Viinimessut 2015

Kävin tänä vuonna peräti kahtena peräkkäisenä päivänä Messukeskuksessa. Torstaina kirja- ja perjantaina viinimessujen merkeissä. Kirjamessut meni jotenkin sekavasti juostessa. En ehtinyt oikein keskittyä mihinkään tai seurata keskusteluja, joita olin suunnitellut seuraavani. Samalla kellonlyömällä oli aina useampi keskustelu jota ennen yleensä törmäsin johonkin tuttuun.
Säntäilin eestaas ja välillä ostin kirjoja. niitä tuli ostettua sekä liikaa että aivan liian vähän. Romaaneja, kaksi Senecan näytelmää, yksi sarjakuva lahjaksi kenelle vaan. Pidättäydyin tällä kertaa keräämästä lisää filosofian klassikkoja, koska edellisetkin ovat hyllyssä ”vaiheessa”, mutta harmitti, kun unohdin etsiskellä Knausgårdeja. Olen lukenut vasta ensimmäisen ja se on minulle ilonaihe: säästelen niitä, jotta minulla on tiedossa takuuvarmasti hyvin kirjoitettua ja helppolukuista, mutta diippiä shittiä, milloin sitä kaipaan. Tiedostan tämän olevan väärä ajattelumalli, sillä ihmisen pitäisi kai keskittyä nykyhetkeen, mutta en voi itselleni mitään.
Säntäilystä ja epäorganisoitumattomuudesta huolimatta minulla oli kivaa. Arkipäivänä messuilla on vähemmän porukkaa, joten sekaankin mahtuu kohtalaisen hyvin. Sisäsaleista (Aino ja Kullervo) poistumisen ja niihin siirtymisen logistiikka tökkii, mikä on harmi, sillä niissä on helpompi keskittyä keskustelun seuraamiseen, kun naapurilavalta kuuluva kakofonia ei häiritse.

Viinimessuilla oli vielä kivempaa.
Nyt kävi kuulkaa niin, etten maistanut yhtäkään huonoa viiniä! (Tai no, yhtä kuoharia, mutta sitä ei lasketa koska harva kuohari tai shampanjakaan minulle kelpaa, ainakaan sellainen, johon olisi varaa. Niissä olen todellakin kranttu ja prinsessa.)
Olen periaatteessa sitä mieltä, että makuasioista voi ja pitää kiistellä. Siis jos ei makuasioista voi vaihtaa mielipiteitä ja keskustella, mistä sitten? Valjuksi jää keskustelu.
Viineissä ihmisten maku vaihtelee (ja muuttuu) merkittävästi ja tällaiset maistelutilaisuudet ovat omiaan laajentamaan horisonttia. Itse olen punaviininaisia. Jälkiruokaviinitkin alkoivat puhutella vasta siinä neljänkympin korvilla.
Punkuissa olen siirtynyt espanjalaisista uuteen maailmaan ja takaisin, Ranskan ja Italian punkut ovat vieraampia. Selitys tälle on käytännöllinen: ostan viinit Alkosta, ja siellä hinta-laatuduhde etenkin ranskalaisissa on ollut jo vuosia aika huono ja samalla rahalla saa riskittömämmin hyvää, jos suuntaa esim. hyllyille Australia-Chile-Argentiina.
Ystävättäreni puolestaan harrastaa nimenomaan ranskalaisia ja italialaisia, eli muodostimme mielestäni varsin toimivan ja tasapainoisen joukkueen.
Kuohuviineissä ja shamppanjoissa epäonnisen kokeilun jälkeen en enää uhmannut kohtaloa, vaan pysyin kohtalaisen hyvin lestissäni, punaviineissä.

Alla tärppini. Viinit jotka miellyttivät minua tänä vuonna erityisesti. Perusteluja en juurikaan enää muista, sillä kyllä siinä aika sekaisin menee monia maisteltuaan, enkä nyt tarkoita sitä, että ihminen tulee känniiin, vaikkei sekään skenaario mahdoton ole harrastelijalle, joka ei ammattilaisen tavoin osaa  sylkeä maistamiaan viinejä pois.

Australialaisen Hewitsonin uudempia laatuja. Ripassomainen tuntu, järkkyhyvää- Menee ostoslistalle. Parempaa kuin Miss Harry ja huomattavasti parempaa kuin aika mitätön Baby Bush.
Australialaisen Hewitsonin uudempia laatuja. Ripassomainen tuntu, järkkyhyvää. Menee ostoslistalle. Parempaa kuin saman valmistajan Miss Harry ja huomattavasti parempaa kuin aika mitätön Baby Bush.
Tämä saattoi jopa olla suosikkini.
Tämä saattoi jopa olla suosikkini. Menee ehdottomasti ostoslistalle, sillä hinta, noin 12 egeä, vastaa laatua eri hyvin.
Vai tämä?
Vai tämä? Hinta vajaat parikymppiä. Harkitsen hankkimista juhlatilanteisiin. Enämpi seurustelupunkku, josta löytänee puhuttavaa.
Tämä oli maksikon poikien Barnera- ANteeksi epäskarppi kuva. Tällä tiskillä oli niin hauskaa, etten osannut tarkentaa. Kuulemma parempi kuin useimmat italiaiset barberat. Itse en voi kokemattomana verrata.
Tämä oli Meksikon poikien Barbera. Tällä tiskillä oli niin hauskaa, etten ehtinyt tarkentaa kameraakaan! Ennakkoluulot olivat tädeillä melkoiset, mutta avarakatseisina ihmisinä päätimme elää vaarallisesti ja maistoimme. Yllätyimme vallan positiivisesti.  Kuulemma oli parempi kuin useimmat italiaiset barberat. Itse en voi kokemattomana verrata. Tätä saa joistain meksikolaisista ravintoloista, jotka sitä tuovat Suomeen. En ole suuri meksikolaisen ruuan ystävä, joten saattaa jäädä ainoaksi kerraksi kun tätä maistoin.
Noh, maistettiin me tota pulque/pulcheakin. Mikä lie tequilan huuhdevesi, meksikolaisten lonkero. En tiennyt tällaisesti mitään, mutta oneksi seuralaiseni oli kosmopoliitimpi. Juohan tätä, ennenku turpiinsa ottaa ja juhannussaunan jälkeen saattaisi toimia hyvinkin. Sikäli lonkeroa parempi, ettei yhtä äkkimakea. Tässä pisteessä sai puhua chilangoa (, jota en tosin osaa mut espanja vältti) mutta pojat puhuivat myös erinomaista englantia.
Noh, maistettiin me tota pulque/pulcheakin. Mikä lie tequilan huuhdevesi, meksikolaisten lonkero. En tiennyt tällaisesta mitään, mutta onneksi seuralainen oli kosmopoliitimpi ja ymmärsi kysellä. Juohan tätä ennenku turpiinsa ottaa, ja juhannussaunan jälkeen saattaisi toimia hyvinkin. Sikäli lonkeroa parempi, ettei yhtä äkkimakea.
Tässä pisteessä sai puhua chilangoa ( jota en tosin osaa mut espanjakin vältti), mutta pojat puhuivat myös erinomaista englantia.
halusin maistaa jotain bulgarialaista, koska sieltä löytyy erittäin hyviä punaviinejä, eikä paikallisessa alkossani ole yhtään juotavaa bulgaaripunkkua. Todennäköisesti hommaan tätäkin jossain vaiheessa.
Halusin maistaa jotain bulgarialaista, koska sieltä löytyy erittäin hyviä punaviinejä, eikä paikallisessa alkossani ole yhtään juotavaa bulgaaripunkkua. Todennäköisesti sorrun tähänkin tulevaisuudessa, jos eksyn laajan valikoiman viinakauppaan.
Hyi, kun hyvää! Tämä on kallis; melkein kolmekymppiä. Mahdollisesti jouluna tai muuna suurena juhlana, ei nyt kuitenkaan kinkun kanssa. Tästä lähinnä haaveilen.
Hyi, kun hyvää! Tämä on kallis; melkein kolmekymppiä. Mahdollisesti jouluna tai muuna suurena juhlana, ei nyt kuitenkaan kinkun kanssa. Tästä suolaisen hinnan takia lähinnä haaveilen. Niin, ja tämähän on tosiaan Kaliforniasta, sekoitus useita rypäleitä, itse asiassa melkein kaikkia.
Portviiniä, jota ei tuotantomaansa takia saa kutsua portviiniksi. Siltä itseltän kuitenkin hämäävästi maistui, ja tawny-sanalla tähän viitataan. Makeus ei ollut yltiöimelää, jäi hedelmäisen viikunahilloinen suutuntuma. Wchich is nice.
Portviiniä, jota ei tuotantomaan takia saa kutsua portviiniksi. Siltä itseltään kuitenkin maistui, ja värimääritelmällä tawny sekä etiketin ulkonäöllä asiaan viitataan. Meni täydestä.  Makeus ei ollut yltiöimelää, jäi hedelmäisen viikunahilloinen suutuntuma. Which is nice. Hinta tosin muistaakseni melko suolainen.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s