NOLO MUTTA OPETTAVAINEN TARINA HYVÄN KOTIKASVATUKSEN HAITOISTA

Herraisä! Olen postannut blogiin viimeksi pari vuotta sitten. Luulin että vuosi. Niin se aika rientää kun tuhraa aikansa turhaan työnhakuun ja unohtaa oleelliset.
Madaltaakseni kynnystä aloittaa uudelleen, kerron alkuun opettavaisen tarinan deittailun maailmasta. Tarina on tosi ja kertoo siitä, miten voi käydä, jos ei pidä varaansa.

Tapahtuu viime kesänä:
Olen hummannut jo useamman päivän Madridissa ja selaan aamupäivällä Tinderiä hostellissa.
Alan jutella komean ja tuhman mätsin kanssa, vaihdamme puhelinnumerot, sanon lähteväni lounaalle. Lounaan jälkeen olen museossa kun puhelin soi ja mies saa minut ylipuhuttua treffeille minulle ennestään tuntemattomaan madridilaiseen lähiöön, johon kestää metrolla parikymmentä minuuttia.
Koska mies on hyvin komea (joskin vaarallinen-mutta-tyhmä-panomies-tyyppiä), ja itse olen utelias ja liian seikkailuhenkinen omaksi parhaakseni, sovimme treffit, metroaseman oikeanpuoleiselle uloskäynnille.
Emme tarkenna onko kyseessä oikea puoli katsottuna maan alta vai yltä.

Nousen metron portaat maan tasalle. Kaiteeseen nojailee pitkä tumma kundi. Tummempi ja nuorempi kuin kuvissa ja paljon arkisemman näköinen. Olen vähän pettynyt, mutta koska olen kohtelias ihminen, en näytä pettymystäni, vaan mietin itsekseni, että nyt on tainnut pojalla olla eri ihmisen kuvat profiilissaan.
Säälittää, ja päätän olla ystävällinen ja laajakatseinen, joten tervehdin, sanon nimeni ja vaihdamme poskipusut.
Kundi sanoo nimekseen Michael. Omituista, muistaakseni tein treffit José Marian kanssa. Tai ehkä sittenkin José Miguelin? Jälkimmäinen voisi kai kutsua itseään Michaeliksi. En kehtaa tarkastaa nimeä puhelimestani.
Pienessä krapulassa ja hyvin vähän nukkuneena ajattelen hyvin vähän. Aivan liian vähän. Uni-deprivaationi vastannee noin kolmen promillen humalaa.

Lähdetään kävelemään lähimmälle terassille ottamaan kaljat ja miettimään, mitä tehtäisiin. Kummallinen aksentti kundilla johtuu siitä, että hän on venezuelalainen. Sokerileipuri, joka on vastikään muuttanut Madridiin ja saanut jopa alansa töitä. Jutellaan perhejuttuja, politiikkaa ja sen sellaista.
Viereiseen pöytään Michaelin taakse mutta minun näköpiiriini istuu tavattoman seksikäs mies, jolta tulee suuntaani vahvaa ja peittelemättömän ilmiselvää silmää.
Vaikeroin mielessäni, miksi helvetissä olen treffeillä tämän kundin kanssa, enkä naapuripöydän miehen kanssa, joka on täsmälleen minun tyyppiäni. Mietin mahdollisuutta vaihtaa pöytää, mutten keksi kohteliasta tapaa.
Puhelin värisee jatkuvasti. Olen mykistänyt sen, koska olen treffeillä. Lopulta katson näyttöä ja sanon Miihkalille, että se olet sinä! Kundi ei vastaa mitään. Onpas kummallista, totean. Varmaan taskupuheluita.
Eivät ne olleet taskupuheluita. Viereisen pöydän kaveri se siinä yritti soittaa ja kysyä, miksi istun ihan väärän kaverin kanssa terdellä.

No, kävellään Michaelin kanssa ja istutaan juttelemaan tenniskentän laidalle, missä on vähän varjoa. Aikaa kaikkeen tähän menee pari tuntia.
Otan kaveriselfien ja Michael pyytää lähettämään sen itselleen. Olen lähettämässä kuvaa kun hän muistuttaa, ettei minulla ole hänen puhelinnumeroaan. Minä kyselemään, että miten niin ei ole, mehän ollaan chätätty koko päivä – ja siinä vaiheessa kuvio valkenee.
Olen treffeillä väärän miehen kanssa! Ollut jo aika pitkään. Kaiken lisäksi mies on minua a. huomattavasti nuorempi, b. ei-kiinnostava ja c. onnistunut jo kehittämään jonkinsorttisen ihastuksen minuun, luultavasti koska on uusi kaupungissa ja yksinäinen.

Mutta silti: mikä paskiainen! Varnainen con-artisti!
Tuntematon nainen tulee tervehtimään SELVÄSTIKIN erehtyen henkilöstä ja jätkä vie toisen deitin! Ihan pokkana. Että carpe diem vaan.
Suomalainen mies ei moiseen pystyisi.
Miten minä voin olla näin TYHMÄ! Tyhmä mikä tyhmä, sinisilmäinen, luottavainen. Urpo. IDIOOTTI. En välittäisi edes tunnustaa, mutta juttu on liian hyvä pimitettäväksi.

Lähden siitä sitten viestimään oikealle treffikumppanille (=José MARIA) ja vasta silloin näen hänen tekstiviestinsä; ”Sanna, tuo en ole minä!”, ”Oletko tehnyt treffit kahden kundin kanssa?” jne.
Selitän Michaelille, että olen treffeillä väärän ukon kanssa ja hävettää aivan helvetisti ja minun on nyt mentävä pyytämään anteeksi oikealta mieheltä. Ikään kuin hän ei olisi sitä tiennyt.
Hän on hyvin ymmärtäväisenä ja jalona, kun sanon, että minun on valitettavasti lähdettävä heti.
Oikea treffi pyöriskelee vielä lähistöllä ja teemme treffit samaan paikkaan jossa alun perinkin piti nähdä. Kaiken lisäksi jaksan vielä yllättyä, kun treffeille kävelee se naapuripöydän seksipommi! ”Ai, se olet SINÄ!”, älykkäästi huudahdan.

Kuten kuvitella saattaa, niistäkään treffeistä ei kehittynyt vuosisadan rakkaustarinaa, mutta pääasia on, että totuus selvisi minullekin. Kundeillehan asia oli päivänselvä alusta alkaen.
Pahoin silti pelkään, että meistä kolmesta minä olen kuitenkin ainoa jota asia jaksaa vieläkin naurattaa.