllypuroon on tulossa ”kampusalue”. Mitään opinahjoa en kyllä tiedä Myllypurossa olevan, mutta luovassa kielenkäytössä ei sellaista kampukseen tarvittane. Opiskelija-asuntoja suunnitellaan Pallomyllyn suuntaan, missä pilaantunut maaperä aiheutti ongelmia kymmenisen (?) vuotta sitten. Nyt maa on tietääkseni puhdistettu. Googlaamalla löysin Metropolian nimen mahdollisen hankkeen takaa.

Puotilassa on suuri osa putkista tehty, pienemmässä osassa alkamassa. Puotilalaiset ovat sormituntumani mukaan suosineet enemmän putkien sukitusta kuin perinteistä ”pannaan kerralla uudet putket” -lähestymistapaa.
Itse olen perinteisen menetelmän kannattaja niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Kun maalaisjärjellä ajattelen, niin sujuttamalla ja sukittamalla ja ujuttamalla jne. vanhojen putkien sisään muutamankin millin mitä tahansa materiaalia, putken läpimitta pienenee. En pidä sitä hyvänä mm. koska kapea putki tukkeutuu leveää helpommin. Sitäkin pidän huonona, että jos sukitus on heppoisempi vaihtoehto, kuten luulen, niin seuraava putkiremontti onkin sitten se perinteinen. Vakuutusyhtiötkin arvioivat sukitukset heppoisemmiksi kuin perinteisen putkirempan.
Puotila on vihreä, meri on lähellä ja oikeastaan joka puolelta on lyhyt matka metrolle ja Itis on tosi lähellä. Talot ovat ulkoa kauniimpia kuin Kontulassa, Myllykässä ja Mellarissa, koska ovat vanhempia. Puotilassa on myös pieni kiva uimaranta ja siirtolapuutarha.
Puotilan ostarilla on kuuluisa olut- ja viskiravintola Pikkulintu, jonka merkitystä viihtyvyyteen ei kannata aliarvioida.

Mellunmäen paras puoli on, että sieltä on lyhyt matka Kontulan ostarille. Mellunmäen heikko puoli on nimittäin ostarin suppeat palvelut, joiden tulevaisuudestakaan ei ole varmuutta. Tosin Kontulassa ennen ollut polkupyöräkorjaamo muutti muutama vuosi sitten Mellunmäkeen vuokrasopimuksen päätyttyä, josta olen edelleen närkkinä.
Niin kutsuttu vanha ostari vaikuttaa olevan hiipumassa. Mellunmäestä löytyy useampi ok ruokakauppa, jos ei ole kauhean kranttu. Mellunmäen perukoilta ei jaksa kävellä metrolla, mutta bussit kulkevat. Putkiremontit ovat alkamassa osassa yhtiöitä. Mellunmäessä on myöhemmin rakennettua asuntokantaa, joten siellä nähdään pian, miten hyvin seitkytluvun putket on tehty.

Herttoniemi
Vanhassa Herttoniemessä on putket tehty ainakin vanhimmissa, 50- tai 60-luvun alun taloissa. Hertsika on imagoltaan vähän daideellinen ja tällä vuosikymmenellä entisestään keskiluokkaistunut, mikä nostaa hintoja. Toisaalta, talot ovat kauniita ja uskottavan, hyvin rakennetun, oloisia. Tämä on varakkaammalle ostajalle potentiaalinen alue. Ainakin muutama vuosi sitten tosin metroaseman läheisyydessä oli levotonta. En tiedä nykytilanteesta.

Kohtaamani yleisimmät välittäjätyypit

Kävin niin monessa näytössä, että aloin kategorisoida välittäjiä eri tyyppeihin.
Tietämättään testiini osallistuivat itse asuntoaan myyvien lisäksi välitysliikkeet Aktia, Arvotalo, Habita, Huoneistokeskus, JYA Housing, Kiinteistömaailma, Kotikulma, Laki- ja kiinteistö Moilanen, Nordic Housing, Meidän Koti, OP-kiinteistökeskus, Re/max, SKV Kiinteistönvälitys, Suomen Asuntopalvelut ja Viva. Tällaisia löytyi:

Inttäjä
Ei kuuntele asiakasta eikä hyväksy kieltävää vastausta tai kritiikkiä. Pitää ostajaa niin tyhmänä, että hän on puhuttavissa ympäri. Luulee pystyvänsä puhumaan mustan valkoiseksi ja faktat piiloon. Jos ostaja kertoo selkeästi, mitä haluaa, se ei tälle tyypille kelpaa. Jos ostaja etsii isompaa, tämän tyypin mielestä asunto on hyvä juuri siksi, että on niin kompakti, jos pientä, ”niin ainahan ihminen tilaa tarvitsee”, siis huolimatta siitä, että kyseinen ihminen olisi juuri ilmoittanut, ettei tarvitse.
”Mut kun tää on niin hyvä just siks, et tässä on tää ominaisuus, jota et halua ja josta et ole valmis maksamaan” on tämän välittäjän perustelu.

Loukkaantuja
Tämä välittäjätyyppi ei osaa käsitellä kritiikkiä.
Tyyppi on kuitenkin vaaraton ja sille on hauska naureskella asunnosta poistuttuaan. Päin naamaa ei tälle tyypille naureskella, tämä on vakavikko.
Olin katsomassa siistiä putkiremontoitua kolmiota Myllypurossa. Samassa näytössä oli nuoripari pienen vauvan kanssa, selvästikin tosimielellä, mutta tarpeettoman ujona. Katsastettuani mestan kysyin välittäjältä, haluaako hän tietää, mikä asunnossa on vikana, ja saatuani haluamani ”no?” vastauksen, jatkoin, että ”tähän on tehty todella kallis remontti, joka nostaa hintaa turhaan 20 000, koska normaali ihminenhän joutuu tekemään täällä kaikki pinnat uusiksi.”
Välittäjä loukkaantui. Olisin ymmärtänyt, jos olisi ollut asukas/myyjä.
Kämpässä oli tehty kummallinen ökyilevä pintaremppa, joka olisi paremmin sopinut uusrikkaan venäläisen Espanjan-haciendalle kuin myllypurolaiseen elementtitaloon. Seinät olivat ruskeaa hiekkaa ja keittiö epämääräisen väristä kiveä tai sen jäljitelmää.
Tässä yhteydessä hyvä välittäjä olisi keksinyt miten helposti ja halvalla karseista pinnoista pääsee eroon tai mitä mahdollista hyötyä niistä olisi, etenkin, kun ostajan on mahdoton sitä hahmottaa.
Saatoin ehkä vähän siinä kokeneempana pelata sympaattisen ja erittäin nuoren perheen pussiin ja yrittää laskea hintaa, kun heitä näytti asunto kiinnostavan. Mutta totuus on, että hinnassa oli parikymmentä tonttua liikaa.
Vastaavia oli muitakin. Kontulassa (myös välittäjä – ei myyjä) kritisoin sokkeloista pohjaa, johon välittäjä väittämään vastaan, että eihän ole yhtään sokkeloinen ihan hyvä on. Sen sijaan hän olisi voinut vaikkapa kertoa, onko asunnossa seiniä, jotka voisi purkaa. Mainittakoon, että kolhin itseni asunnossa sängynjalkoihin niin, että jouduin turvautumaan mobilatiin kun seuraavanakin päivänä vielä jomotti.
Halvemmaksi tulee ostaa remontoimaton pommi kuin väärin remontoitu.

Herra epämääräinen
Tämä tyyppi oli aina mies. Välittäjä, joka on perehtymättä joutunut sijaiseksi kohteeseen, jota ei tunne, tai ei ole viitsinyt perehtyä siihen, tai yksinkertaisesta yrittää kusettaa.
Nurkista löytyy epämääräisiä putkenpätkiä tai johtoja, joiden historiaa välittäjä ei tunne. Putkiremontti on tulossa ja välittäjä ei tiedä, miten se tehdään ja koska. Putkista osa on tehty ja osa tekemättä, mutta ei oikein tarkasti selviä miten homma menee ja etenee tai mitä maksaa.
Tai henkilökohtainen suosikkini, Puotilan kaksio, jonka ”putkiremontti on maksettu etukäteen”, vaikkei työtä ole edes aloitettu. Tässä asunnossa oli välittäjän onneksi aina niin paljon porukkaa, etten päässyt selville, miten se mahdollista, vaikka kysyin.
Sitten on vielä niitä, jotka eivät välitä tai muista mainita että myynnissä on Hitas-asunto tai kätkevät sen tiedon johonkin huomamattomaan paikkaan.

Karmaiseva
Esimerkki: Omistaja myi tätä asuntoa itse. En aikonut mennä ensin edes katsomaan, koska en pitänyt neliön kokoisesta parvekkeesta, mutta menin kuitenkin, kun parempaakaan ei ollut sinä päivänä tarjolla. Kaupunginosakin oli ilmoituksessa väärä, jonka myyjälle kerroin.
Kaksio oli aika kiva, siisti ja rempattu, joskin ensimmäisessä kerroksessa. Myyjä oli hyvännäköinen nuorehko mies. Kysyin, miksi asunto on myynnissä ja sain vähän epämääräisen vastauksen, jonka myyjä sitten korjasi nopeasti likviditeettiongelmaksi.
Vasta lähdettyäni näytöstä kiinnitin huomiota korttelipihan tyyppiseen sisäpihaan, jossa olisi helppo juoksuttaa pientä tyttöä ympäri ja muistin karmeat uutiset Puotilassa tapahtuneesta pienen tytön taposta. En ollut nähnyt kuvia talosta, jossa tapaus oli sattunut, vaikka niitä todennäköisesti on jossain lehdissä ollut, joten en tiennyt miltä tapahtumapaikka näytti.
Asia jäi vaivaamaan siinä määrin mielen perälle, että vielä parin viikon päästä nettiselvitin osoitteen, jossa murha oli tapahtunut. Talo ja rappu olivat samat. En tutkinut sitten tarkemmin. Oli tai ei sama asunto, päätin pysyä siitä kaukana.

”Charmööri”
Näitä ei onneksi ollut monta. Tämä on nimittäin omasta mielestään myyntimies tai -nainen Jumalan armosta ja sellainen helppoheikki, että hirvittää. Jäänne vuosikymmenien takaa. Lukee ulkoa valmista myyntimantraa. Heittää kulunutta ja typerää vitsiä, joka ei ollut tuore edes keksittäessä. Ei tule kauppoja.

Boheemi
Esimerkki tästä tyypistä oli eläkkeellä oleva autokoulunopettaja, joka myi lehti-ilmoituksella itse isoa putkiremontoitua asuntoa Kontulassa. Remppa oli vähän kesken, mutta todella huolella tehty korkealaatuisilla pintamateriaaleilla. Ei tismalleen omaan makuuni, mutta kuitenkin niin hyvin, että harkitsin vakavasti. Esimerkkimyyjällä oli näytön alkaessa jääkaappi keittiössä puoliksi ulkona, työkalupakit esillä, eikä minkäänlaista esitettä, eikä tietenkään mitään netissä. Isännöitsijäntodistuksen taisin saada. Juteltiin ihan muista asioista, autokoulusta ja vuokralaisista joita asunnossa oli ollut viimeksi ja sen sellaisesta… Asunto oli ihan vakavasti otettava, ja sain siitä paljon selville toisessa näytössä myyjän tyttäreltä, mutta kaipasin mustaa valkoisella.
Tähän menee jos on mennäkseen -kategoriaan sopivat nekin, jotka eivät kerro missä näyttö on. Oikotiellä tai muualla on katuosoite ja talon numero, mutta ei rappua, eikä vahingossakaan oven numeroa. Opasteita ei löydy myöskään talon ulkopuolelta, eikä rapussa kerrota missä kerroksessa on esittely. Asuntojen ovissa oli harvoin esittelylappua.

Asiantunteva
Tämä on tietysti ihana. Kokenut välittäjä, joka tuntee sekä yhtiön että alueen. Välittänyt ennenkin, luultavasti menestyksellä. Suosikkini oli Myllypurossa kaksiota esittelevä välittäjä, joka tiesi kaiken Kontulasta, koska oli sieltä lähtöisin ja tytär asui siellä. Häneltä sain paljon arvokasta informaatiota ja taustatietoa. Hän mm. selvitti, missä taloissa on rumat, korkeat ja pienet ikkunat, joita inhoan, samoin sen Kontulan toisen putkiremontoidun taloyhtiön.

Tähän tyyppiin kuuluu myös välittäjien luova luokka, joka näkee (tai kuuntelee) mitä ostaja arvostaa ja osaa paitsi kuvailla realistisesti mahdolliset muutokset, myös kertoa, miten ne käytännössä toteutetaan. Ihania ihmisiä!

Hissukka
Tämä on oikein kelpo tyyppi. Ei pelota potentiaalista ostajaa myyntipuhetulvalla, mutta osaa vastata asiallisesti kysymyksiin. Toiseksi paras.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s