Kaupunkisissit San Isidron fiestassa

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa Madridissa san Isidro labradorin, kaupungin suojelupyhimyksen, juhlallisuuksien aikaan.
Härkätaisteluareena Las Ventasilla feria kestää kuukauden, kesäkuuun alkupäiviin saakka, ja siellä on toki tullut käytyä, mutta tällä kertaa osuin puolivahingossa paikalle ihan justiinsa. Varsinainen fiesta oli tänä vuonna 12.-16.5. joten nyt oli pakko yrittää vähän selvittää, mistä on kyse.
Juhlia ja tapahtumia on ympäri kaupunkia ja kaikissa kaupunginosissa jotain, mutta pääjuhlallisuudet keskittyvät Asturiasin Plaza Mayorille, la Latinan Las Vistillas -puistoon, ja Carabanchelin Pradera (niitty, laidun) de San Isidroon, joissa kaikissa on iso lava esiintyjille, joita riittää ja vieläpä moneen lähtöön ja (espanjalaiseen) makuun.

Koska olen flunssassa enkä jaksa kauheasti selostaa, yritän selvittää asiaa eri laatuisten ja tasoisten kuvien avulla. Osa kuvakrediiteistä kuuluu matkakumppanilleni Mimmulle.
image

Esim. tämä, jonka vaadin ottamaan kun pääsin lempparitanskalaiseni (Rosengranzin ja Guildersternin jälkeen, jotka tosin ovat fiktiivisiä) nimikko-koneeseen. (Ei erityisen onnistunut kuva kummastakaan; Kierkegaard näyttäis paremmalta ilman rillejä ja mulla on taas Robert Plant -lookki, josta piti luopua ajat sitten.)

Minulla oli siis tällä kertaa seuranani toinen helsinkiläinen rouvashenkilö, melkolailla samoista asioista kiinnostunut ja minun laillani etenemisrajoitteinen. Minua vaivaa edelleen polvi (joka toivottavasti leikataan ennen kesää, mutta se on toinen juttu), häntä puolestaan lonkka. Yhdistelmässä on puolensa; kumpikaan ei kauheasti ärsyynny toisen hitaasta köpöttelystä, kun itse ei pääse yhtään kovempaa!
Tästä huolimatta aloitimme varsinaisen feria-ohjelmamme uhkarohkeasti härkätaistelulla.Tarkoitus oli mennä ajoissa, mutta koska ajantajuni oli koko matkan hieman häilyvä (en siis tiennyt, mitä kello on milloinkin), olimmekin areenan portilla vasta kymmentä vaille, huolimatta siitä että kiilasin törkeänä ”guirinä” viiskytmetrisen jonon lippuautomaatille turistin-statukseeni luottaen. Ajattelin että kun tekeydyn normaaliakin blondimmaksi, kukaan ei suutu vaikka ohittelen moukkamaisesti, ja onnistuin.
Silti kaikki muut istuivat jo paikoillaan, kun saavuimme katsomoon. Olin sählännyt paikkavaraustenkin kanssa ja onnistunut vahingossa ostamaan paikat piippuhyllyltä. Siis ylin mitä on. Kattoon ylettyi kädellä.

image

Ja tilaahan Ventasilla ei ole yhtään kun katsomo on täynnä. Olisi kannattanut mennä ajoissa. Ei ollut pelkästään hirvittävää vaan myös aivan helvetin painajaismaisen kammottavan helvetillistä kiipeillä ihmisten yli ja pelätä putoavansa tai ainakin katkaisevansa jonkun ennestään romuista raajoistaan. Mainitsinko jo, että minulla on korkeanpaikankammo? No, minulla on.
Jos olisin ymmärtänyt varausjärjestelmän (se oli viime kerrasta muuttunut), en ikinä olisi lippuja niille paikoille varannut. Luulin paikkojen olevan ihan muualla.

image

Täällä oltiin. Hermot riekaleina. Huimasi. Pelotti vietävästi. Yritin katsoa kaukaisuuteen ja tarkkailin edessä istuvien setien ruuminrakennetta arvioiden heidän voimiaan ja lähinnä sitä, pystyvätkö he toimimaan, jos alan vyöryä heidän ylitseen. Onneksi olivat vankanoloista sorttia.
Olimme varmoja, ettemme tule kestämään liikkumatta täydessä sillipurkissa polvet ja lonkat tuskallisessa asennossa paria tuntia, mutta niinpä vain kestimme!
Itse en pystynyt katsomaan areenalle jos härkä/torero olivat suoraan allamme, mutta kun kauempana tapahtui, pystyin unohtamaan paremmin, kuinka korkealla olin.
Onneksi taistelu ei venynyt, ei tullut kamala pissahätä, onnistuimme välttämään paniikin tahdonvoimalla ja seuraamaan areenan tapahtumia ja pääsimme tilanteen huomioiden könyämään poiskin suhteellisen sulavasti. Hyvin ylpeinä ja yllättyneinä hermojen hallinnastamme, ja syystäkin.
En kiellä, etteikö naista väkevämpi olisi maistunut ja tullut tarpeeseen koettelemuksen jälkeen. Kierrettiin baareja, kunnes saimme tapaksiksi enää karamellejä! Ei vaan, oikeasti oltiin kovin otettuja karkkitarjoilusta.

image
Osa oli jo syöty tässä vaiheessa.

Karkkipurkin ääreltä mentiin tanssiravintolaan, tai diskoteekeiksihän niitä siellä kutsutaan, johon emme tajunneet joutuvamme emmekä tanssimaan kykenevämme. Mutta jos flaksi käy, niin mehän tanssitaan, tuntikausia, sattuu jalkaan tai ei. Tätä pidän yhtenä sissi-suoritteena.
image

Pakollinen churrot ennen nukkumaanmenoa -tilanne. Ei liity San Isidroon. Olen tiskillä umpijurristen meksikolaisten kavaljeerojen jututettavana.

image
Vuoden 1951 juhlien juliste.

San Isidro labrador (=maanviljelijä, heinäkenkä tms.) on Madridin 1100-luvulla elänyt suojeluspyhimys. Edelleenkin varsin lyhyellä espanjallani vaikuttaisi siltä, että mainittu Isidro oli varsin hurskas, köyhien ystävä ja kova poika löytämään, tai pakanallisesti sanoen taikomaan, vettä, ja hänen suurimpia ihmetekojaan oli rukoilemalla nostaa kaivon vesi, jolloin hänen oma kaivoon pudonnut poikansa pääsi sieltä kätevästi ulos vahingoittumattomana ja erittäin ei-hukkuneena, vettä pikku kätösillään iloisesti läiskyttäen. Siis jotenkin näin. Hänen vaimonsa Maria on myös jonkinlainen julkkis.
En ole selvittänyt kauheasti taustoja, kiinnostuneet varmaan osaavat etsiä lisätietoa interwebistä.
Tässä kuitenkin em. kaivo, joka löytyy Madridin San Isidron museosta. Päällä on onneksi pleksi.
image

Isidron turmeltumattomana säilynyt ruumis on nähtävillä fiestan aikaan, miinus pitkät siestat. Yritin mennä katsomaan miten ruumis voi säilyä tuhat vuotta, mutta erehdyin paikasta tai ajasta. Harmillista, sillä se ei yleensä ole esillä ja olen kaiken makaaberin ystävä ja uskontojen omituisuuksien ihmettelijä ja ihailija, ja olisin mielelläni selvittänyt onko ruumis muumioitunut.
Muutenkin kävi huono tsägä ruumiiden suhteen: oltaisiin haluttu Cervantesin hautakierrokselle, mutta: se on ilmainen, siksi suosittu, niitä järjestetään vain muutama ja vain perjantaina ja lauantaina, ja liput jaetaan kullekin viikolle saman viikon maanantaista alkaen. Olimme siis myöhässä, ja seuraavalla viikolla en enää olisi ollut kaupungissa kierrosten aikaan. Höh! Mutta jos olette Madridissa tänä Cervantesin 400-juhlavuotena 2016 ja kiinnostaa, käykää jonottamassa lippu Plaza Mayorin turisti-infosta.
image

Turisti-info on muuten ihan tämän lavan takana, jossa esiintyi yhtenä päivänä joku teini-idoli, joka yllättäen ei ollut läpeensä paska.
image

Joinakin iltoina, ellei kaikkina, osa Calle Mayoria suljettiin liikenteeltä. Yritin kuvata miten paljon on porukkaa, mutten onnistunut. En ole varma mikä attraktio tuona päivänä sai kansan liikkeelle näin sankoin joukoin, koska jatkoimme matkaa jonot nähtyämme. Epäilen että tuona päivänä oli poppi-teema ja kaiken maailman popparit esiintymässä.

image

Plaza Mayorille oli jono useimmilla sisäänkäynneillä, pienemmät taisivat olla kokonaan suljettu, en mennyt läheltä katsomaan.
Kuvista näkee miten kylmä oli. Madridiin vasta tutustuva kaverini, naisparka, sai, kuten koko Madrid, nauttia sateesta ja keskimäärin 14 asteen lämpötiloista koko ferian alkupuolen. Ilma kirkastui onneksi viikonlopun pääjuhlallisuuksiin, mutta auringonottokelpoiseksi se muuttui vasta hänen lähdettyään, fiestan viimeisenä päivänä, joka oli maanantai.

San Isidron kuolinpäivä on perimätiedon mukaan 15.5. jolloin on eniten tapahtumia, porukkaa ja hässäkkää. Tänä vuonna se sattui sunnuntaiksi.
Olin tehnyt taustatyöni ja tiesin että Praderaan kuuluu mennä, se vain näytti olevan kovin kaukana, ja metroasemakin oli kaukana, joten otimme (ihanan ja mukavan) taksin, joka sitten heitti meidät sille metroasemalle, koska sen lähemmäksi ei päässyt ajamaan. Mutta sitähän emme voineet tietää.
Kuski näytti mihin suuntaan pitää kävellä ja käski pitää huolta omaisuudesta koska väkeä on paljon. Oikeassa oli.

image

Mairea chulapo-väriläiskä myi drinksuja ja evästä matkan varrella. Useimmilla oli omat eväät. Perinne on mennä sinne picnicille ja torieväissä ja juomissa on suolaiset fes-image

tarihinnat. Ostettiin kuitenkin noin litran vetoiset tinto veranot jäillä vitosen per muovimuki (eihän se olis Suomessa hinta eikä mikään!) ja rosquillas-perinnepaakkelsit eurolla kpl. Jossain matkaoppaassa tai nettisivustolla puhuttiin näistä san Isidron perinneleivonnaisista ”munkkeina”! Munkkeja nähneetkään! Tosi kuivaa ja murenevaa keksiä, jonka päällä sitten eri koristeita laadusta riippuen. Tonto (=tyhmä) on perusmalli, ilman mitään ekstraa. Otin sellaisen jossa on (kovaa) marenkia päällä (Santa Clara?)ja kaveri manteliversion. Ei jäänyt niistä enempää kirjoitettavaa, mutta tulipa maistettua.
Tältä kadulta ostettiin eväät. Niin kauheesti väkeä, että otin kuvan (yllä). Vähänpä tiesin.
image

Kiivettiin ylemmäs rinnettä ja lösähdettiin ekalle nurtsipläntille ihmettelemään. Naapurin pojilla oli ainakin rommia, naksuja, blandista ja jäitä. Tähtäsin kameralla chulapo-pariskuntaan poikien takana (kuvassa keskellä) , mutta olisi varmaan pitänyt nousta ylös saadakseen heidät kuvaan.
Chulapo/-a on madrilainen joka pukeutuu torvelon näköisiin vetimiin san Isidron aikaan. Naisilla ruma valkoinen mekko punaisilla pilkuilla, neilikka, maailman rumin kukka, päässä ja valkoinen huivi epäpukevasti sen päällä. Mimmu tosin huomasi, että oikea silkkiliina laskeutui paremmin kuin köyhät tekokuitu-halpikset, eikä siis ollut ihan niin paha. Miehillä ruutulätsä ja -liivit, mustat pussihousut jne. Nähtiin oopperan lähellä chulapo-mumsia ja vaareja tanssimassa sottiisia. Sottiisi kuulostaa niin hauskalta, että odotukseni olivat korkealla ja pettymys sen mukainen. Se onkin ihan tyhmän näköistä, hudasta ja hillittyä pyörimistä, tarkoituksena ilmeisesti antaa vaikutelma että pyörimisliike tapahtuu ikään kuin itsekseen, jalkoja liikuttamatta ja ylävartalon pysyessä paikallan. Ihan tylsää.

image
Tässä näkyy että chulapa-asu voi olla ihan siedettävä, jos on hyvä väri ja laadukkaampi leikkaus, huomatkaa myös tiilenpunainen chulapa kuvan oikeassa laidassa.
image
Tässä kuvassa näkyy oranssi klänninki paremmin.

Alla muutama chulapa. Lapsilla näitä asuja näkyi eniten. Nämä chulapat ja chulapo ovat Plaza Mayorilta ja kulmilta.

image

image

 

Nyt kun tämä chulapo-asia on selviletty, jatketaan:
Väkeä oli tosiaan Praderassa paljon, huomattiin.
Vessajonot pahempia kuin missään Suomen rokkifestareilla.
Itse asiassa nin paljon väkeä, että ihan liikaa.  En osaa edes kuvitella, mitä puistossa tapahtuu pimeän tullen kun nuoriso villiintyy. Eiväthän nämä tappele ja kännää sillä tavalla mihin stadilainen on tottunut, joten tuskin meno vauhean villiksi yltyy, mutta veikkaan yhden jos toisenkin pusikon heiluvan. Katolinen maa, kuitenkin.

image

Tässä kohdassa meni allekirjoittaneelta luu kurkkuun. Ystäväni valikoiduin sanoin oli nimittäin suomi-tyttö melkolailla suu auki kun pääsi kukkulalle ja loi katseen alaviistoon, että ei helvetti voi olla totta ja tonneko pitäis sekaan mennä!
En tietenkään saanut kännykameraa näyttämään miten paljon sitä porukkaa oli, mutta koko reitti kaukana takana näkyvälle lavalle oli ihan mustanaan. Arviolta jotain puoli miljoonaa siinä praderan tuntumassa kaikkiaan.
Mieli teki kääntyä takaisin, mutta ystävätär yllätti minut reippaudellaan ja totesi vaan, että ei tässä mitään, ku lähetään kävelemään! Saatoin heittää häneen hieman hitaan katseen, mutta ei auttanut nynnyillä moisen sissi-asenteen edessä.
Vedin henkeä ja lähdettiin könkkäämään liikenteeseen. Pysähdyttiin syömään mustat makkarat yhdellä kiskalla, katseltiin hetki päälavan paikallista wanna-be shakiraa, joka oli ihan ok, mutta väkimäärä ahdisti ainakin tätä metsäläistä niin, että valuttiin aika suosiolla alas toista rinnettä ja lähimmän baarin vessan kautta bussilla takaisin ytimeen.

image

Rauhoittavan bussimatkan (päästiin istumaan koska kaikki jäivät sillä pysäkillä pois, jolla me menimme sisään) ja piristävän vermutin ja oluen jälkeen jaksettiin taas käppäillä. (Huonoimmat mahdolliset tapat, jos multa kysytään, sipsejä ja oliiveja, kamaan! Sipsit on vierasperäinen laji, en hyväksy. Olen mieluummin ilman.)
Plaza Mayorillekin mahtui, vaikka siellä esiintyi paikallinen suosittu singer-songwriter Nacho Vegas. Nacho ei saanut meitä varsinaisiin liekkeihin. Tosin juuri kun tulimme, oli käynnissä shown poliittinen osuus, eikä oikein jaksettu keskittyä. Oletan, että kyse oli podemosin ja pienemmän vasemmistoliiton uusia vaaleja varten kasatusta vaaliitosta ja sen hypetyksestä. Asiasta, jota näin ulkopuolisena on helppo kannattaa.
Että sellaset San Isidroon liittyvät asiat tuli kokeiltua ja vähän tietty muutakin. Kaverilla jäi Prado ja pari muutakin juttua näkemättä, mutta nähtiin me flamencoa ja Rastroonkin sentään ehdittiin sunnuntaina ennen Pradera-keikkaa ja löydettiinkin jotain. Muut ostokset jätettiin suosiolla tekemättä.

image
Paitsi: Tosinainen ei ole koskaan niin köyhä tai kipeä, että kävelee Sephoran ohi.

Maanantaina oli kaupungissa myös antiikkikirja ja divarimessut, jossa kävin kuolaamassa yksinäni matkakumppanin häippästyä. Tarjolla oli paljon englannin- ja muunkin kielistä kirjallisuutta espanjarajoitteisille. Myynnissä vain hyviä kirjoja. Halvalla. En voinut ostaa mitään (no, yhden ohuen Ortega y Gassettin, josta kuvittelen opettelevani filosofian terminologiaa espanjaksi), koska olin unohtanut pakata osan kamoistani ystävättären matkalaukkuun, kuten oli tarkoitus, oma lentolaukkuni painoi jo yli 10 kiloa, ja jouduin muutenkin jättämään hostellihuoneeseen mm. halvan mutta kivan villapuseron, kengät, viinipullon, sateenvarjon, baarissa saamiani ruusuja ja matkameikkipakkaukset, muun muassa.
image

image

Maanantai-iltana puoliltaöin kävin vielä itsekseni katsomassa juhlat päättävää, Praderalta ammuttavaa ilotulitusta väärältä puolella jokea, jonne se ei näkynyt kovin hyvin, eikä pauke kuulunut yhtään. Olin Las Vistillasin puistossa muun kaljapussinuorison kanssa.
Puuttui vain nuoruus ja kaljakassi.

20160516_230903
Matkalla Las Vistillasiin. Nuoriso hengas  Pl.Mayorin kulmilla, missä kuulopuheen mukaan soitti Manu Chao. Olisi kiinnostanut, mutta niin kiinnosti ilotulituskin.

Retiron puistossa olisi ollut muutamanakin iltana ilotulituksia tai jotain ”näytöksiä”, mutta aina oli jotain muuta ohjelmaa. Kävin siellä sitten ottamassa arskaa kun ilma parani, koska en ole 20 vuoteen käynyt. Ei havaittavaa muutosta.
image

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s