Kermaperse käy Saariselällä. Taas.

Hajanaisia huomioita Saariselästä lomailijoille opastukseksi. Bonuksena ilmaisia bisnesvinkkejä palveluntarjoajille

Olen käynyt Saariselällä usein hiihtämässä talvella, useimmiten etelän hiihtolomaviikolla, joka nykyisin talvilomanakin tunnetaan.

Saariselällä on erittäin hyvin hoidetut ja mukavat ladut, joita löytyy joka tasoiselle ja kuntoiselle hiihtäjälle, niin luistelijoille kuin pertsapelleille, joista jälkimmäisiin itse lukeudun. Ladut ovat niin hyvässä kunnossa, että niillä pysyy kaltaiseni teknisesti täysin avutonkin hiihtäjä itsekseen pystyssä. Pääsääntöisesti. Jos ei ole ihan sippi.

Perusnäkymä kuutamoladulta.
Perusnäkymä kuutamoladulta.

tunturissa on yleensä melko rauhallista.
Tunturissa saa olla yleensä melko rauhassa.

Yleensä viikolla 8 on melko kylmä, nyt ei ollut. Muutama pakkasaste ja harmaa lumisateeton ilma. Torstaina oli jo pakkasta 14 astetta ja pakkasen myötä näyttäytyi vihdoin aurinkokin. Itse pidän pakkassäästä ja auringosta: On ihanaa kun harvat ja vähäiset ripseni tuuhentuvat huurteesta ja on mahdollisuus saada naamaan pari pisamaa. Kylmä ei haittaa, meikäläisen taidoilla tulee hiki kun ottaa ylämäen tai pari reippaasti. Yleinen konsensus ladulla tuntui kuitenkin olevan, että kiva kun ei palele, joten tyydyn vallitsevaan mielipiteeseen, sainhan sentään yhden päiväni auringossa.

Lisäkseni paikkakunnalla olivat ainakin kouluikäinen poikani ja eläkkeellä oleva äitini, jonka ystävättären mökissä asuimme. Oli verrattain hiljaista jopa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Firman piikkiin -porukkaa ei ole Saariselällä viime vuosina paljon näkynyt ja yritykset olisivatkin valmiit myymään edustusmökkinsä, jos joku niistä jotain maksaisi.

Japanilaisiakaan ei juuri näkynyt, mutta eipä ole revontuliakaan lupailtu tälle talvelle. Venäläisiä ei Saariselälle hirveästi ole ainakaan talviloma-aikaan ollut ennenkään, ja nekin vähät ovat tähän asti löytyneet lähinnä laskettelurinteestä tai kylpylästä, mutta nyt ei tuntunut heitäkään olevan. Brittejä oli joku huhujen mukaan nähnyt, mutta ladulla heihin harvemmin törmää. Pankaapa muuten joskus britti suksille, niin selviää, miksi. Ulkomaisista turisteista törmäsin eniten urheilullisen näköisiin hollannin- ja ranskankielisiin. Kerran kuulin espanjaa ja kerran italiaa. Turkua ja stadia kuului eniten. Suomalaisia etelänlomalaisia oli valtaosa turisteista, kuten voi olettaakin. Lapsiperheitä ja hyväkuntoisia eläkeläisiä.

Saariselän liikevaihto tapahtunee valtaosin koulujen lomilla ja keväthangilla viikosta 8 eteenpäin niin kauan kuin lunta riittää. Oletan, että paikkakunnan palveluntarjoajat osaavat kokemuksensa perusteella jo vähän ennakoida, mitä turistia mistäkin paikkakunnalle tulee ja milloin, mutta tarvekartoitus on jäänyt puolitiehen ja palveluita olisi helppo parantaa ja paikkakunnan vetovoimaa kohottaa.

Alla muutama esimerkki vinkiksi paikkakunnan palveluntarjoajille ja ohjeeksi niille lomalaisille, joille Saariselkä ei ole ennestään tuttu.

Latukahvilat ja hiihtokohteet

Latukahvilat kannattaisi lämmittää. Patterit ovat poikkeuksetta kylmänä ja yksi puu kituu tulisijassa. Hiihtäjän tarve on lämmitellä, saada pipoa ja hanskaa kuivahtamaan ja syödä reipas annos kaloripitoista sapuskaa. Pökköä pesään, niin jo olisi tupa täynnä!
Laanilan Savottakahvilassa (Saariselältä 3,5 km lyhintä reittiä, 7 km pitempää kuutamolatureitti ja monta muuta reippaasti pitempää vaihtoehtoa, sijainti siis aika ok) on keitto,Laanihovissa luultavasti saa ruokaa ihan listalta, ainakin ennen sai, mutta siellä ei käy enää kukaan, en käynyt minäkään, joten varmuutta ei ole. Hiihtolomaviikolla ei ole edes monotansseja. Kakslauttasessakin saattaa olla keittoa, jos tulet lounasajan alkuvaiheessa ja osaat kieliä. Henkilökunta ei yleensä puhu suomea. Tästä tuli mieleen, että se on kuitenkin ainoa paikka, jossa olen kuullut saamea puhuttavan ihan oikeassa keskustelussa ja useamman kerran. Puhujat olivat paikallisia vieraita, eivät paikassa töissä. Kakslauttaseen on matkaa Saariselältä noin 13 km eli tällainen 7 km tuntiin hiihtelijä ei useinkaan ehdi siihen ruokapöytään ajoissa, ellei lähde aika aamusta.

Sitten on olemassa Suomen Ladun puupaneloitu ankeista ankein ruokala Tunturikeskus Kiilopäällä. Sinne ei mieli halaja, eikä kyllä tänä vuonna ollut kuntoakaan. Sinne päästäkseen tai ainakin poistuakseen pitää ainakin yksi tunturi ylittää, ellei halua mennä samaa valaistua latua molempiin suuntiin, mikä ei tosin ole kiellettyä, mutta tylsää. Luulammella ei ole korttimaksumahdollisuutta (mutta piikkimahdollisuus onneksi on) eikä lämmintä ruokaa lukuun ottamatta makkaraa, jota myydään paistettavaksi. Se tuli jälleen kerran yllätyksenä, vaikka periaatteessa tiedän sen ja taskussa oleva kymppi ei siellä riittänyt. Luulammella pitäisi joku lämmin sapuska olla tarjolla, sillä tunturin yli tullessa väsähtää helposti, ja toista reittiä Rumakurun kautta tullessa tylsistyy. Rumakurun latu on niin tasainen ja yllätyksetön että tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Reitti sopii muuten niille, jotka pelkäävät alamäkiä vielä enemmän kuin minä.

Kuukkelilammella ei ole enää kahvilaa legendaarisen Lintu-Antin kuoltua. Huhu kertoi, että tilaa käytetään satunnaisesti tilausravintolana ryhmille. Sääli, ettei pohjoisen-koillisen suunnassa ei ole enää mitään. [EDIT kesäkuu 2017: eri lähteet ovat kertoneet, ettei huhu pidä paikkansa ja että Antti on hengissä ja voi hyvin, ks. esim. alta Ykän kommentti.]

Husky & co. (en tiedä onko virallinen nimi, mutta eivätpä ole edellisetkään) on ainoa, jossa on vielä yritystä. Porontaljat on, rokki soi baarin ulkopuolella (ei kuulu ladulle), koirat haukkuu (kuuluu ladulle) ja ainakin viime viikolla oli aitauksessa seurallinen  porokin.

Piilokuvassa poro. (En jaksanut ottaa monoja jalasta mennäkseni lähemmäs, ks. laiskuuspostaus.)
Piilokuvassa poro. (En jaksanut ottaa monoja jalasta mennäkseni lähemmäs, ks. laiskuuspostaus.)

Muttamutta: Huskypaikan haittapuolena on se, että se on niin lähellä (n. 1,5 km) Saariselän lähtöpaikasta, ettei siinä vielä tai enää kannata pysähtyä. Paikka aukeaakin vasta iltapäivästä ja siellä on oikeudet eli ilmeisesti juodaan ne vähät viinat, mitä ladun varressa juodaan. Enemmänkin varmasti saisi kaupaksi. Pistäytyisin itsekin varmasti paluumatkalla, jos tietäisin että on jotain meininkiä ja ihmisiä. Joku teema tai häppeninki edes kerran viikossa auttaisi jo paljon. Sisätila on pieni, ulos siis, vaikka lumihankikaraoke. Mitä ne laitteet maksaa? Tai vuokra? Pari vihkoo siihen, suomen- ja englanninkielinen, niin se on siinä. Ihan sama mitä biisejä. (Paitsi ei My waytä.) Tikanheittokilpailua, suopungin heittoa, shamaanishowta, poropallinpuremista, speed datingiä, tietokilpailua, mitä näitä on. Ei se niin vaikeaa ole. Aloittelevalle hiihtäjälle, joita niitäkin Saariselällä näkee, matka sinne on itse asiassa sopivan lyhyt.

Turistivinkki 1: Nykymeiningillä (oma kokemukseni yli kymmenkunta vuotta) suosittelen hiihtäjää syömään tukevasti ennen lenkille lähtöä, ja ladulla lämmittelemään oman termospullon ja omien eväitten varassa ladun varren taukopaikoilla, jossa yleensä palaa kunnon tuli.

Viinan kanssa läträys ja iltaelämä

Viinakaupassa on etelän kermapeffalle liian juntti valikoima. Pulloissa vähän parempi, mutta pönikkäsesonkina pitäisi ainakin olla joku hyvän makuinen ja kalliimpi laatu edustettuna ja nimenomaan punkusta joka on talvijuomien aatelia! Lindemans Bin näkyy tosin olevan parasta mitä Alkolla on tänä vuonna tarjota, että sinne terveisiä Itä-Helsingistä. Mezzomondot ja muut hyvät ovat poistuneet valikoimasta.

Vinkki 2: tuo omat juomat jos menet autolla, poikkea edes Rovaniemellä tai muualla isommassa kaupungissa matkan varrella hakemassa parempaa juomaa. Juo bisseä tai suosimaasi kirkasta totina jos liikut lentokoneella, junalla tai bussilla.

Vinkki 3: Teerenpesästä saa Lagavulinia. Siellä oli muutenkin iltapaikoista eniten porukkaa ja näkyi olevan etenkin nuorison suosiossa,

Tunturihotellilla (nykyinen Santa´s) on koko yläkerran kattava muinoin vireä tanssipaikka kiinni. Alakerrassa on kymmenkunta ihmistä ja parhaana päivänä saattaa olla Zorbas-niminen bändi. Sisään kympin verran. Maksaisin enemmänkin, mutten tästä.

Panimolla ”oman panimon tuotteet loppu”. Sillä lailla, sano Tarvajärvi.

Rinneravintolassa  oli tarjolla lohikeitto ja se on ihana asia (paitsi jos sattuu olemaan laktoosi-intolerantti, mutta varustautumattomuus siihen on oma vikani)! Olisin silti kaivannut toisenkin ns. oikea ruoka -vaihtoehdon kala-allergikkoja tai niitä kummajaisia varten, jotka eivät syö kalaa. Tai ihan vaan siksi, että muut vaihtoehdot olivat aivan hirvittäviä: kuivuneita pizza-sliceja, ruosteenruskealla maustejauheella peitettyjä ranskalaisia, kuvottavalla BBQ-soosilla kyllästettyjä todennäköisesti toissavuotisia ribsejä ja olisko ollut kanakori. Tervetuloa vuoteen 2014!

Mainittakoon, että olimme laskettelurinteessä samaan aikaan kun olympialaisissa  pelattiin Suomi-Ruotsi ottelu – siis ottelu ja asetelma, joka kiinnostaa 99 % suomalaisista. Rinneravintolassa oli yksi normikokoinen tv, josta matsi näkyi. Ravintolassa oli myös seinällä iso screeni, josta tuli Saariselän/hiihtokeskuksen DIAesitys. Oikeesti. I rest my case.

Ruokakauppa

K-kauppa Kuukkelissa on kallista, pienet valikoimat ja nekin loppu. Tuoretiskejä ei ole, lukuun ottamatta leipätiskiä josta saa munkkeja, lihiksiä ja kampanisuja, jos eivät ole loppuneet, yleensä ovat. Eli yhtään ei osata laskea tilauksia. Leipätiskillä ei muuten nykyisin ole tuoretta leipää, edes rieskaa. Menneinä vuosina muistelen nähneeni.

Mitään inspistä ruuanlaittoon kaupoista on turha hakea. Jauhelihakastike, purkkihernekeitto ja makkarasoppa, niillä on perheellisen mentävä.  Toinenkin kauppa löytyy, Tarmo, Siulasta. Se on vähän halvempi, muttei parempi. Toki vaihtelua sekin. Siulassa on kiva kahvila, kuulin, en ehtinyt itse käydä.

Pihiyden huippu oli se, kun K-kauppa Kuukkelissa myytävistä leipäjuustoista oli leikattu lakkahillopurkki pois. Luulin ostaneeni ihan hillattoman version, ei siinä mitään, mutta kun huomasin kämpillä tyhjän paikan hillorasialle, vähän kärähti hihat. En tiedä myytiinkö kertakäyttöhillapurkit  sitten erikseen, en käynyt tarkistamassa, mutta enpä pitäisi ihmeenä sitäkään.

Tapahtumatori:  Kävellessä mäkeä alas ladun lähtöpaikkaan on oikein kyltin kanssa Tapahtumatori. En ole koskaan nähnyt siinä mitään tapahtuvan. Se on yleensä lumen vallassa ja muistuttaa Saariselän iltaelämää.

Suksivuokrat

Sekä rinteessä että murtsikavuokraamossa palvelu on moitteetonta, jopa erinomaista. Rinnevuokraamossa sain henkilökohtaisen reippaan nuoren miehen pyytämättä kiskomaan jalastani monot, jotka eivät auenneet minulle käytännössä eivätkä vertauskuvallisesti.

Ensisijaiseksi laskettelukohteeksi en voi Saariselkää suositella. Rinteet sijaitsevat vastakkain ikään kuin kahdella puolen tietä, mikä tarkoittaa sitä, että välimatkat hissiltä toiselle ovat jos nyt eivät pitkät, niin pitemmän päälle rasittavat. Tietysti sen voi ottaa kuntoiluna, mutta sitä tuskin jaksaa useampaa päivää peräjälkeen. Korkeuserot eivät ole erityisen hurjat, mutta riittävät päiväksi.  Sen jälkeen todennäköisesti  kyllästyy.

Murtsikavuokraamossa voidellaan ja vaihdellaan suksia ja sauvoja auliisti kelin ja luiston mukaan. Lapsen sukset eivät tahtoneet luistaa (minun, perässä hiihtelevän mielestä), joten hän sai pitemmät ja homma ratkesi sillä heti.

Kokeilin pitopohjasuksia ekana päivänä. Valitettavasti vuokraamon pitopohjat eivät taida olla vielä sisäänajetut, joten ne sekä lipsuvat eivätkä luista. Normisuksista oli pala pois siteistä, joka aiheutti sen, että toisena päivänä tuntui koko päivän että mono on auki. Muuten meni ihan hyvin. Seuraavana päivänä vaihdoin ne ja huomasin sauvan renksun olevan kiinni kahdella kuidunsäikeellä ja pyhällä hengellä. Vinkki 4: tarkista välineitten kunto ennen lähtöä, niin vältyt turhilta reissuilta vuokraamoon. Jos vahinko on tapahtunut, älä kärsi, mene korjaamaan asia. Se kannattaa ja saat hyvää ja myös hyväntuulista palvelua.

Nämä olivat oikein passelit.
Nämä olivat oikein passelit.

Välinevuokraamoja on kaksi ja molemmat lähellä toisiaan Tunturihotellin ja sen toisen ison hotellin välissä. Ennen oli kylpylähotellin (nykyisin Holiday Club resort) nurkassakin välinevuokraamo. Nyt siinä on kampaamo, joka on suljettu mutta mainostaa ikkunassaan jugurtti-hillahoitoa ja päänahkahierontaa. Ei kiitos.

Muuta: Ilmoitus Saariselkä-lehdessä: ”Savusauna 67 €/hlö. Sitova ilmoittautuminen edellisenä päivänä klo 12 mennessä.” Mitä muuta suolaiseen saunomisen hintaan mahdollisesti kuuluu, ei voi tietää, koska sitä ei kerrota. Kiilopäällä on ollut ennen maksullinen kohtuuhintainen savusauna, tosin vain kerran viikossa Tämä on ilmeisesti korvannut sen.

Mainokset