Puhelimen tila on loppumassa, vaikka oman ajanlaskuni mukaan puhelin on ihan bränikkä, ostettu vasta reilu vuosi sitten! Powerista muuten, jossa sain laskun loppusummasta satasen pois siirtymällä pörssisähköön. Toistaiseksi olen saamapuolella, mutta katsotaan, kun seuraava lasku tulee. Vähän pelottaa, mutta onneks nykykämpässä on kaasuliesi, eikä saunoja tai muuta älytöntä. Telkkaria kyllä tulee katsottua liikaa, kun viimeisenkin elannon eli baari-keikkatyöt lopetti tällä kertaa omikron-politikointi.
Puhelimen muistia siis pitää tyhjentää; siirtää kuvat koneelle ja poistaa kuvamatskua puhelimesta. Löysin paljon kuvia Burgosin kaupungista. Huomasin, etten ollut omistanut sille omaa postausta, katedraalikäyntiä lukuunottamatta, vaikka aika useasti siellä tuli käytyä viime elokuussa, kun se oli pyhiinvaeltajahostellin lähin kaupunki.
Laitetaan siis lyhyt kuvaus kokemuksistani Burgosista siltä varalta, että joku suomenkielinen sinne eksyy tai jopa vasiten änkeää, ja etsii jotain tietoa, jota tuskin hirveästi siitä paikasta suomen kielellä on.
Saan samalla tekosyyn muistella aikaa, kun oli kesä ja elämä.
Sen verran disclaimeria, että koronatilanne oli siellä suht paha elokuussa ja rajoituksia riitti. En siis tiedä, millainen kaupunki on ”oikeasti” normaalioloissa, olettaen että sellaisiin joskus päästään. Samaten on todennäköistä, että jotkut mainitsemistani paikoista tekevät konkan tai lopettavat liiketoiminnan vallitsevassa tilanteessa.
Mennään tärkeysjärjestyksessä:
Burgos on kiva kaupunki. Pienehkö, mutta sopivan kokoinen, vois ehkä asua, muttei yli vuotta. Pienemmistä paikoista pitävälle olis just hyvä; on palvelut ja kaupat ja harrastukset. Korona-aikana toki paha sanoa kuinka hyvät.
Ihmiset: Se, mitä kadunmiehiä ja ihmisiä tapasin, vaikutti hyvältä, vaikka kaupungissa tuli höpöteltyä harvalle. En osannut kaivata seuraa, kun hostellissa oli pakko olla jatkuvasti sosiaalinen.
Tapasin paljon muualta Espanjasta yleensä töiden perässä Burgosiin muuttaneita. Määräaikainen miesystävänikin oli maalaispoika Kanarialta, ja hänen kaverinsa kuka mistäkin.
Natiiviburgoslaisista miehistä ei muodostunut käsitystä ja kylän miehiä taas määritteli enemmän maalaisuus ja korkeintaan kastilia-leonilaisuus kuin burgoslaisuus – tai edes espanjalaisuus. En siis osaa antaa miehistä mielipidettä. Yhdet Tinder-oharit mulle tehtiin. En tietenkään muista, mikä tyyppi se oli, mutta eihän ne oharityypit yleensä aitoja profiileja ole.
Burgoslaiset osoittautuivat kuitenkin ehdottomasti sulkeutuneemmaksi alalajiksi kuin vertailukohtani, joista suurin otanta on, eli madridilaiset tai andalusialaiset, jopa asturialaiset. Baskien kanssa aika samoissa, sanoisin.
Kaikki espanjalaiset ovat toki ystävällistä väkeä tuntemattomia kyräileviin suomalaisiin verrattuna.
Näin se vaan on.
Burgosin sapuska on hyvässä maineessa.
Maankuuluja ovat Burgosin morcilla eli verimakkara, ja juottokaritsa, lechazo. Molempia tietenkin maistoin. Lechazo on hyvin mietoa, ja tottakai mureaa, mutta muistuttaa maultaan enemmän possua kuin lammasta. Lampaalta maistuvan lampaan ystävänä en oikein tiedä, mitä olen siitä mieltä, mutta annan sille toisen mahdollisuuden, jos vielä käyn Burgosissa.
Luulen kuitenkin olevani enemmän morcilla-ihminen. Paikallinen morcilla on paljon parempaa kuin esim. Madridissa, missä käytetään usein asturialaista morcillaa, jossa on ällö suutuntuma ja röyhkeän pistävä maku. Burgoslainen onnistuu jotenkin yhdistämään mustan makkaran ja ryynimakkaran parhaat puolet.
Juottokaritsaakin kehotan maistamaan, jos Burgosissa on, vaikka se on tyyristä.
Halvin löytämäni oli 25 egeä per nenä, enemmän saa helposti maksaa. Siihen erikoistuneita ravintoloita on kaupungissa viljalti, peruslounaaksi sitä ei – ainakaan keskustassa – saa, a la carten puolelle menee. Espanjalainen ei hinnoista yski herkkuklassikoiden kohdalla, mikä ilmenee mm. siinä, että 700 euron kokonaiset bellota-kinkutkin joku ostaa.
Muutenkin (hostellia lukuunottamatta) kaikki syömäni ruoka oli hyvää. Burgosin kuuluisin ruokakatu on Calle san Lorenzo lähellä katedraalia. Lyhyehkö ja kapea katu, jossa ei muuta olekaan kuin pieniä ravintoloita. En löytänyt sitä koskaan aukiolta käsin, piti kiertää takakautta.
Hyvän illallisen söin pikkuystävän läheisessä ravintolassa nimeltään El Portón de Extremadura. Ystävällinen palvelu (okei, ukko oli kantis, mut kävin siellä yksinkin), kohtuuhinnat, ja hyvä lista. Illallinen kahdelle, reilu 50€, sisälsi kaiken mitä jaksettiin alkudrinkeistä jälkkäreihin, pari bisseä, mulle 3-4 lasia viiniä, kauheen kokoinen lautanen erilaisia lihoja ja makkaroita, paikallisen version gambas al ahillosta, salaatin yms. Talo tarjos päälle naukut, chupitot. Paikalliset juo keltaista orujo-viinaa – toimii ihan jees.
Ihmeellisesti turistikeskittymässä katedraalin juurella oleva ravintola oli sekin oikein hyvä, joskin peruslista.
Ravintolasyömistä Calle san Lorenzolla ja muissa suosituissa paikoissa vaikeuttivat covid-rajoitukset ja espanjalaisten ruoka-aikojen joustamattomuus: Kun kaikki lähtevät syömään 2-3 tunnin aikaikkunassa ja kaikilla on oltava istumapaikka, ei ravintolaan noin vain hetken mielijohteesta kävelläkään sisään. Kävinkin usein napsimassa ”jotain” virallisten ruoka-aikojen ulkopuolella.
Hornillosin kylässä armoitettu kosinööri ja keittiöjumalatar Pili kutsui syömään yhden parhaan syömistäni aterioista ever: Mahtavia rapuja, järisyttävän hyviä lihapullia ja parasta maistamaani tortillaa. Autenttista asturialaista siideriä olisi taas ollut tarjolla seinällä ylösalaisin olevasta pullosta. Yritin, jälleen kerran – ja siirryin viiniin. Ei liity varsinaisesti Burgosin kaupunkiin, paitsi että isäntäväki asui Burgosissa, ja piti vain majataloa kylässä. Henkilökohtainen tragediani oli, että muutenkin kiva pariskunta vietti elokuun lähinnä kaupungissa eikä kylässä.
Suunnistus kaupungissa oli vaikeaa. Yleensä kaupunkisuunnistus on alaani. Katson kartasta, missä joku paikka on ja kävelen sinne päin ja jotenkin löydän perille. Olen toki huomannut, että mäkiset kaupungit vaativat totuttelua, ne eivät avaudu minulle heti. Sama sisämaan suhteen. (Tai sitten olen tulossa vanhaksi, koska jurri muistin, että esim. Köpis oli minusta hankala. Toisaalta siellä ranta ei ole viiva.),
Burgosissa teoriassa kannatti liikkua vaistolla, koska kartat olivat epäselviä ja google maps sekoili, kuten se kokemukseni mukaan tapaa tehdä Euroopan vanhoissa kaupunginosissa.
Olin kaupungissa pari yötä ennen kuin menin kylään ja suunnistaminen niinä päivinä onnistui täysin epäinhimillisin ponnisteluin.
Suuntavaistoani sekoitti sekin, että keskustassa on kaksi jokea. Vaikka vain toisessa oli vettä, kaukaa ei tiennyt, kumpi joki on kyseessä.
Myöhemmin palatessani kaupunkiin pysyttelinkin yleensä joen varressa, koska muuten olisin hortoillut minne sattuu.
En oo tottunut moiseen Madridissa ja etelämmässä.
Nähtävyydet
VAHVA, vahvisíma suositus ihmishistorian museolle, Museo de la evolución humana. (En saanut koskaan linkkiä auki, mutta edellä se kuitenkin on.) Selostustekstit olivat muistaakseni myös englanniksi. Jos ei, audiokierrokset saa joka paikassa enkuksi, maksaa jotain pientä.
Syy sille, miksi Burgosissa tällainen museo on, on lähistöllä sijaitseva Atapuercan arkeologinen saitti, mistä on löydetty Euroopan vanhimmat ihmisen jäänteet. Ei mikään pikkujuttu, nimittäin.
Tästä näet mitä Unescolla on aiheesta sanottavaa englanniksi ja tässä linkki Atapuerca-säätiöön, joka mm. organisoi visiittejä kaivauksille.
En käynyt Atapuercassa, koska juttelin erään paikallisen lukion matikanopen kanssa, johon olen tutustunut jollain deittisaitilla ja jonka mielipiteitä arvostan, vaikken koskaan ole päässyt treffeille hänen kanssaan. Hänen mielestään meininki Atapuercassa on mennyt ihan Disneylandiksi. Arvasin, etten sen tyyppistä lähetysmistapaa diggailisi ja jätin sen suosiolla väliin.
Museo sen sijaan oli informatiivinen ja innostava. Vietin siellä vähän kolmatta tuntia, mikä oli sopiva aika. Eihän normaaali ihminen jaksa sen pitempään omaksua tietoa.
Tän näkönen replika tehty tästä ihmisen edeltäjästä. Aika olmi. Kuva epäskarppi, mikä lienee tässä eduksi.
Heidelbergin heppu on enemmän mun miestyyppiä:
Sitten tietysti se katedraali. Kansallissankari El Cid on Burgosista ja siksi hautansa on katedraalissa.
Näkölapaikka on vuoristoisella seudulla oltava. Piti sitten sielläkin käydä, koska huipulla oli kuulemma linna. En osaa enkä halua jättää yhtäkään linnaa väliin jos ei ole pakko. Opasteita oli turha etsiä, eikä GPS tiennyt mistään mitään, eli kiipesin sitten persuntumalla ja vaikeimman kautta rinteen kinttupolkua ylös vasta asennettuine titaanipolvineni. En suosittele. Menee sinne autotiekin, ja kivetty reitti. Löysin ne lähtiessä.
Linnasta ei ollut kotiin kirjoitettavaa, mistä minua oli varoitettukin. En vaivautunut peremmälle.
Otin kuitenkin lyhyen viideovilmin kaupungista, kun kerran näköalakin vahingossa löytyi. Normaali espanjalainen mekkala taustalla.
ILMASTO on ekstriimi.
Välillä on aivan saatanallisen kylmä. Vuorilta puhaltaa hyytävä tuuli etenkin iltaisin.
Vastaavasti kuumalla on kuuma, muttei mikään Madrid. Kylässähän oli välillä kuuma kuin Teksasissa elokuussa, mutta sen kesti, kun asui kivitalossa ja korkeintaan piipahteli ulkona ennen illansuuta.
Onneksi kaupunkiresidenssini oli viileä kerrostaloasunto joen vartta seurailevalla puistokadulla. ”Hyvällä alueella”, lyhyen kävelymatkan päässä katedraalista, naapureina mm. futispelaajien ökytaloja. Kaverilla, jonka kämppää hyödynsin, oli käynyt tsägä, kun oli saanut kämpän kohtuuhintaan, mutta oli hän etsinytkin asuntoa pitkään ja hartaasti.
Ostokset: En käynyt vaatekaupoissa enkä nähnyt kiinnostavia. Budjettini oli tiukka, mutta etsiskelin silti vähän ihan mielenkiinnosta. Kerran autokyytiä kadunkulmassa odotellessa satuin yhteen kauppaan, josta ostin mielenhäiriössä parilla kympillä valkoisen hippitunikan. Käytin sitä sitten hostellia siivotessa, jossa hommassa ei ollut yleisöä. Muuten hyvä ja mukava röijy, mutta täysin läpikuultava. En siis osaa vinkata, mitä Burgosista kuuluu ostaa, paitsi ruokaa ja viiniä. Yks saksalainen pyhiinvaeltaja oli ostanut Burgosista ukulelen ja huuliharpun. Varmaan jotain tuliaisia löytyy, jos on asenne kohdallaan.
Burgos on Castilla y Leónin, suomeksi Kastilia ja Leonin maakunnassa.
Lähistöllä (muistinvaraisesti 80 km päässä?) on Palencian kaupunki, jossa kävin treffeillä ja josta tykkäsin. Toinen iso kaupunki lähellä on Leon. Sinne en mennyt, koska kaikki sanoivat sen olevan samanlainen kuin Burgos, kirkko vain erilainen (vaikka tod.näk. pitäisin Leonin kirkosta enemmän kuin Burgosin överi-ornamentaalisesta katedraalista).
Myös Arganda de Duero ja kuulemma viehättävä Peñaranda de Duero ovat aika lähellä jos liikkuu autolla. Molemmissa on viinikellareita yms. Masennuin Argandan 3 hengen tylsästä viinikellariesittelystä, mikä oli ainoa minkä löysin siihen hätään kun sinne menin. Menen ehkä joskus, etenkin kun Asturian jälkeen uskallan jo vuokrata/ajaa autoa missä vain Espanjassa. Paitsi Madridissa. Hyvä kun uskallan siellä kyytiin! Nykyisin siellä keskustassa ajamisesta on tehty lähes mahdotonta, eli tuskin joudun tämän ongelman eteen.
Duero-joen halkoma maasto on Ribera-aluetta, Ribera del Duero. Riberan voisi kääntää suomeksi jokivarreksi.
Itse edelleen suosin riojaa, mutta riberakin huuhtoituu alas ongelmitta ja molemmissa on sekä hyviä että parempia viinejä. Ehdottomasti kannattaa riberan alueella liikkuessa joku viinitila tai ainakin -kellari etsiä. Varmaan kivempaa sitten, kun korona on ohi tai siihen ei enää jakseta reagoida.
Todellinen prinsessa 