Terveisiä Madridista

20140521_231308-1

  Olin toukokuun lopussa matkalla lempikaupungissani Madridissa. Tarkoituksena oli päivittää blogia sieltä käsin, mutta toisin kävi. Olen käynyt muutamia kertoja Madridissa ennenkin, joten en tiedä, miksi edes kuvittelin ehtiväni, kun ihan hyvin tiedän, ettei siellä ehdi edes nukkua. Kuvittelin kai, että koska olen reissussa yksin, tulee tylsiä hetkiä. Ei tullut.
Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että on pakko puhua kieltä, tällä kertaa espanjaa, kun kerran sitä    jotenkin osaa, ja samalla tutustuu ihmisiin. Huono puoli on, että jotkut asiat, kuten syöminen, ovat yksin tylsiä.
Ensimmäista kertaa lapseni syntymän jälkeen eli yli 10 vuoteen sain olla kokonaisen viikon itsekseni tehden mitä huvittaa. Aika harvinaista herkkua siis totaaliyksinhuoltajalle. Olisin viihtynyt pitempäänkin ja viihtyisin helposti loppuikänikin. Ihastuin kaupunkiin jo ensimmäisellä kerralla 80-luvun lopulla ja sen takia opettelin kieltäkin.
Madridissa oli juuri satanut kun tulin keskiviikkoiltana ja alkoi taas sataa kun lähdin seuraavan keskiviikon aamuna. Onneksi välillä lämpeni ja kirkastui.

Galsa. Etenkin kun Suomessa oli 25 astetta lähtiessä.
Galsa. Etenkin kun Suomessa oli 25 astetta lähtiessä
Tavallinen arki-ilta Solilla, joskus puolenyön jälkeen.
Tavallinen arki-ilta Solilla, joskus puolenyön jälkeen.

Madridissa parasta ovat ihmiset

Olen pääsääntöisesti sosiaalinen, pidän ihmisiin tutustumisesta, kiroilen kuin merimies, olen utelias, tiedon- ja seikkailunhaluinen ja minulla on melkoinen temperamentti. Sellaisille Madridin meininki sopii.

Madridissa tuntee itsensä tervetulleeksi

 ja joukkoon on helppo sulautua.
Ei haittaa vaikka on pitkähkö blondi. Esimerkiksi, kun lainasin lapselle tuliaisiksi ostaamani hupparia kaupungissa, minua tultiin ensin värväämään vasemmistoliittoon, ja kohta sen jälkeen pyydettiim antaamaan lausuntoja jalkapallosta jollnkin radiokanavalle. Minut pelasti vain se etten a) ole paikkakuntalainen  b) enkä oikeastaan perusta jalkapallosta.

Madridilaisilla on koulutuksesta ja palkkaluokasta riippumaton eurooppalainen sivistys, joka on Suomessa kovin harvinainen. Tällä reissulla esimerkiksi kuulin samana päivänä paikallisten pikkurikollisten vertailevan viinitiloja ja katujätkien Kopernikuksen ja Brunon teorioita. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Madridissa saa olla niin kovaääninen kuin huvittaa, pukeutua miten huvittaa ja puhua kieltä miten osaa. Kaikkea suvaitaan, eikä kukaan katso ketään hitaasti:

  • Pukumiehet käyttävät vittua, paskaa ja muita kirosanoja normaalissa keskustelussa vahvistamaan pointtiaan.
  • Jos baariin tulee umpijurrinen mekastava miesporukka, josta osa on pukeutunut naisiksi ja osalla on huulipunan jälkiä otsassa, heille naureskellaan hyväksyvästi: ”Hyvä meininki!”
  • Metroon voi tulla ruma lapsi, joka kiukuttelee ja huutaa kuin hinaaja niin että korvia särkee ja normaali ihminen on ihan hiilenä. Kun näin kävi, laskin tilanteessa kuusi ihmistä, lähimpänä olevat, puolet karskin näköisiä miehiä, jotka kaikki hymyilivät ja ihastelivat lasta ilmeellä ”voi että miten ihana”!  Ei voi käsittää.
  • Kerjäläisille, juopoille ja huorille puhutaan ystävällisesti ja kunnioittavasti.
  • Kun tullaan tilanteeseen, tervehditään: Oli kysessä sitten hissi, lääkärin vastaanotto tai vain lähellä oleskelevat. Ravintolassa toivotetaan tuntemattomille hyvää ruokahalua.
  • Kaikilla on arvonsa. Mikään inhimillinen ei ole madrilaisille vierasta. Homotkin ovat päässeet naimisiin vaikka kuinka kauan, mikä tosin koskee koko Espanjaa.

Madridilainen ei nillitä

Henkilökohtainen hajurako on pieni.
Olin käymässä San Isidron, kaupungin suojeluspyhimyksen, ferian aikaan, mikä tarkoittaa että harkätaisteluareena Las Ventas on ihan turvoksissa. Normaalisti kaudella taisteluita on vain sunnuntaisin, ferian aikaan joka ilta.
(Provosoidakseni eläintensuojelijoita ajattelin varata härkätaisteluaiheelle ihan oman postauksensa. En tunne aihetta niin hyvin, että pystyisin siitä kertomaan muuten kuin subjektiivisesti. Olen kuitenkin selvästi löytänyt oman  penkkiurheilulajini ja huomannut muun yleisön rektioista  arvostavani oikeita asioita uskaltaakseni jotain siitä kertoa.)

20140525_103228-1

Istuinpaikat ovat areenalla ahtaita, joten porukalla on reisi reittä vasten, naapurin hiukset suussa, etumaisen pää haaruksissa tai vähintään jonkun mustan tupakan käryt silmissä.
Kävin pari kertaa. Liput oli kolmeen, mutta tulee tilanteita ja suunnitelmat elävät.
Toisella kertaa istuin porraskäytävän laidassa kulkureitillä. Kaikki edestä, takaa ja sivusta menevät ohikulkijat tarrasivat reilusti olkapäähäni tai kuka mihinkin ruumiinosaan tukea ottakseen. Tämä ilman turhia anteeksipyytelyitä, koska tosiasia on, että siellä lentää nenälleen, jos ei johonkin tartu. Kaiteita ei ole, eikä niitä tarvita, koska homma toimii.

Tästä saa vähän käsitystä, miksi suomalaisen on tingittävä henkilökohtaisesta tilastaan. Las Ventas silloin kun se on täynnä, eli San Isidron aikaan.
Tästä saa vähän käsitystä, miksi suomalaisen on tingittävä henkilökohtaisesta tilastaan. Las Ventas silloin kun se on täynnä, eli San Isidron aikaan.
Huomatkaa etualan rouvan papiljottikiharat. Taustalla korskea matadori, Madridin oma poika, Uceda Leal.
Huomatkaa etualan rouvan papiljottikiharat. Taustalla korskea matadori, Madridin oma poika, Uceda Leal.

Metrossa Las Ventasilta tullessa oli aivan tolkuton tunku. Ventasille mahtuu noin 25 000 ihmistä, joista noin puolet vaikuttaa tulevan sihen metrojunaan, jossa sinä olet. Mistään ei tarvitse pitää kiinni, koska ritirinnan kaikki pysyvät tiiviisti pystyssä. Naapurin vyötäröön saa tarrata hätätapauksessa, ja se tehdään hienovaraisesti ja lääppimättä.
Hienhajua on yllättävän vähän. Tosin oli vuodenaikaan nähden aika kylmä.

Yhtenä päivänä olin menossa tapaamaan paikallista tuttavaa. Minulla oli hyvä käsitys, minne olin menossa, mutta erehdyin varmistamaan asian eräältä rouvalta, joka neuvoi niin ovelan oikopolun, että eksyin.
Pysähdyin kysymään parilta joutilaan näköiseltä mieheltä neuvoa. Yhdessä etsimään oikeaa tietä kartalta. Samalla kyseinen herrasmies  jo soittaa mun puhelimeen, että mikä maksaa. Sanon sille, että odotapa hetki ja annan luurin toiselle näistä kundeista, ja sanon että puhu sä nyt  tän kanssa kun kerrat tiedät missä ollaan. Sujuvasti mies ottaa puhelimeni ja toivottaa hyvät iltapäivät, ”täällä ja täällä on tällanen tyttö eksyksissä ja mihinhän se pitäis lähettää?” Asia selvisi nopeasti. Sain herroilta hyvät ja selkeät ohjeet. Näin toimii madrilainen.

Osoitan niin elävää kiinnostusta ruokaan ja juomaan, että saatan silloin tällöin kysäistä kiinnostavan tai uuden elintarvikkeen kohdatessani sen nauttijalta, mikä tuote on menossa. Poikkeuksetta siinä kohdassa ennalta tuntematon madridilanen kertoo vastauksen, samalla työntäen lasia/haarukkaa/leipää ääntäni kohti kehottaen maistamaan. Maistanhan minä!
Suomessahan on vieläkin ihmisiä, jotkä pitävät pöytäseurueessa toisten ruokien maistamista jotenkin epäilyttävänä tai paheksuttavana.

Yksi ärsyttävä asia madridilaisissa on

Madrilaiset ovat loputtoman kärsivällisiä. Itse en. Madridilainen ei kävele mihinkään suoraan, ja  on harvoin ajoissa missään. Toisaalta se on viehättävääkin, ellei siitä aiheudu harmia.
Jumitus iskee madrilaiseen missä tahansa. Niitä saa aina ja joka paikassa odotella!
Omasta mielestäni voi olla seikkailumielinen ja spontaani jumittamatta ja odotuttamatta muita.  Mutta minulla onkin niitten mielestä ihan sairas kobran nopeus.

Nukkuminen – unohda!

Madridiin ei kannata lähteä nukkumaan. Ei siellä muutkaan nuku. Jos haluaa maata, voi lomailla Turkin rannikolla. Siellä nyt ei ainakaan ole mitään tekemistä.

Parhaat bailauspäivät ovat keskiviikosta lauantaihin, mutta Madridista löytyy aina auki oleva kapakka. Niitä löytyy helposti ja ilman opaskirjaa, mutta jos ei, on helppo löytää paikallinen joka vie sinne.

Tai voi käydä niin kuin ystävättäreni kanssa vuosi sitten, että mennään baariin kysymään onko se auki. Baarimikko sanoo, että suljettu on, tulkaa sisään vaan ja mitäs haluatte juoda. Tämä on Madridissa normaalia.
Kynnys mennä  keski-ikäisenä blondina yksinään varsinaisiin yökerhoihin on minulle korkea.  Madridissa jos missä on kuitenkin maailman helpointa tutustua ihmisiin, koska asenne on niin avoin ja vastaanottavainen. Riittää, että tervehtii ja/tai hymyilee, siitä se juttu sitten lähtee. Aloite on kuitenkin hyvä tehdä itse, madrdilaiset eivät tunkeile. Poskisuuteluväleissä ollaan välittömästi.
Yhdellä porukalla, johon tutustuin perjantaina tultuani katsomasta flamencoa, oli sellainen metodi, että istuttiin baarissa kunnes se meni kiinni. Sitten isäntä pani metallikaihtimet kiinni merkiksi siitä, että paikka on suljettu, tarjosi kierroksen (tai joku tarjosi?)  ja kaivoi tuhkakupit esiin. Aukioloaikana Espanjassakin vältetään tupakointia sisätiloissa.  Sen jälkeen vaihdettiin baaria, ja sama toistui, ad infinitum.

Ilmeisesti yksi niistä baareista.
Tämä on mitä ilmeisemmin yksi niistä baareista.

Sunnuntaina, joka on maanantain ohella olevinaan paskin bailauspäivä Madridissa, mentiin kolmen-neljän maissa aamulla Candelaan, joka on sellainen kämänen, mutta kiva flamencobaari Lavapiesin kaupunginosassa. Suosittelen,muuten (c/ Olmo). Yks kaveri lähti kotiin nukkumaan, koska hänen piti herätä aamulla aikaisin. Candelassa oli väsähtäneen baarimikon lisäksi yksi asiakas kun tultiin sisään. Tunnin päästä se olikin jo mukavan täynnä. Tosin mitään valtavaa menoa ei ollut syntynyt siihen mennessä kun viiden maissa lähdettiin. Epäilemättä myöhemmin syntyi.
Suosittelenkin mukkumaan varastoon, jos on Madridiin menossa.

Hajanaisia huomiota

Metroviihde on suomalaista laadukkaampaa. Sekä käytävillä että vaunuissa saattaa kuulla korkeatasoista flamencoa laulettuna ja kitaralla ynnä muilla. Kaikki osaavat palmas-taputuksen.
Eräässäkin baarissa arvokas keski-ikäinen herra taputti musiikin tahtiin rytmikkään luontevasti  vatsaansa, jossa olikin hyvä kaikupohja.
Pacharan maistuu samalta kuin campari/anisviina vedellä, mutta sitä ei tule juoda samaan tahtiin.
Madridilaiset eivät panosta koteihinsa, koska eivät koskaan ole kotona.
Madrilainen on kadulla, ravintolassa ja baarissa ja tapaa siellä ystäviään.
El Pais on vassarilehti, El Mundo oikeistolehti. Mundo kannattaa Real Madridia.
Rastroon pitää mennä, jos on sunnuntaina Madridissa. Sitä varten myös kannattaa olla sunnuntaina Madridissa. Se on kirppari, jossa on vähän varsinaista kirpparikamaa, mutta muuten paljon kaikkea kiinnostavaa ostettavaa ja ihmeteltävää. Itse ostin sieltä kahdella eurolla pilkullisen salsahameen ja kukallisen puseron, joka sekin oli sellanen espanjalaistyylinen olkapäät paljastava nk. Carmen-malli ja aurinkolasit. Ensi kerrala ostan sieltä kattokruunun, sillä sain kuulla jälkikäteen, että siellä myydään just sellasia, mitä olen pitkään himoinnut.
Rastroon pitää herätä ajoissa, se on auki vain kolmeen asti. Se kannattaa. Sinne pääsee kun hankkiutuu Latinaan ja menee siitä viistosti vasemmalle jos Plaza Major on takanapäin.  Paikalliset neuvovat kyllä.

Rastro, Kodak-piste. Kaikki otti tässä kuvan, niin minäkin otin.
Rastro, Kodak-piste. Kaikki otti tässä kuvan, niin minäkin otin.

Aihe ei ole loppuun käsitelty, valitan. Aion tehdä vielä muutaman Madrid-aiheisen postauksen matkapäiväkirjamielessä. Suunnittelen kertovani kokemuksiani joistain seuraavista aiheista: ruoka, härkätaistelu, Real Madrid  vs. Atletico Md -ottelu. madrilaiset miehet, flamenco, noin esimerkiksi.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Terveisiä Madridista

  1. Arvostat härkätaisteluja? Se on pelkkää eläimen kiduttamista. Eläintä härnätään ja satutetaan, provosoidaan kivulla, ja lopuksi tapetaan. Ihmiset, jotka ihannoivat eläinrääkkäystä, menettävät ihmisarvonsa. Saisivat hävitä sellaiset. Tuollaisen kidutusperinteen ihannoijat ja jatkajat ovat mielenvikaista sakkia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s