Kauhun hetkiä Madridin Caixa Forumissa ynnä muuta kultturellia

Osoittaakseni, että harrastin myös kulttuuria ja turismia, tässä esimerkkejä siitä, mitä neljässä ja puolessa päivässä (joista yksi meni Toledossa)  ehtii Madridissa Tinder-treffien lisäksi tehdä, kun vähän organisoi.

Lope de Vegan talomuseo

Lope de Vega (1562- 1634, kertoo wikipedia, en tarkistanut muualta) on Espanjan Shakespeare. Arvostettu ja tuottelias näytelmäkirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa sonetteja, muita runoja ja romaaneja. Minulle nimi on tuttu lähinnä Letrasin kaupunginosan hänen mukaansa nimetystä kadusta. Museon sisäänkäynti on kuitenkin Cervantesin kadulla. Minua kiinnosti 1500-luvun madridilaisasumus ja siksi sinne halusin mennä

En ole tutustunut de Vegan tuotantoon, enkä löytänyt merkkejä siitä, että häneltä olisi mitään suomennettu.  Komediat kuulostavat lupaavilta, joten varmaankin tulevaisuudessa yritän tutustua, mutta en siksi, että vierailu kotimuseossa olisi siihen kannustanut.

Museoon pääsee paikan varaamalla ilmaiseksi vajaan tunnin kiertokäynnille.
Kierroksia on ainakin englanniksi espanjan lisäksi. Minä jatkoin johdonmukaista linjaani ja kävin espanjankielisellä kierroksella. En siis osaa sanoa, puhuuko opas hyvää englantia, tai onko opas edes sama kuin tällä kierroksella
Olin ajoissa, joten ehdin käydä henkilökunnan verrassakin lipunmyyntitoimiston takana. Opas tunnisti minut heti ei-espanjalaisesta etunimestä, kun kerroin varanneeni kierroksen. ”Sanna? tervetuloa!” Muut vierailijat olivatkin madridilaisia. Ei mikään ihme, koska kierros on varattava vähintään kymmenen päivää etukäteen!

dav
Pienoismalli de Vegan ajan teatterista.

Kierros alkoi puutarhasta, jossa sen alkamista odotellessani räpsin kuvia appelsiini- ja neilikkapuista.

 

 

 

Itse talo olikin pieni pettymys: vain kaksi huoneista oli alkuperäisiä, lattiat oli tehty uusiksi 30-luvulla ja lähes kaikki irtaimisto oli hankittu eri museoista ympäri Espanjaa.

Pohjakerroksen lisäksi talossa oli kaksi ylempää kerrosta, joista toinen oli rakennettu piiloon sisäpihan puolelle, niin ettei kadulta näe, kuinka iso talo on. Näin kuului olleen tuolloin tapana tehdä rosvojen ja kruunun verottajan pelossa.

IMG_20170707_124554.jpg

 

Kiinnostavinta oli kirjasto, jonka kirjat olivat aitoja ja alkuperäisiä (vaikkakaan eivät de Vegan). Kyllä olisi himottanut mennä niitä hipelöimään, selailemaan ja sorkkimaan tahmatassuilla, mutta ymmärtäähän sen, ettei moista voi sallia.

 

dav
Lopen työpöytä ja kirjakokoelmaa.

Kirjailija oli elänyt talossa kuolemaansa asti, ja kuolinvuode oli sisähuoneessa, josta avautui ikkunaluukun kautta näkymä kappelissa olevan Madridin suojeluspyhimys san Isidron patsaaseen. Siinä sitten kirjailija kätevästi pystyi tekemään katumusharjoituksia ja rukoilemaan tai mitä katoliset nyt sitten kuolinvuoteellaan tekevätkään.

de Vega kuului olleen naistenmies ja muutenkin seurallinen. Lähinnä opas puhui (hennolla äänellä, mikä ei hirveästi haitannut, koska meitä oli alle 10 hengen seurue) talosta, sen ajan asumisesta ja museon erilaisesta esineistöstä. Se oli miedosti mielenkiintoista ja jonkin verran sivistävää, muttei kovin raflaavaa.

Kiinnostavampi tuttavuus oli Caixa Forum paseo del Pradoa Atochaan päin.

En ollut etukäteen selvittänyt, mikä näyttely siellä on. Päätin käydä, kun en ole käynyt, joten samantekevää.
Ei oikeastaan kiinnostanut edes astua sisään, koska ulkopuolella oleva kasviseinä, tämänpäivän versio Babylonin riippuvasta puutarhasta riitti jo minulle nähtävyydeksi.

IMG_20170708_131739.jpg

 

Astuin kuitenkin, ja maksoin neljän euron pääsymaksun. (Caixa-pankin asiakkaat pääsevät sisään ilmaiseksi, mutta koska rahani ovat toistaiseksi vielä Suomessa, oli maksettava.)
Näyttely Arte y cine. 120 años de intercambios, käsitteli elokuvan ja taiteen yhteyttä ja leikkauspisteitä eli on ihan kiinnostava ja voin suositella.  Näyttely on auki 20. elokuuta asti.

 

Olen jossain määrin leffafriikki, joten pyörivät elokuvat olivat jo ennestään tuttuja Lumiere-veljesten Juna saapuu asemalle -spektaakkelista Chaplinin kautta Caligarin kabinettiin ja Buñueliin, saati uudempiin veijareihin. Jos ei ole, on tietämystään elokuvasta helppo paikata kerralla. Tosin pitempiä elokuvia ei näytetä kokonaan, vaan niistä nähdään vain pätkiä. Hienoa olisi, jos ne olisi mahdollisuus nähdä kokonaan, mutta ei kai pankinkaan käyttörahat kaikkeen riitä…

 

IMG_20170708_134940.jpg
Hieno juliste Bressonin leffaan Lancelot du Lac. Raymond Savignac, 1974.

Harpo Marx kuvataiteijana sen sijaan oli uusi tuttavuus, eikä ollenkaan huono!
Vai mitä?

IMG_20170708_133917.jpg

Kiersin näyttelyn aika nopeasti ja olin jo menossa ulos, kun ajattelin pistäytyä museokaupassa, niistähän saattaa joskus löytää innovatiivisimmat tuliaiset. No, tästä ei. Ostin postikortin:

dav

Kassalla odottaessa kokeilin sormeeni pientä miniatyyrikättä.

En yhtään tajunnut, mikä sen tarkoitus oli, enkä oikein tajua vieläkään, mutta vieressäni jonottanut keski-ikäinen mies kyllä tajusi: Hän esitti dramaattisesti säikähtävänsä sormeani josta törrötti pieni käsi ”Ai kamala , kun pelottava!”
Sitten hän laittoi minikäden omaan sormeeensa ja käski minua katsomaan, kun pelästyttää vaimonsa. Vaimo kiljahti ja hyppäsi puoli metriä ilmaan ja ai, että meillä oli hauskaa! Tämäntapaiset pienet asiat ovat niitä, miksit Madrid on minusta niin viihtyisä.

Caixa Forumin naisten vessa hyökkäsi silmille. Tuli mieleen Stanley Kubrick.

Flamencot La Candelassa

dav
Yritin hulluna saada bailaoran mekon pinkkiä vuoria kuvaan, mutta tämän parempaan en pystynyt!

Kävin myös La Candelassa (C. Olmo) katsomassa flamencoa. Ihan ok, mutta olen nähnyt parempaakin. 15 euroa sisään, sisältää juoman. Candelassa on yleensä viikonloppuisin esityksiä, joten sinne vaan. Paikallisten mielestä se on paras paikka. Olen käynyt siellä aiemmin vain sellaisina iltoina, kun ei ole esitystä. Tämän esityksen alkamisaika oli tunnin myöhempi kuin netisivulla ollut aika, eli asia kannattaa tarkistaa. Siinä oli se hyvä puoli, että sain ruokaa (muualta) odotellessani esityksen alkamista.
Naistanssijatar sai yleisöltä kehuja, mutta itse pidin kitaristista.

IMG_20170708_005052.jpg

Laulaja ei tainnut olla kummoinen, mutta minä sain ensimmäistä kertaa joistain lauletun flamencon sanoista selvää, mikä riitti minulle ilonaiheeksi.

Candelasta yksi francolaiseksi, Real Madridin kannattajaksi ja rikkaaksi ilmoittautunut sugardaddy halusi välttämättä lähteä esittelemään minulle erilaisia baareja ja yökerhoja ympäri kaupunkia, joten annoin hänen armollisesti tehdä sen ja maksaa viulut kun oli kerran niin varakas. Sain monta hyvää käyntikohdetta, johon yritän jatkossa mennä jossain muussa seurassa, ja raportoin niistä sitten jos se päivä koittaa.

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s