Keihäsmatkalla Kanarialla

Lähdettiin pojan kanssa Aurinkomatkojen seuramatkalle Kanarialle pääsiäispyhinä.
Lapsiparka ei ole päässyt omien sanojensa mukaan pitkään aikaan etelään. Ja totta se taitaa ollakin. En muista koska olen viimeksi vienyt.
Lapsi on kohta kaksitoistavuotias ja kokemuksesta tiedän, että aikuisseurassa aika käy pitkäksi muutamassa päivässä. Tämä ilmenee molempien kiukutteluna. Itse kiukuttelen muutenkin, mutta lapsi yleensä ei, ellei ole nälkäinen.

Onneksi ystävätär samanikäisine poikineen oli menossa Gran Canarialle Playa del Inglésiin. Anoin lapselle vapaata koulusta ja tungimme äkkilähdöllä seuraavalle lennolle.
Tunnen tarvetta selitellä kohdevalintaa. Olen kaupunkimatkailun ystävä, mutta jaksan helposti maata viikon auringossa
Olen käynyt Kanarialla kerran aiemmin, silloinkin lapsen kanssa. Tuolloin käväisimme Inglésissä sen verran, että ehdin todeta, että sinne ei sitten ainakaan tarvitse ikinä mennä. Toisin kävi, seura voitti kohteen.

Hotelli
Asuimme koko remmi hotelli Green Fieldissä, joka oli hyvin siisti ja kaikin puolin tarkoituksenmukainen.Oli kaloja, kilpikonnia ja lumpeenkukkia, baaria ym.

Hotelli edestä.
Hotelli edestä.

Huoltomiehet ja siivoajat tulivat paikalle parissa minuutissa, milloin heitä tarvitsi. Sellaiseen en ole ennen kahden tähden hotellissa törmännyt. Suosittelen lapsiperheille. Allasalue oli viihtyisä ja huone tilava.

allasallas 2

Altaalla oli mukavaa ohjelmaa joka päivä, jumppia ja vesijumppia, pareon käytön esittelyä, bilisturnausta ja vaikka mitä. Espanjalaisten loma-aikaan, kuten nyt pääsiäispyhinä, altaalla on runsaasti silmänruokaa. Henkilökunta oli ystävällistä ja huumorintajuista. Jos haluaa hyvää palvelua Espanjassa, kannattaa opetella vähän espanjaa. Toimii kaikkialla.

Blues
Ilman vastoinkäymisiä ei selvitty. Lapsi tuli menomatkalla kipeäksi ilmeisesti jo koneessa ja jätti, kuumehöyryissään, käsimatkatavarareppunsa lentokenttäbussiin. Kyseessä on lapsi joka ei ole eläissään rikkonut eikä hukannut mitään.
En tapojeni vastaisesti edes torunut, kun lapsi oli niin masentunut asiasta. Yritin lohdutella maallisen omaisuutensa Nintendosta mp3:n kautta matkalukemiseen, matkakassaan ja vaatteisiin menettänyttä potilasta. Onneksi puhelin oli taskussa ja säästyi. Laturi tosin hävisi, mutta meillä molemmilla on Samsung, johon käy minun laturini.
Seuraavana päivänä piti jo mennä lääkäriin. Sairaalassa (Clinica Roca) potilaat ja henkilökunta tervehtivät toisiaan ja käyttäytyivät muutenkin niin kuin ihmisten tulee käyttäytyä, mikä voitti kotiolot.
Lääkäri oli vakuuttava vanhahko herrasmies, joka käytti röntgenissä tsekaten, ettei ole keuhkokuume, mutta ei löytänyt kuin poskiontelotulehduksen. Se ei parantunut niillä lääkkeillä, joita saatiin. Onneksi minulla oli mukana ylimääräisiä duacteja, joita ilman en pysty lentämään, joten jakelin niitä sitten lapselle. Pari päivää meni sairastaessa, mutta ei ihan kokonaan mennyt lapsen loma pilalle. Minä paistattelin päivää uima-altaalla kun lapsi koisasi hotellihuoneessa.

Ilmasto on valkoiselle naiselle varsin sopiva huhtikuun puolessa välissä. Lämpötila oli siinä 24–25 astetta, auringossa enemmän. Aurinko polttaa, muttei läkähdytä, koska koko ajan käy tuuli. Illalla tarvitsee pitkähihaisen, villatakin tai vastaavan.
Merivesi oli muuten miellyttävän kylmää. en tiedä asteista, mutta ei paljon yli 20 varmaankaan. Siis suomalaisen järven lämpötila parhaimmillaan, piristävää hellesäässä. Lapsikin pääsi pari kertaa aaltoihin hyppimään, vaikka pääasiassa altaalla pysyteltiin kun kondis nyt oli mikä oli. Ranta on kiva, ja lapset arvostavat Atlantin aaltoja. Ihan pienten lasten kanssa niitä sietää varoa.

ranta

Kahdenkympin aurinkovoidekertoimet, joilla olen perinteisesti pärjännyt ekat kalpeaihoisen päivät ruskettumatta juurikaan, eivät tällä kertaa riittäneet. Ultrasun 20 on yleensä hyvä aurinkovoide, kestävä eikä tahmaa. Nyt sillä ei tehnyt yhtään mitään. Käry kävi heti.Miltähän se otsonikerros siellä Kanarian kohdalla näyttää?

Tällä ei tee Kanarialla yhtään mitään.
Tällä ei sitten tee Kanarialla  yhtään mitään.

Köyhien tavara on onneksi yhteistä: matkakumppani investoi SPF 35:een, jota lainailin.

Playa del Inglés
Laskeskelin olleeni Gran Kanarialla suurin piirtein vuonna 2009 ja Teneriffalla noin 2011. Siinä ajassa on Espanjan talous mennyt tieteellisesti ilmaistuna päin persettä, ja se näkyy.
Playa del Inglés on täynnä suljettuja ja hylättyjä kauppoja ja kuppiloita. Hotellin vieressä olevassa kuulemma ennen elävässä ostoskeskuksessa sinnittelee muutama baari turistien voimalla.
Ostarin takana on isohko rakennus, hylätty entinen irkkupubi, joka toimii nyt asunnottomien ja alkoholisoituneiden tukikohtana.

Täällä asui porukkaa.
Täällä asui porukkaa.

Hintataso
Vain krääsäkaupat ovat jäljellä turistialueilla ja sekä laatu että tarjonta on melko luokatonta. Ostareilla voi olla joku merkkiliike, mutta näytti sen verran heikolta, etten nähnyt vaivaa mennäkseni tarkemmin tutustumaan, etenkin kun loma osui pääsiäisen pyhiksi.
Las Palmasiin kannattaa mennä, jos haluaa kierrellä Kanarialla kaupoilla. Kävimme Las Palmasissa pitkänäperjantaina, jolloin kaupat olivat kiinni. Menimme katsomaan pääsiäiskulkuetta tietmättä sen kummemmin missä ja koska se kulkee ja hyvin osuttiin kohdalle. Pari epäskarppia kuvaa siitä alla.
kulkuekulkue jesse

Hinnat ovat Suomen tasoa ruokakaupoissa ja -paikoissa, menu del día eli lounas on kohtuuhintainen, perushinta näkyi olevan 9 € vaatimattomasta alku- ja pääruuasta ja jälkkäristä, sisältäen limun tai viinilasillisen.
Jos jaksaa, voi kävellä tai ottaa taksin San Fernandon kylään, jossa saa parempaa ruokaa ja tapaksia.
Taksilla kannattaa ajella oman viihtyvyytensä vuoksi, etenkin jos on läkähdyttävä ilma. Lyhyt matka ei monta euroa maksa.
Polttelen tupakkia, Espanjassa sinistä Fortunaa. Kartonki maksoi 15,95 halvimmassa paikassa. Halvemmallakin voi löytää. Turistialueen ruokakaupoissa fortunakartsan hinta on reilut parikymppiä.

Iltaelämä
Dokaus on edelleen halvempaa kuin Suomessa. Drinkki voi maksaa saman verran kuin Suomessa, mutta kaadot ovat liberaalimpia. Lyhyesti ilmaistuna samaan hintaan saa enemmän viinaa.
Baareissa ei ole paljon väkeä ja nekin turisteja. Poikien takia ei kyllä kovin kaukaa hotellista iltapaikkoja etsittykään, jotta pääsemme äkkiä hätiin, jos on joku ongelma.

Apilaniitty on suomalaisten oma karaokebaari Ave. de Tenerifellä vastapäätä hotellia, jossa asuimme. Sitä pitävät pystyssä suomalaisturistit ja Kanarian suomalaiset, jotka kokevat sen turvalliseksi, koska suomella pärjää.
Ennen vanhaan Kanarialle on lennätetty Suomesta lavaesiintyjiä ja tangokuninkaita ja -kuningattaria juuri näihin Kanarian rannikon suomalaispaikkoihin, mutta Thaimaa lienee vienyt Kanarian paikan suomalaisturistien lempikohteena. Ainakaan en huomannut yhtään suomalaisartistin mainosta.

Suomalisten oma baaru Apilaniitty parvekkeelta katsoen vasemmalla.
Suomalaisten oma baari, Apilaniitty, parvekkeelta katsoen vasemmalla.Valitan tämänkin kuvan huonoa laatua.

Apilaniityssä hinnat ovat suomalaisen ja espanjalaisen välistä. Kyseessähän on ohjelmallinen iltama, karaoketanssit.
Kysäisin tiskillä onko tarjolla yhtään single malt -viskiä. Nuori tyttö ei osannut sanoa, vaan toi minulle viskilistan. Olihan siellä, yksi. Kävi kyllä mielessä, että joku olisi ehkä voinut perehdytyksessä kertoa baarimikolle perustiedot juomista.
Karaokea vetää paikallinen, suomea puhuva mies ja suomalainen nainen, joka jättää maneerisimmankin ruotsinlaivan risteilyisännän varjoonsa.

Kappaleet on sovitettu karaoken vetäjien äänialoihin ja tempo ja korkeus ovat aivan muuta kuin alkuperäisessä kappaleessa. Kokeilin mm. kappaleilla Satulinna, Niin jykevää on rakkaus ja Hafanana.

Valikoimassa on VAIN suomenkielisiä kappaleita. Eli jos jotain positiivista hakee, niin My Waytä ei tässä karaokebaarissa kuule. Tämä sattuu minulle olemaan merkittävä plussa.
Apilaniityn biljardipöydässä vaani paikallinen kylähullu José, jonka kanssa pojat pelailivat ja antoivat miehelle lempinimen ”Rage”. José nimittäin teki lyöntinsä apinan raivolla ja toteutti pätemisen tarvettaam neuvomalla poikia lyönneissä, mutta oli kaikesta päätellen muuten vaaraton ja hyvin suvaittu seudun kuppiloissa.

Mulligan´s irkkupubi on hotellin alakerrassa. Se näkyi olevan yksi paikkakunnan siisteimmistä ja suosituimmista. Ruokaakin sieltä saisi, mutta ei kokeiltu. Siellä on elävää musiikkia, irkkukaksikko, joka soittaa saman setin joka ilta. Jossain vaiheessa mukaan tulee kirkas- ja kaunisääninen tyttö laulamaan pari biisiä muuten hyvin, mutta liian Sinead O´Connor -vaikutteisesti ollakseen persoonallinen.
Parina päivänä oli paikallinen cover-bändi Mulligansin ulkoterassilla. Heillä oli kunnianhimoinen ohjelmisto: Keskinkertainen laulaja ja vielä keskinkertaisempi kitaristi aloittavat suht turvallisesti soittamalla Elvistä, CCR:ää, Van Morrisonin Brown Eyed Girliä, Rollareita ja sen sellaista. Thin Lizzyn kohdalla alan tuumia, että aika haastava ohjelmisto poikien taidoille. Sitten tulee Santanan sooloja. Tässä kohtaa alkaa jo vituttaa. U2:n With or without you´n kohdalla mietin, että Bonolle ei moni laulaja pärjää, ja päätän, että koska tälle bändille ei mikään näköjään ole pyhää, niin seuraavaksi tulee varmaan Freddie Mercuryä. Saamani pitää.

Casbah
Pisimmälle hotellilta päästiin parin espanjalaisen herran kanssa, jotka kätevänä, espanjankielentaitoisena tyttönä hommasin meille Tinderistä. Toinen oli paikallisen kauppaketjun kirjanpitäjä ja toinen joku madridilainen radiopomo ja rokkikukko. Nähtiin alakerran baarissa ja esiteltiin heille pojatkin. Kun pojat menivät keskenään nukkumaan, lähdettiin herraseurassa Casbah-ostoskeskuksessa sijaitsevaan baarikeskittymään, jonka nimi oli (ehkä?) Happy bar. Porukka oli tosi nuorta kahteen arvokkaaseen täti-ihmiseen verrattuna, mutta siitä ei kukaan tuntunut piittaavan.
Ihan kiva paikka. Aika rujo. Portaissa haisi pilvi. Oli hevi- ja salsabaaria ja sen sellaista. Päästiin tanssimaankin.
Ilmeisen kova suoritus oli että sain madridilaisherran tanssilattialle, minkä on kuulemma harva nähnyt. Espanjalaisten itsetunnosta kertoo se, että kundi sanoi vaan mulle, että ”vie sä”, eikä maskuliinisuus siitä kärsinyt. Hyvin seurasi mukana.

Maailman lopun baari
Koluttuamme muut lähibaarit päätettiin armollisesti kokeilla jälleen yhtä irkkubaaria, Flanagansiä lopun ajan lähiostarilla. Tässä baarissa oli sisäänheittäjä! Muualla niitä ei näkynyt. Henkilökuntaa oli yhtä paljon kuin asiakkaita.
Tässä baarissa sai polttaa sisällä ja happy hour (kaksi juomaa yhden hinnalla) oli voimassa koko illan. Tanssilattia oli juomien tahmaamaa bitumia, mutta DJ soitti tosi hyvää musiikkia. Irlantilaisuuskaan ei suuremmin häirinnyt. Tarjoilija puhui englantia, mutta brittiaksentilla.
Tilatessa pääsin vihdoin käymään seuraavan dialogin:
MINÄ MATKASEURALLE: How was your Sex on the beach the other day, was it Ok?
MATKASEURA: It was fine.
MINÄ TARJOILIJALLE: Ok, I´ll have sex on the beach, then.
Näitä juttuja vartenhan se drinkki on alun perin keksitty. Silti väitän, että minun juomissani ei ollut viinaa. Varmaan ihan hyvä niin.
Tässä baarissa, (jonka wifi paljasti, että sen edellinen tai oikea nimi oli Aloha Bar) lenteli kotoisasti pikkukärpäsiä ja heteronaiset hakivat meitä tanssimaan.

Baari, jossa sai polttaa sisällä.
Baari, jossa sai polttaa sisällä.

Sex on the beach muuten näkyy edelleen olevan paikallisen nuorison suosima huvittelumuoto, sen verran sankoin joukoin nuorisoa suunnisti juoma- ja eväskasseineen kohti rantaa illansuussa pääsiäisloman aikaan. Katolisessa Espanjassa on aika jyrkkä sääntö esiaviollisen seksin suhteen: sitä ei harrasteta, paitsi salaa.

Aikataulu: Playa del Inglés, Avenida de Tenerife, Green Field- hotellin parveke Mulligan´sin yläpuolella

parveekkeen kaiteen takana näkyvät päivänvarjot obat Mulligansin. Kyyhkynen oli vakiovieras.
Parvekkeen kaiteen takana näkyvät päivänvarjot ovat Mulligansin. Kyyhkynen oli vakiovieras.

Viimeisenä iltana lapsi oli taas vähän kuumeinen ja aamulla oli aikainen lähtö, joten istuskelin koko illan parvekkeella tissuttelemassa aiemmin illalla lähteneen matkakumppanin testamenttaamaa tölkkipunkkua ja polttelemassa tupakkia lapsen nukkuessa.

Huomasin että alakerran terassibändin eka setti ei ollutkaan hassumpi. Siihen kuului espanjankielistä, omiin korviini vähemmän kulunutta, musaa. Tein samalla huomioita illan aikataulusta:

20:00 lähtee lentokenttäbussi hotellilta
Samaan aikaan alkaa Apilaniitystä kantautua laulu. Ensin on joku hyvä laulaja. Sen jälkeen tulee Viuhahdus.

21:00 Irkkubaarin livebändi aloittaa tokan settinsä. “ Anyone like country music?” Seuraa Cotton fields. Terassilla on uusia turisteja. Sen huomaa siitä, että bändi saa aplodeja.
Apilaniityssä meneillään Letkis.
Illan pimetessä kuminauhavalopanoksien myyjän showtime. Tiedättekö ne kuminauhalla ilmoille lennätettävät valohärpäkkeet, joista pikkupojat tykkää. Tällä myyjällä maksavat vitosen kaksi kappaletta, Nurkan takana niitä myy toinen jannu eurolla kipale.

22:00 Sama meno jatkuu. Apilaniityssä tangoa.
23.00 sama meno.
04:00 baarit kiinni. Alakerran pizzeriassa pizzanhakijat elämöivät. Äänet kohoavat, mutta ei tappeluita. Taksin ovet paukkuu.
05:00 Hiljaisuus

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s