Barcelonan viimeinen mahdollisuus

Olen käynyt Barcelonassa pari kertaa ja kaupunki on jättänyt minut aika kylmäksi. Se on Espanjan Turku, kaunis päältä, loput voitte päätellä itse.
Ruoka ja ilmasto tyydyttävät toki minunkin vaativaa makuani, mutta ilmapiiri ja meininki häviää Madridille. Gaudin arkkitehtuuri ei miellytä esteettisesti konservatiivista silmääni, enkä puhu sanaakaan katalaania. Barcelonalla on maine kaupunkina, joka on täynnä rosmoja ja taskuvarkaita ja hanavesikin on pahempaa kuin Madridissa. Madridissa on turvallista ja vesi on poikkeuksellisen hyvää. Meren läheisyys on toki psykologisesti vapauttavaa ja lisäksi viilentää ilmastoa miellyttävästi kesällä. Ensin mainittu on minulle tärkeämpää kuin jälkimmäinen.

Ulkosuomalaisen ystävättäreni kerrottua suunnittelevansa Barcelonan matkaa, päätin olla avarakatseinen ja antaa Barcelonalle vielä yhden mahdollisuuden päästäkseni niin sanotulle A-luokan matkalle, ilman miehiä tai lapsia.
Päivämäärät olivat huonot, eli kalliit, lentohintojen suhteen.

Extreme-matkan uusi määritelmä

Suostumalla vaihtamaan konetta Münchenissä onnistuin puolittamaan lennon hinnan. Vasta lennot maksettuani  selvisi, että Lufthansan lehtäjät olivat lakkoilleet jo kahdeksan kertaa kuluvan vuoden puolella. Jänskää.
Ei mitään mahdollisuuksia chekata laukkua ruumaan tiukkojen vaihtojen takia, enkä luota matkatavaroitten perille tuloon kanssani, joten käsipakaaseilla liikenteeseen. Piti siis jättää normaaliin matkusteluuni littyvät naamarasvat, muotovaahdot, swiss knifet, sakset, turha kosmetiikka, vaatteet ja vaihtokengät kotiin. Laukkuun oli jäätävä tilaa viskipullon kokoinen aukko paluumatkalle, sillä olen imenyt kaikki single malttini kotibaarista, enkä raaski maksaa niistä alkon hintoja.
Pitäisi vielä onnistua jotenkin olemaan tyylikäs, sillä Barcelonassa ollaan tyylikkäämpiä kuin Madridissa. Ilmasto on marraskuussa vaihteleva. Seurueenikaan ei ole mitään rupusakkia, joten lempiasussani hupparissa ja verkkareissa saattaisin pistää silmään.
Otin lentojen mahdollisen peruuntumisen ja kevyen pakkaamisen kerrankin haasteena, en ongelmana. Päätin luottaa hotellin kylpyhuonevarusteluun, pettämättömään tyylitajuuni ja luonnolliseeen, joskin rupsahtaneeseen, kauneuteeni.
Käsimatkatavarat painorajoitus on Lufthansalla 8 kiloa. Säästin ainakin kilon ottamalla lentolaukun sijaan kangaskassin. Sitten vain ryppyvoiteiden sijaan snadi perusvoidetuubi minigrip-pussiin ja turhamaisen naisen extreme-matkalle!

image

Lento sujui hyvin. Saksalainen tehokkuus osoitti ylivertaisuutensa. Lentoemot selvisivät tehtävistään nopeammin ja paremmalla asenteella kuin koskaan Finskillä, ruoka oli syötävää, tiedotus pelasi ja tekstareita lähtöporteista tuli kännykkään joka välissä. Oli siis hyvin miellyttävä yllätys.

Hotelli (Barcelona Universal)  oli vähän turhan hieno vaatimattomaan makuuni, mutta koska en tunne Barcelonaa ollenkaan enkä luota kaupungin yöelämän tenhoon yhtä vankasti kuin Madridissa en lähtenyt riskeeraamaan turhia, vaan valitsin oletettavasti parhaan hinta-laatu-suhteen keskeisellä paikalla.

image

image
image

Löysin TripAdvisorin avulla naapurista kauniin baarin josta sai ihan skottiviskiä, Macallania, tosin äärimmäisen hitaasti, joskin ystävällisesti tarjoiltuna ja rip-off- hintaan kymmenen euroa tippa. En mene toiste. Kokeilin yhtä lounaspaikkaakin saman sovelluksen perusteella ja havaitsin ylistävät arviot perusteettomiksi sielläkin. Usko sovellukseen kärsi sen verran, että jatkossa luotankin taas omaan arvostelukykyyni.

…Jatkan muista kokemuksista ja lisäilen osoitteet ja kuvatekstit viimeistään Suomessa.  JATKUU 11.11.2014:

Barcelonalaiset ovat nopeita ja aikaansaavia.
My ass
.

Barcelonalaisia pidetään nopeina ja aikaansaavina. En löytänyt tästä todisteita.

Espanjaa barcelonalaiset puhuvat hitaammin kuin madridilaiset. Barcelonalaisten puhetta on paljon helpompi ymmärtää kuin mihin olen muualla Espanjassa törmännyt. Hitaus ei siis välttämättä ole huono asia ja sataa tässä suoraan kielipuolen matkailijan laariin.
Pystyin seuraamaan ja salakuuntelemaan naapuripöytien espanjankielistä keskustelua, Madridissa näin ei tapahdu koskaan!
puhutusta katalaanista en ymmärrä mitään, mutta baareissa selailin katalaaninkielisiä lehtiä, ja kirjoitettuna sitä pystyy jo medium-tason espanjantaidollakin saamaan tolkun.

Tarjoilu ravintoloissa ynnä muissa on hitaampaa kuin Madridissa, jossa juoma tulee välittömästi ja ruoka nopeasti. Barcelonassa lähdin kävelemäänkin yhdestä kahvilasta kyllästyttyäni odottamaan. ilmoitin, että kulunut odotusaika (n. 10 minuuttia) ei ollut suhteessa tilauksen (croissant ja limu) vaativuuteen ja tämä tyttö lähtee menemään.

Työnteko on rauhaisaa. Eräänä päivänä menin hotellin kattoterassille selaamaan lehteä ja matkaopasta ja polttelemaan tupakkia (hotelli oli savuton). Kaksi henkilökuntaan kuuluvaa miestä oli liimailemassa ohjetarraa terassin lasioveen. Poistuin puolen tunnin jälkeen, niin jätkät olivat peräti siirtyneet liimaamaan tarraa toisen puolen lasioveen. Siis yhtä (1) tarraa. Ukkoja tarvittiin tähän toimitukseen kaksi (2)! Ei ihme että työllisyystilanne on Barcelonassa parempi kuin muualla maassa.
Olin pyytänyt huoneen kadun puolelta ja respa pahoitteli, että vapaana oli vain toisen kerroksen huone katutyön yläpuolella. Käski tulla vaihtamaan huonetta, jos melu häiritsee. Ei tullut tarvetta. En nähnyt ensimäistäkään duunaria tai minkäänlaista liikettä työmaalla viiden päivän aikana.

Tietyö, jossa ei tapahtunut mitään.
Tietyö, jossa ei tapahtunut mitään.

Yleisvaikutelma

Muistelin joskus nähneeni Kataloniassa komeita miehiä. Aika lienee kullannut muistot, maku muuttunut, tai liikuin väärillä kulmilla, mutta en varsinaisesti häiriöksi asti havainnut komeita miehiä – hyvä jos muutaman!
Petyin raskaasti itse luomaani myyttiin barcelonalaisten kauneudesta. Madridissa ollaan keskimäärin kauniimpia.
Pukeutuminenkaan ei ollut tyylikkäämpää kuin muualla Espanjassa, tylsempää vain.  Hyvä puolikin asiassa on; nimittäin silmiinpistävän huorahtavasti pukeutuvia nuoria pimuja ei Barcelonassa juuri näkynyt, toisin kuin Madridissa. Toisaalta, eipä kaduilla paljon ruuhkaa ollut muutenkaan, Ramblasia ja ostoskatuja lukuun ottamatta ja niillekin mahtui aina sekaan. Kadut olivat iltaisin usein yhtä tyhjät kuin Helsingissä!
Juttusille barcelonalaiset eivät ala kovin helposti. Ihan pari kertaa vaihtoi paikallinen kanssani vapaaehtoisesti enemmän kuin kaksi lausetta. Kysyessä toki vastataan ja avuliaasti autetaan reittejä ja muita, eli sivistysvaltiossa liikutaan.
Erään pienen sevillanas-tanssipaikan edessä röökitauolla nousi esiin kysymys, jota olin pelännyt: kummasta pidän enemmän, Madridista vai Barcelonasta. Yritin kiemurrella kohteliaasti, mutta käytin lopulta kuitenkin lempivertaustani, jonka mukaan Madrid on kuin New York ja B. kuin Los Angeles ja Madridissa meininki on parempi. Kyselijät ottivat sen lunkisti, myöntäen että Madrid on tosiaan kaikin puolin avoimempi. Eli eivät nämä ainakaan hermostuneet helposti.
Lauantaina ennen itsenäistymisen kansanäänestyspäivää satuin miekkariin hallintorakennuksen edustalle. Sekin vaikutti rauhalliselta, poliiseja oli kyllä paljon (vain pari komeaa) ja eniten häiriötä taisi aiheutti lehdistö, eikä oikein sekään.

"Pääseeks Jordi miekkariin?"
”Pääseeks Jordi miekkariin?”

Ei tullut kertaakaan kiusallista  tunnetta, että olisi pitänyt osata katalaania. Espanja vaikutti olevan ihan hyväksyttävä kieli, ainakin turistilta.
Arkkitehtuuri on pompöösiä, enkä nyt viittaa pelkästään Antonio Gaudiin. Isolla rahalla tehtyjä monumentaalisia veistoksia, leveitä avenueita, paljon kiiltävää pintaa. Osa varmaan olympialaisia varten tehty, osa vielä uudempaa. Ja lisää rakennetaan koko ajan, mutta kuten jo todettiin, hyvin rauhalliseen tahtiin. Barrio Gótico on ihana, mutta kaikki synkkä ja goottilainen uppoaakin minuun aina. (Edinburghin vanha kaupunki on makeinta ”kaupunkisuunnittelua”, mitä olen nähnyt ja sen vanhimmat osat on noin tuhatvuotisia ja kapeimmat kujat reilun metrin levyisiä.)

Ruoka

Katalonialainen keittiö on kuulemma hirveän innovatiivinen. Jos innovatiivisuus tarkoittaa sitä, että yhdistellään toisiinsa mahdollisimman monta toisiinsa huonosti sopivaa ainesosaa, niin sitten katalonialainen keittiö on varmasti tosi innovatiivinen!
Kirjoitin ylös ällöttävimpiä ruokalistoilla näkemiäni makuyhdistelmiä, mutta dilttasin pirulauta puhelimestani vahingossa kaikki Barcelona-muistiinpanot. Oma innovatiivisuuteni ei riitä keksimään esimerkkejä, mutta sellaista mustekalaa lihapullilla ja kanaa sienikastikkeessa -tyyppistä juttua. Ja päälle katkarapuja. Tai pari rusinaa voisi tehdä eetvarttia.
Sanotaan nyt vaikka niin, että jos yhdistelmä epäilyttää jo listalla, etkä ole supersuper-hyvässä ja kalliissa ravintolassa, ei ehkä kannata riskeerata.
Tältä matkalta esimerkiksi käynee vaikka erään lounaan pääruokalaji Els 4 gats -rafllassa: kummeliturska (=merluza, mauton ja tylsä kala, joka on ikävän suosittu koko Espanjassa), jonka alla pari mautonta perunanviipaletta, keitetty kananmuna ja pari pikkusimpukkaa. Kalan päälle oli heitetty yhteen kohtaan reilusti (jauhettua!) valkopippuria, mutta muualle ei mitään. Tämä kaikki ui harmaassa limassa. Tämä ruokalaji oli  muuten tarjoilijan suositus.

Näyttääkö herkulliselta? No ei ollut.
Näyttääkö herkulliselta? No ei ollut.

Kastikkeet tuntuvatkin olevan Katalonian lahja maailman herkkusuille.
Olen esimerkiksi aiemmin Kataloniassa nauttinut jänistä etanoilla ja rusehtavalla limakastikkeella. Kastike aiheutti sen, että etanat oli kaivettava sormin siitä limasta päästäkseen syömään niitä. Se ei ollut helppoa, ei kaunista katseltavaa, eikä vaivan arvoista.
Etten pilaa kyseisen ruokapaikan mainetta, kerrottakoon, että sekä jälkkärikakku että alkuruoka, täytetyt zucchinit, olivat ihan hyviä.

Alkuruoka täytetty zuccini oli ihan hyvä 4 gatsissa.
Alkuruoka täytetty zuccini oli ihan hyvä 4 gatsissa.
Salin puolella oli täyttä, mutta baarin puolipa oli kauniimpi. 4 gats.
Salin puolella oli täyttä, mutta baarin puolipa oli kauniimpi. 4 gats.

Yhtenä iltana kävimme kahden ystävättären kanssa illastamassa paikassa nimeltä Tapas24. Tämän paikkan rouvien arvoon sopivaksi arvioi läheisen ökyhotellin henkilökunta. Onneksi olimme liikkeellä aikaisin, sillä tulomme jälkeen muodostui loppumaton jono. Paikka oli steriilihkö. Syöminen tapahtui valkoisten pikaruokalavaikutteisten tiskien ääressä baarituoleilta, joita oli sekä baaritiskillä että ”salin” puolella.
Tapakset olivat konstailevia, vaikkakin hyvän makuisia. Erityisesti mieleen jäi ultrakevyesti friteerattu pikkukalat ja hyvä vermutti. Myös pienenpieni bikini (lämmin toast barcelonaksi) oli herkkua ja siinä piileskelevän tryffelinkin aisti. Valitettavasti en muistanut kuvata. Annosten kokoon ja huolimattomaan palveluun suhteutettuna paikka on hinnakas. En osannut arvostaa väkinäisen vitsikästä baarimikkoakaan.  Hintavuuden selittää se, että ravintoloitsija on El Bullin keittiöstä hankkinut kannuksensa ja perustanut sittemmin useita arvostettuja ravintoloita.
Rehellisyyden nimissä en viiden päivän aikana panostanut juurikaan etsiäkseni hyvää ruokaa. En kysellyt enkä etsiskellyt. Mutta siinä Barcelonassa joutuu etsimään, pähkäilemään ja kyselemään jos haluaa hyvää ruokaa, Madridissa senkun kävelee jostain ovesta sisään. Arvostan sitä spontaaniuden mahdollisuutta huomattavasti enemmän, ja Madridissa saa vapautuneemmin valittaa ja sättiä jos on jotain sydämellä. Ei se ruoka nyt aina Madridissakaan vie kieltä mennessään, mutta kun Barcelonassa ei vienyt kertaakaan!

Liikuin usein vegaanin seurassa, mikä nyt tietysti on Espanjassa ruoka-aikaan huono idea. Maistamatta jäi esimerkiksi paikallinen herkku ankka ja lanttu, joka kuulostaa korviini erinomaiselta. Olen siis varma, että parempaakin ruokaa Barcelonasta löytyy. Mutta sen löytäminen vaatii vaivannäköä, kävelemistä ja kyselyä, sillä sitä ei välttämättä löydykään ihan naapurista.

Lounasviinitkin olivat yleensä käymisen alkuvaiheessa, mutta kaikkeen tottuu, kuten vegaanittaren kanssa totesimme. Erikseen ostettavat viinit olivat aina hyviä. Cava on hyvää vaikka en yleensä kuohuviineistä välitä. Proseccoa ja sektiä en edes juo, ja samppanjankin kanssa olen kranttu, mutta cava putoaa ja sen tekohan Kataloniassa osataan.

Tässä vielä muutama ruokakuva:

028

027

044062

 Tietoa turistille

Barcelonassa osataan aika paljon ja hyvin englantia verrattuna muuhun Espanjaan. Espanjan puhujaa ei katsota hitaasti ja kaikki osaavat espanjaa, ei ole pakko osata katalaania. Kyltit ja kuulutukset ovat tosin ensisijaisesti katalaaniksi.
Hintataso on vähän korkeampi muuhun Espanjaan verrattuna ja ravintolaillallisesta on mahdollista maksaa sama kuin Suomessa.
Barcelonassa peritään yöpymisestä turistivero. Sen perii majoituspaikka ja hinta käsittääkseni vaihtelee majoituksen tason mukaan. Itseltäni se oli 2,42 € /vrk.
Baarit menivät jopa viikonloppuna kiinni viimeistään puoli kolmelta! Luulisi tarjolla olevan joitain yökerho-diskoteekkejä senkin jälkeen, ainakin viikonloppuna, mutta en mene vannomaan sitäkään. Itse en yli-ikäisenä enää oikein viihdy sellaisissa, jos nyt koskaan viihdyinkään. Olen aina ollut kuitenkin pubi-ihminen ja mieluummin oleilen baareissa, jossa voi keskustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa tarvitsematta huutaa musiikin yli.
Mainittakoon vielä että Barcelonassa viikonloppu alkaa vasta torstaina. Madridissahan viikonloppu alkaa keskiviikkona (, mikä ei estä ketään bilettämästä välillä su-ti).
Tapaskulttuuria Barcelonassa ei ole. Ei voi lähteä suruttomasti viettämään iltaa viinin parissa ja kuvitella tulevansa siinä sivussa ruokituksi. Not gonna happen. Tapaksia kyllä saa ostaa useista paikoista, mutta valikoima on varsin riisuttu.
Kun tilaat ruokaa ravintolassa, pyydä samalla tuomaan suolapurkki. Tulet todennäköisesti tarvitsemaan sitä.
Julkinen liikenne on mielettömän hyvä! Metroja menee kahden minuutin välein suosituimmilla linjoilla ja bussit ovat helppoja ja suosittuja. !0 matkan metrolippu maksoi vähän päälle kympin, kertalipu bussilla 2,15 €. Lentokentälle menevä aerobus menee esimerkiksi Plaza Espanjalta (Plaça D´Espanya) ja Plaza Catalonialta (P. Catalunya) 10 minuutin välein hintaan 5,90 €. Suosittelen! Kannattaa katsoa terminaali tarkkaan! Itse otin kakkosterminaalin bussin, mutta 2-terminaali olikin Münchenissä, jossa vaihdoin konetta. Kentällä kulkee kyllä (4 min. välein) bussi terminaalien välillä, mutta matka kesti aika kauan, 10–15 minuuttia, mikä voi olla mattimyöhäiselle liikaa.
Marraskuussa välillä 4.-8-11. ilma oli lämpimähkö, päivisin välillä 15–22 C. Lähtöpäivänä ripsautti, kun juoksin lentokenttäbussille. Sade on ihan mahdollista marraskuussa, mutta menee yleensä äkkiä ohi, eikä vaadi varusteita. Liikuin farkuissa, mekoissa ja paksuhkossa bleiserissä. Iltaisinkaan ei tuntunut kovin kylmältä, mutta mekon alle oli pantava sukkahousut. Caprit jäivät käyttämättä, vaikuttivat jotenkin liian radikaalin kesäisiltä siihen ympäristöön.
En innostunut kaupungista vieläkään ja annan tässä vaiheessa periksi. Toki Barcelona voittaa marraskuiset Etelä-Suomen olot. Kuten hiljan näkemäni Putous-ohjelman jakson vittuuntunut meterologi sanoi ja jonka lausunnon allekirjoitan: ”Espanjassa on sää, meillä on kelit.”
Voin kuitenkin helposti kuvitella Barcelonan miellyttävän erityyppisiä ihmisiä kuin minä. Itse tunnen, etten voi olla siellä vapautuneesti oma kovaääninen itseni herättämättä pahennusta, eikä se niiltä osin voita kotioloja.
Sellaiselle ihmiselle, joka pitää esimerkiksi Helsingin meiningistä – tai meiningittömyydestä – mutta jota ilmasto ketuttaa ja joka haluaa pärjätä englannilla, Barcelona on varmasti hyvä ja suositeltava matkakohde ja miksei lopullinenkin sijoituspaikka, joka ei aiheuttane suomalaiselle juurikaan kulttuurishokkia.
Laitan pian toisen BCN-postauksen muutamasta paikasta, joissa voi käydä jos sattuu kaupunkiin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s