Ensikertalaisena Köpiksessä

Viime viikonloppuna, pääsiäistä edeltävällä viikolla tutustuin kahden ystävättären seurassa Kööpenhaminaan. Kaikki olimme aika turisteja kaupungissa ja kategorisesti pihalla, vaikka kukin käyneet siellä aikaisemmin pikaisesti, syystä tai toisesta pintapuolisesti. Oma verukkeeni on, että kyseessä oli lyhyt työmatka joitain vuosia sitten. (Olen ollut niin kauan työtön etten enää muista kuinka kauan siitä on.)

Nyhavnin veneitä.

En keskittynyt edes niin paljon nähtävyyksiin kuin kaksi muuta rouvaa, niin kiteytän tässä kaupungin ensivaikutelman sitä kautta, miten hyvin omat ennakkokäsitykseni ja -luuloni sekä tuttavilta kuullut huhut pitivät paikkansa:

KÖPIS ON KALLIS

Kallis on. Etukäteisinformaatio siitä, että Köpiksen hintataso on kuin Helsingin keskusta ja vähän päälle, piti paikkansa. Tanskan kruunu on ärsyttävä valuutta suhteessa euroon, koska sille ei ole helppoa laskukaavaa. Menimme sillä nyrkkisäännöllä, että 100 DKK on 15 €. (Se on yli euron yläkanttiin, mutta siksi juuri hyvä omilla rahoilla liikkuessa, ja helpottaa laskutoimitusta.)

JULKINEN LIIKENNE TOIMII HYVIN VAIKKA KESKUSTASSA ON KAIKKI KÄVELYMATKAN PÄÄSSÄ

Ei, ei, ei. Siis periaatteessa kyllä toimii se mikä toimii. Metrolla pääsee helposti ja nopeasti lentokentältä keskustaan (n. 5€/nenä), mutta ei paljon muualle turismin näkökulmasta. Metroasemat ovat kovin kaukana toisistaan ja niille/niiltä on yleensä pitkä kävelymatka.
Lippujen osto on hankalaa, sillä automaatit ovat usein rikki tai niitä ei ole. Jos toimiva löytyy, niin sitten se on helppoa, kunhan tietää minne on menossa. Seikkailunhaluiset älkööt vaivautuko tai ostakoot turistilipun!

Lippuautomaatteja saa hakea, bussilippuautomaatteja emme tainneet edes kaupungilla nähdä! Bussista minulla ei ole mitään hajua vieläkään. Jos bussia aikoo käyttää, kannattaa reitit, pysäkit ja liput selvittää hyvissä ajoin etukäteen, sillä ex tempore se ei onnistu. Kokeilin. Jäi pääsemättä kirpparille.
Kaupungin kaava on miälipualinen. Aloin vasta lähtiessä hahmottaa sitä vähän paremmin. Jotkut kaupungit vain ovat helpompia kuin toiset. Köpis ei ole mitenkään itsestäänselvä, muttei ihan mahdottomimmasta päästäkään,  koska sentään kanavat ja meri rytmittävät suunnistamista, mutta ihan ytimessä ihminen on ensin yllättävän pihalla.

 

KAIKKI AJAVAT FILLARILLA

Totta. Katso edellinen kohta. Ei jaksa kävellä.
Köpisläiset ovat olevinaan niin tyylitietoisia, etteivät edes käytä kypärää. Muutamalla pikkulapsella sellaisen näin.

KAIKKI ON LUOMUA JA HYGGEÄ

Näin on. Ainakin luomua. Hygge ei ole minulle vieläkään oikein avautunut, mutta jos tarkoittaa rentoa, niin aika mukavan epämuodollisia tanskalaiset vaikuttavat olevan.

Kääntöpuolena asiassa kaikenlaisen hörhön, makrobioottisten ja paleoruokavalioiden ja new age -ideologioiden suosio.


STRØGET ON HYVÄ OSTOSKATU JOSTA LÖYTYY KAIKKEA

IMG-20170408-WA0005
Ystävättäret kävivät kukkatorilla sillä aikaa kun minä vessassa ja Sephoran meikkitiskillä Magasinet-tavaratalossa (joka oli muuten paljon kiinnostavampi kuin se hienompi ”Illuminati”).

Mmmm…ei. Jotain varmasti löytyy jokaiselle jos on ihan pakko ja joukossa mukavasti tanskalaisia merkkejä, joita ei aina myydä Suomessa. Puhun nyt vaatteista, koska en juuri muuta ulkomailla osta, paitsi jotain ruokaa ja juomaa.
Hyvä puoli on, että tarjolla on harvinaisesti suomalaiselle riittäviä kokoja. Tanskalainen muoti ei miellyttänyt silmääni. Se oli tylsää ja väritöntä. Vallitseva skaala oli musta-harmaa- valkoinen- tummanharmaa. Sama näkyi katukuvassa: kevyttoppatakkien väriskaala oli musta musta, harmaa, hopeanharmaa, musta, harmaa, rohkeimmilla armeijanvihreää! Petyin raskaasti tanskalaisten väritykseen, mielikuvituksen puutteeseen ja ankeuteen pukeutumisessa! Toisaalta, en käynyt Kristianiassa, sillä olisin tarvinnut pyörän jo pelkkään masentavan pitkän sillan ylittämiseen.

Ystävättäret raportoivat yhdessä liikkeessä olleen yhden (1)  vaaleansininen puseron mustavalkoisten joukossa, itse bongasin väripilkkuina yleensä yhden aprikoosinvärisen tai marjapuuronpunaisen topin tai takin per naistenvaateliike. Voin kertoa etteivät ne värit käy perusväriselle tanskalaiselle naisellekaan. Aprikoosi näyttää hyvältä vain mustaihoisilla, likaisen kauhtunut marjapuuronsävy ei edes heillä!
Kallista oli myös, muttei Suomea kalliimpaa. Jos siis jotain poikkeuksellista löytyy, mitä tuskin tapahtuu tänä sesonkina, sen voisi periaatteessa ostaa. Mimosa osteli hätäpäissään valkoisia ja mustia työvaatteita, jotka vaikuttivat vähän persoonallisimmilta kuin mitä Suomesta saa. Itse en löytänyt mitään, vaikka aluksi vaikutti lupaavalta. Korkea hintakin vaikuttaa ja minä olen tarkka hinnoista mutta en oikein spotannut muutenkaan omaa silmää miellyttävää muotia. Strøgetin lähistöllä oli kiinnostavia kauppoja mutta aika hyvät kengät niiden löytäminen vaatii. Välimatkat eivät ole ihan pieniä, eikä Strøget ihan lyhyt.

Kukkatorilla oli leonberginkoirien kokoontumisajot.

Parempia ostoskatuja löytyy useasta eurooppalaisesta suuresta kaupungista.  Köpis sopii niille jotka tykkää ysärilentoemäntätyylistä tai ”järkevistä” vaatteista sekä niille, joilla on varaa tai kiinnostusta sijoittaa luksusmerkkeihin. Itse tulen koluamaan kaupungin kirbat, jos Köpikseen vielä päädyn.
Toinen päivä oli palmusunnuntai ja kaupat olivat kiinni ja kirpputorille en valitettavasti ehtinyt.

IMG-20170408-WA0014
Kööpenhaminan ainoat väripilkut ovat taloja.

TANSKALAISET PUHUVAT ENGLANTIA

EI. Teoriassa ehkä, mutta englannin puhuminen tuottaa vaikeuksia ja tuntuu lähtökohtaisesti ujostuttavan tanskalaista. Niitten, jotka englantia puhuivat, aksentti oli niin paksu ja vaikeaselkoinen, että yleensä kolmesta yksikään ei ymmärtänyt mitä henkilö sanoi.
Joitain poikkeuksia oli, kuten baarimikko joka oli asunut Yhdysvalloissa ja yksi nuorisolainen joka vietti paljon aikaa Kanadassa siellä asuvan veljiensä luona.
Jos mennään pelkällä kouluenglannilla, on suomalainen tanskalaista paljon tukevammalla pohjalla.
Ruotsia sen sijaan ymmärsivät kaikki joille sitä ymmärsimme tarjota, vastauksia sen sijaan emme välttämättä ymmärtäneet. Mia, joka puhuu meistä parhaiten ja eniten ruotsia, eniten ymmärsikin.

Tämän ymmärsimme kaikki. Varsin liberaali Happy hour -konsepti.

TANSKALAISET MIEHET OVAT KOMEITA, PITKIÄ JA HUUMORINTAJUISIA

Kyllä ja ei. Keskiarvomies on jopa suomalaista ankeamman näköinen väritön olmi, mutta komeita yksilöitä löytyy enemmän kuin Suomessa. Tyylikkäästi harmaantunut paksutukkainen, hyvin pukeutuva, miehekäs merikarhutyyppinen ulkoilmamies on hyvännäköisten miesten vallitsevin tyyppi.

Pitkiä on paljon ja pitkä ei tässä yhteydessä ole mikään 185, vaan puhutaan parista metristä ja siihen rapiat päälle! Siis oikeasti pitkiä. Pitkiä on paljon, naisissa yhtä lailla. Pisin meistä, 180-senttinen Mimosa upposi katukuvaan ihan eri tavalla kuin etelän mailla ja minä 173:lla sentilläni olin ihan tappi.
Sen vähän kontaktin perusteella, mitä otin, paikalliset ukot olivat oikein hyväkäytöksisiä ja kiltin oloisia.
Huumoria viljellään automaattisesti aina kun mahdollista.  Kun kyselin reittiohjeita tms. vastaukseen sisältyi yleensä joku vitsihuumori tai sen yritys, mikä on sinänsä positiivista.

Tanskalainen on kuitenkin enemmänkin vitsikäs kuin humoristinen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tanskalaista vitsihuumoria.

Tinderissä neli-viisikymppisten miesten nimi on yleensä Søren tai Jesper. Tinderistä oli se hyöty, että saatiin Mimosan Tinder-mätseiltä baarivinkkejä ja minä melkein pääsin lentokentällä treffeille. Tuli kiire lähteä  koneeseen kun jotenkin aika riensi ja se homma meni pipariksi.

KEVÄT ON TANSKASSA PITEMMÄLLÄ

Kyl. Kukat kukkii ja niinpoispäin, mutta kylmä oli ilma ja tuuli. Sunnuntaina oli aurinkoista ja onnistuin jo alustavasti polttamaan rintamustani tunnissa terassilla. Aurinkolasit välttämättömät.

TIVOLI ON KÖPISLÄISTEN OLKKARI JOSSA TAPAHTUU KAIKENLAISTA

Tällaisia pergoloita oli Tivolissa.

Päivällä ei ainakaan tapahtunut oikein mitään. Minusta Tivoli ei paljon poikennut Linnanmäestä. Pääosaa näyttelivät laitteet ja puiston kansoittivat perheidyllit. Erona huhupuheen mukaan paremmat ruokapaikat. Otin vain kahvin joten en osaa sanoa muuta kuin, että tarjontaa oli huomattavasti enemmän kuin Lintsillä ja tasokaan ei voi olla huonompi, mutta nämäkään eivät houkutelleet julkisivuillaan.
Illalla voi olla viihtyisämpää ja menevämpää, mutta jäi kokeilematta tällä kertaa, vaikka Tivolista poistuttaessa oli mahdollisuus ostaa takaisinpaluulippu, eräänlainen påtur siis, halvemmalla. Mahdollisuudesta informoitiin poikkeuksellisen hyvin, uloskäynnille pystytetyin kyltein, jotka ensikertalainenkin huomasi. Yleensä mailmalla kun tuontapaiset asiat ovat sisäpiiritietoa, jonka kuulee vasta jälkikäteen kun on jo liian myöhäistä.

VINKKI LENTOMATKALLE

IMG-20170410-WA0003
Täällä ehdittiin vähän juoda, muttei syödä.

Jos lentokoneruoka tai ei-mistään maksaminen ei innosta, voi itsensä maksaa kipeäksi myös tilaamalla ruoka-annoksen mukaan kentän ravintolasta.
Ei vaiskaan, hinta-laatusuhde on yleensä hyvä ja kahvin ja paakkelsin hinnalla voi jo saada oikeaa ruokaa. Meillä näin kävi vahingossa ja totesimme että näin tehdään jatkossakin. Juomat saa sitten koneesta.

Mimosa proudly presents: lentokone-eväät.
Lentokone-eväkseni nizzansalaatti. Tonnikalaa tosin luulin possuksi, ennen kuin muistin, mitä olin tilannut. Ehkä on totta kuulemani väittämä, että makuaisti häviää yläilmoissa.

MUU TESTATTU RUOKA

Aamiais-/brunssipaikka Sommarbröd.

Löytyi häthätää kirjastosta lainaamastani Mondon matkaoppaasta,
Todella hyvä valikoima brunssibuffassa! Perus muna-pekonit, hunaja-mysli-jugurtit, hedelmät, kinkut ja juustot ja wienerit. Minä keksityin paakkelseihin ja juustoihin ja viinirypäleisiin. Hinta oli mielestäni varsin suolainen koska ei sisältänyt mitään juomaa ei kahvia, ei vettä, mehusta puhumattakaan. Otettiin kannu kahvia, pari karahvia vettä ja kukin joku drinkki ja hinnaksi tuli noin 43 euroa per nainen, mikä on aika kova hinta aamiaisesta ilman skumppaa ja mehua. Erikoiskahveja paikka ei tarjoillutkaan.
Paikka oli parhaat päivänsä nähnyt, väärällä ei-viehättävällä tavalla. Selvästikin siellä on ollut alunperin pöytiintarjoilu ja sen loputtua salin keskelle on pystytety ruma ruskea baarisaareke, joka pilasi tehokkaasti muinoin kauniin interiöörin. Sanoisin siis: en suosittele. Kova hinta hyville viinereille.

Smörrebrødit jäivät vähän huonolle testaukselle. Söin yhden pienen katkarapu-smörrebrödin kaljakuppilassa, tytöt söivät smörrensä koneessa. Joo hyviä, mut ei tullut oikein alan ravintolassa syötyä, niin en osaa sanoa. Ajatuksena ei vastaa ehkä lempiruokaani, sillä minulle voileipä, vaikka kuinka eksklusiivinen, edustaa jotain sellaista, joka kyhätään nopeasti, kun ei jakseta tehdä ”oikeaa” ruokaa.

mde

Lihaa Fleichissa

Ekana iltana palloiltiin etsimässä teurastamon aluetta ja kun nöyrryimme kysymään paikallisilta, löysimmekin sen. Yritimme sisään italialaiseen, mutta sinne ei päässyt ilman varausta, ja odottelukaan ei välttämättä tuottaisi tulosta, jatkoimme eteenpäin ja bongasimme ikkunasta mahtavan lihatiskin jossa oli houkuttelevasti esillä kaikenlaisten elikkojen ruhonosia. Sisään siis! Paikan nimi on Fleisch ja sitä siellä tosiaan saa! Kaksi menuta, pienempi kolmen, ja isompi kuuden lajin menu. Otimme kaikki pienemmät menut, jotka jaksoimme syödä mitenkuten.
Alkuun tanskalaista mustekalaa, pääksi possua (kuva yllä, täydellinen rosé ja loistolaatuinen liha) jälkiruokana olikohan lampaanmaitojäädyke joillain oransseilla marjoilla (tyrni? en muista) ja marenkipaloilla.
Analysoimme jälkikäteen, että EHKÄ olisimme jaksaneet syödä kaiken ilman keittiön välitervehdyksiä. Ne kun olivat (ennen alkuruokaa) upporasvassa paistettuja lihapullia ja (ennen pääruokaa) lammasvartaita tymäkässä valkosipuli-jugurttikastikkessa ja niin hyviä, ettei niitä voinut olla syömättä. Alkuun tuotiin tuoretta leipää lämpimässä maksapasteijassa, jonka koostumus muistutti hummusta. En ottanut kuvia koska keskityimme syömiseen ja paikka oli valaistu lähinnä kynttilöin.
Tytöt ottivat viinisuosituksen ja tykkäsivät, minä join olutta ja jälkkäriksi pyysin jotain siihen sopivaa ja sain lasillisen törkeän hyvää paikallista calvadoksentapaista jolla oli yhtymäkohtansa myös omenagrappaan tai -palinkaan. Kuulemma vahingossa omenamehun teossa syntynyttä. Manus X masculin, maistakaa jos tulee vastaan!
Käykää myös tuolla syömässä. Jos liharuoka kiinnostelee tai asenne on muuten perinteisen miehekäs, niin lämmin suositus!
Oma laskuni loppusumma oli reilut 60 euroa ja mielestäni sille sai vastinetta.

Västerhallen (en jaksa tarkistaa kirjoitusasua)

Jouduin vahingossa väärään kauppahalliin kun etsin Torvhalleja. Söin sisäpihan auringossa kevyesti fritattuja jättikatkiksia chilimajoneesilla ja join bissen, eikä lokkeja näkynyt missään. Hinta muistaakseni juuri sen 100 Dkk, vähän alle 15 €. Ei paha. Halleissa voi syödä edukkasti ja hyvin, kun siinä tarjontaa katselin. Vahinko, ettei ollut edellisillan liha-aterian jälkeen kummoinenkaan nälkä.

Cantinan lounas

Cantina, Borgerdage, hotelliamme vastapäätä.
Nimen ei kannata antaa hämätä, kyse ei ole meksikolaisesta keittiöstä, jota nimen perusteella pelkäsin. Katsokaa vaikka!
Hyvä palvelu, hyvät ruuat. Ravintola oli lähes tyhjä kun tulimme ja istuimme epämuodollisemmalle, baarin puolelle, mutta täyttyi siinä istuessamme noin välillä 18-21 lähes täyteen. Mukava tunnelma, puheensorinaa, valoisa, katto korkealla ja ulkoseinä ikkunaa, kaunis sisustus ja astiat. Jos jotain negatiivista etsii, niin rapuveitsiä ei ollut, enkä saanut avattua ihanan langustini saksia! Köpiksen keskusta ei ole varsinainen salaattikaupunki, mutta täällä sain ainaki tilattua helposti Caesarsalaatin ”ilman mitään” eli au naturel, kuten raskalaiset ehkä sanoisivat.

Toinen maistamistani viineistä oli täsmälleen minun makuuni. Talon punkku oli ihan hyvää teoriassa, mutta minulle liian makeaa/hedelmäistä.
(Arvioin muuten aika paljon ravintoloita ja joskus hotellejakin Tripadvisorissa. Ehdin näistäkin jo osan sinne lykätä. Ne ja muut arvioni löytyvät nimellä Keisarinna. Pidän johdonmukaista kuninkaallista niminerkkien sarjaa.)

TESTATTU JUOMA JA YÖELÄMÄ

Café Victor´s oli parinkin Mimosan tinderparin vinkki, josta otimme vaarin. Ensivaikutelma: koko jengi aivan törkeän juovuksissa. Kaikki, naisetkin, enemmän kännissä kaikki kun stadissa yhdessäkään paikassa, missä minä olen käynyt ja aika monessa on näillä aamuilla tullut käytyä, kiitos kysymästä.
Jälkikäteen eräs minun tinder-mätsini keroi paikalla olevan aika posh maine. Enpä olisi arvannut ellei olisi kerrottu. Ellei se sitten ole posh, että paikalla päivystää kuvankaunis musta nainen, joka käy hakemassa uuden asiakkan joka viides minutti.
Joo, varsin varakasta väkeä asiakaskuntana, mutta mutta…
Musiikki oli hyvää, mutta diskanttia ja bassoa ei kukaan ollut vaivautunut turhia säätelemään ja volyymi oli siksi liian kova. Hyvää funkia, soulia, poppia, ja väliin piristäviä tanskalaishittejä. Jurrisia tanskalaisia oli ihan viihdyttävää seurata. Vahinko vaan, että sulauduttiin sikäli mukavasti joukkoon, että kaikki kontaktointi tapahtui poikkeuksetta tanskaksi niin tässä baarissa kuin muuallakin koko reissun ajan.
Tiskiltä tilaamiseen taidetta emme oppineet parissa illassa. Joskus meni ikuisuus, joskus juomat tulivat heti ja ongelmitta. Köpiksen in-mestoissa baarimikoilla vaikutti olevan aika kovat luulot itsestään. Elettiin ikään kuin taas 80-lukua ja baarimikot olivat Tom Cruise Cocktail-elokuvassa, mutta ilman viihdyttäjän taitoja tai muuta erikoisosaamista, joksi riitti se, että on baarimikko. Ihan oikeasti. Osasimme vain pyöritellä silmiämme.
Kunnolla saimme ihmeteltävää siinä kohdassa, kun ovimies päätti heittää iloisesti ja varsin huomiotaherättävästi tanssahtelevan humalikon raiveleista pihalle. Mies olisi lähtenyt myös kauniisti pyytämällä, mutta se vaihtoehto ei tämän portsarin koulutuksen oppimäärään kuulunut, joten poke pyyhki humalikolla pöytää kaataen sillä olevat viinakset ja steariinit ja lasinsirut asiakkaiden päälle. Pöydässä istunut nelihenkinen seurue vaihtoi vain tyynesti paikkaa vaatteitaan pyyhiskellen. Huomasin vasta päivänvalossa, että sekä takkini että villapaitani olivat täynnä ei pelkästään viinaa, vaan steariinia, ja pilalla. Ihmeellisesti onnistuin pelastamaan ne kohtalaisen hyvin saamallani silitys talouspaperin läpi -ohjeella.
Henkilökunta ei esittänyt minkäänlaista pahoittelua tai korvauselettä. Sen sijan tupakalla käydessäni kuulin portsarin kehuvan parille pakistanilaisukolle, miten hän on jo 46-vuotias mutta pirun hyvässä kunnossa. Ihan kuin Suomi 80-luvulla!
Uskomatonta. Pöyristyttävän alkeellista.

Huonoin baarimikko oli mimmi yökerhossa nimeltä PS, jonka löysimme kun pysäytin kadulla meidän ikäisen (no ainakin melkein) ja tyylisen pariskunnan ja kysyin minne meidän kannattaisi mennä ja mikä vielä on auki. Pariskunta tosin muisti paikan nimeksi P2. Tai sitten olimme väärässä baarissa.
Baarimikkomimmi palveli yhtä tukkuasiakasta varmaan puoli tuntia, vaikka tilauksessa ei ollut ainuttakaan valmistettavaa drinkkiä, pelkkiä pulloja! Väliin hän ”jorasi” fanikunnalle, jotka koostui hänen ystävistään. Kysyin naapuriltani tiskillä siistityn version kysymyksesta ”ketä tässä baarissa pitää nussia, että saa drinkin?” ja tyyppi nosteli hartioitaan, jolloin tajusin, että hänkin yritti tilata juomaa ja oli jonottanut jo pitkään ennen kuin minä tulin edes paikalle!  Vaihdoin siis toiselle tiskille, huiskaisin, ja sain juomat heti.
Ei ymmärrä. Tässä on nyt joku aika paha kulttuurinen gäppi.

PS:ään menimme siksi, että toinen tinderistä saatu baarivinkki oli niin täynnä että sinne otettiin muka enää pöytävaraukselta tai listalta. Luultavasti olimme vain liian vanhoja sinne…

Vinstube Bernikow,  jossa oli halpaa olutta ja kauhea tupakankäry ja kaikki puhuivat vain tanskaa, paitsi lähtiessä emäntä sanoi meille muutaman sanan englanniksi ja vieläpä ihan hyvin.
Tanskassa saa pienissä baareissa polttaa. Tupakoinnin sallimisessa on joku neliörajoitus. Ihan kuin olisin törmännyt samaan jossain muualla -Tallinnassa, ehkä?

Andy´s barissa oli hyvää olutta (kuva alla), kohtuulliset hinnat ja sosiaalista meininkiä baaristiskillä. Se on auki kuuteen joka päivä paitsi sunnuntaina, jolloin siellä olin.
En jaksanut loppuun saakka.

dav

TANSKALAISET OVAT EUROOPAN ONNELLISIN KANSA

Ehkä. En tiedä. Ainakin käyttävät Euroopan eniten masennuslääkkeitä. Tämä oli minulle uutinen ja yllätys ja toisaalta vain baaritiskillä kuultua kuulopuhetta, jonka todenperäisyyden ehkä joskus tarkistan tai sitten en. Tanskalaisten läkkeiden käytöstä minua valisti  kapakassa ennestään tuntematon nuori mies, jonka kanssa juttelin pitkään. Vertailimme mm. onnettomuuksia rakkauselämissämme sekä eri maiden keittiöitä. Nuori mies oli ammatiltaan sous chef.
[Ystävällinen lukija  löysi ja lähetti mielialalääkeiden kulutustilaston, johon
linkki tässä, jos asia jäi kiinnostamaan. Lisätty 15.4.2017]

MUUTA HUOMIONARVOISTA

Likainen ja epäsiisti kaupunki. Kadut täynnään roskaa, kusilammikkoja ja satunnaista yrppääkin. Toki havaintoon vaikutti se, että laskeuduimme kaupunkiin varhain lauantaiaamuna, mutta ei tilanne liioin parissa päivässä kohentunut.

Lokit loistavat poissaolollaan
Ärsyttäviä ruokiasi kärkkyviä lokkeja ei näy missään, vaikka Köpis jos mikä on merellinen kaupunki ja porukka syö ulkosalla aina kun vain mahdollista. En yhtään tiedä millä keinoin lokeista on päästy eroon, mutta epäilen jonkinlaista jatkuvaa massamurhaa. Oli mitä oli – toimii!

Viiniä tarjotaan aina maistettavaksi. Lasillistakaan ei tarvitse ottaa sokkona. Kranttu prinsessa arvostaa!

HOTELLI

Yövyimme hotelli Wakeupissa Borgergadella, joka on Nyhavnin sataman ja Strögetin kulmilla eli ihan kelpo sijainti. Rakennus on kammottavan näköinen ulkoa, mutta sisältä ihan kiva. Hinta-laatusyhde Köpiksen hintatasolla hyvä. Alla kuva huoneesta, joka oli pieni mutta tarkoituksenmukainen.
Ottakaa oma shampoo/suihkugeeli, Wakeupin oma ei toimi.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Ensikertalaisena Köpiksessä

  1. Kiitos, oli kiva lueskella! Julkisesta liikenteestä: dösien ym reittejä ei tarvi miettiä kun lataa Rejseplanen-appin. Ei tarvi edes tietää missä itse on kun se hakee sijainnin ja kertoo millä ja mistä ja milloin pääsee haluamaansa paikkaan. Ihmeellisen paikkansapitävää, toisin kuin esim stadissa vastaavat. Ja liput saa kätsysti Mobilbilletter-appilla. Vaan mistäpä näistä tietäisi kun niistä ei juuri meteliä pidetä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kuulostaa hyvältä! Näin mainoksia jostain appistä, mutta taisi olla paikallisen liikennelaitoksen virallinen. Tai sit oli just toi ja nimi selviää vasta kun lataa! Tosin surffailen ulkomailla omalla kustannuksella joten vasta kk:n päästä kunnolla, kun roaming-maksut poistuu!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s