Hiihtoloma Budapestissa

Tein tänä vuonna epätyypillsen ratkaisun ja varasin jo hyvissä ajoin syksyllä itselleni ja teini-ikäiselle pojalleni hiihtolomaksi lennot Budapestiin. Olin vuoden vaihteessa putoamassa ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle (oikea nimi alan jargonilla työmarkkinatuki), joten tiesin, että hiihtolomalla käkitään kotona, eikä ole varaa lähteä minnekään, jos en ole etukäteen jotain varannut ja maksanut. Kotimaan matkailuun ei enää ole varaa kovin monella muutenkaan.
Asiaan vaikutti myös nyt entisen espanjalaisen heilan silloinen käytös ja sitoutuneisuuden aste. Heilaa tai ei, Espanjaan menisin aina mieluummin, mutta hinnat hiihtoloman aikaan olivat todella suolaiset halpisyhtiöilläkin.
Budapestiin pääsi Norwegianilla halvalla (muistaakseni 229 € 2 hlöltä yhteensä eestaas käsipakaaseilla). Mikä mielenhäiriö oli , että varasin koko viikon, en tiedä. Kaduin heti, sillä tiesin viikon olevan turhan pitkä aika meille, vaikken koskaan ole koko maassa käynytkään. En kuitenkaan raaskinut maksaa lisämaksua lentojen siirrosta, vaan päätin kestää kuin sissi. Tuleepahan nähtyä sekin paikka.
Hotellin varasin Hotwiren Secret rate-palvelusta, ja se olikin viimeinen kerta, kun sitä käytän. (Neljän tähden hotellina myyty Hotel Mercure Metropol -läävä oli niin luokaton, että tarkoitukseni on tehdä erikseen englanninkielinen kritiikki Hotwiresta, vaikka he tavoistaan poiketen tarjoutuivatkin palauttamaan rahani jos haluan vaihtaa hotellia. Katsotaan viitsinkö.) Onneksi hotellin sijainti oli hyvä. Pestin puolella, juutalaisen kaupunginosan laidalla, Blaha Lujza Térin isojen katujen Rákóczi Utin ja Erzsebet körútin risteyksen lähellä, jossa oli metroasema, sporapysäkki ja bussipysäkkejä. Sporalinjat 4 ja 6 olivat mainioita, veivät mm. suoraan Margitinsaarelle, Budaan, hyviin ravintoloihin, ooperalle, parlamenttitalolle (ei käyty sisällä, koska kierrokset olivat aina joko täynnä tai alkoivat kolmen vartin päästä) ja päivystävään apteekkiin (hamstraamaan halpaa kipugeeliä).

113

Ei ollut meidän kantapaikka, mutta lähibaari oli, tämä New York Café. Törmättiin tänne heti saavuttuamme illalla, juuri ennen sulkemisaikaa, kun mun piti saada drinksu ja lapsen ruokaa. Onneksi mentiin, sillä sunnuntaisin yli puolet kaupuingista on kiinni jo päivällä, saati illalla. Varmaan arvaattekin, ettei ole kaupungin edullisin ravintola tämä.

ESTETIIKKA

Kaupunki on turhan mahtipontinen minun makuuni. Ihme monumenttikaupunki! Olen arkkitehtuurissakin kranttu, eivätkä valtavat suureelliset ja pöhottyneet rakennukset, ei pikkusievä krumeluuri ja kultaus eikä neuvostotyylikään ole makuuni.
Art nouveausta ja goottilaisista kummituslinnoista pidän, muut klassikkotyylit jättävät kylmäksi. Pidän myös kaikesta helvetin vanhasta. Vanhalla tarkoitan (mieluiten) yli tuhatta vuotta. Saan kicksejä raunioista, vaikkei olisi kun joku tolppa pystyssä (esimerkkinä tällaisestä Efesoksen Artemiiin temppeli, yksi antiikin ihmeistä, josta ei olekaan muuta jäljellä).
Kadut ovat Pestissä leveitä ja reteitä. Autoilijat antavat jalankulkijoille kuitenkin tietä paremmin, mitä minulle oli etukäteen kerrottu, ja tarjolla oleva huomaavaisuus riitti ainakin Helsingin liikennekulttuuriin tottuneelle.
Koska polvi vaivasi, kiinnitin tavallista enemmän huomiota liikkumiseen ja siksi kerron samalla, että Budapest ei sovellu liikuntarajoitteiselle! Metroasemille ei ole hissejä, eikä liuuportaitakaan nähty kertaakaan koko matkalla. Raitiovaunuista useimmat, vaan eivät kaikki, olivat matalaa mallia, bussit eivät. Sähköbusseja ja junia ei kokeiltukaan. Erilaiset nähtävyydet edellyttävät portaiden kipuamista, katujen yli pääsee useissa paikoissa vain portaita alas ja ylös metrotunnelin kautta, ja korkeuseroja on Budan puolella maastossakin.

Ihmisetkin ovat arkisen näköisiä. Olen huomannut, että moni tuttukin ihminen rajoittuneisuudessaan kuvittelee minun bongailevan vain miehiä, joten haluan tarkentaa, että asia ei todellakaan ole nin, vaan olen ihan puhdas esteetikko: Tarkkailen ihan yhtä lailla miehiä, naisia kuin lapsiakin, ja erityisesti ulkomailla, jossa on tarjolla vaihtelua kotimaan olmeihin taikinanaamoihin, joihin lukeudun itsekin.
Yhden viikon ja kaupungin perusteella unkarilaiset ovat hyvin tavallisen näköisiä, eikä ole havaittavissa selkeää tyyppiä, jota edes enemmistö edustaisi. Lieneekö sitten sotaisa historia useine valloittajakansoineen pannut geenit tehosekoittimeen, niin että yleisvaikutelma on sellainen yleispätevä tylsänpuoleinen olemus.
Löysin kyllä yhden naistyypin, josta saisi meikkaamalla mukiinmenevän, mutta ei persoonallista eikä kaunista. Miesten parhaimmistoa oli hauskan ja ystävällisen näköinen kasvotyyppi, johon usein yhdistyy harmaantuva, tai jo harmaa, paksu ja kihartuva tukka. Mutta sekään tyyppi ei ole komea millään asteikolla. En saanut yhtään esteettistä Wau-elämystä, mutta yhden tyylikkään naisen näin: puolihipahtava kolme-nelikymppinen, jolla oli kapeasta beigestä vakosametista tehty perustrenssi-mallinen takki, muhkea hillityn värinen villapaita, tyylikäs iso laukku hyvää nahkaa, ja rennon huolimaton kiharanuttura.
Meikkiä käytetään vähän. Kapinoin tätä epäkohtaa vastaan suosimalla kirkkaanpunaista huulipunaa aina muistaessani.
Mustaihoisia ei katukuvassa näkynyt, ainakaan keskustassa. Törmättiin yhteen mustaan perheeseen  eläintarhassa ja hekin puhuvat keskenään amerikanenglantia. Tuntui oudolta: Suomi 70-luvulla.

PAKOLLISET SUORITTEET
Otetiin loma perusturismin kannalta ja tehtiin suurin piirtein, mitä Budapestissa turistin kuuluukin tehdä.
Anteeksi, etten laita osoitteita. Kaikki löytyvät googlaamalla, en JAKSA enää Suomessa taistella kielen kanssa. Unkarin kielessä olen kohdannut voittajani.

  • Széchenyin kylpylä: Suosittelen. Me ei olla kauheita lutraajia, joten maksoin turhasta, sillä lyhyen ajan lippu (joita ei todellakaan markkinoida turisteille!) olisi meille riittänyt, mutta kaksi tuntia meni kylvyissä ongelmitta. Otettiin yksi vaihtokoppi molemmille, kun en uskaltanut heittää lasta yksin miesten puolelle unkarinkielisten opasteiden armoille. Lapset tykkää erilaisista virtapaikka-hässäköistä, mutta ihan pienen, tai uimataidottoman, lapsen kanssa ei kannata kylpylään lähteä. Lämmin ulkoallas on todellakin lämmin. Mun lapsella oli kylpylässä jostain syystä koko ajan aivan kauhea puheripuli. Välillä piti vaihtaa vesipistettä, kun se koko ajan hölpötti jotain omiaan.  Jos menet illalla, sisäaltaat sulkeutuvat aikaisemmin, joten käy niissä ensin. Me taidettiin käydä melkein kaikissa. Ihan kaikissa ei, koska parissa ammeessa pariskunnat imuttelivat antaumuksella ja sen seuraaminen ei houkutellut. Pidän sellaista vulgäärinä ja infantiilina, sori vaan.
    Henkilökunta oli avuliaampaa ja suunnistus helpompaa kuin esim. Trip advisorin arviot antavat ymmärtää. Saunat voi suomalainen jättää suosiolla väliin.
    Lucacsin kylpylään Budan puolelle olisin vielä halunnut, kun se on kuulemma kaikkein tehokkaimmin ”parantava”, mutta poika ei. Hän oli flunssainen ja itsekin sain jostain korvatulehduksen joka jatkuu edelleen. (Saa luvan parantua ilman antibiootteja, lääkäriin en mene ihan heti.) Ottamalla omat pyyhkeet ja uikkarit selviää huomattavasti halvemmalla, mutta jos raha ei ole ongelma, vuokratakin voi. Itse rullasin pari kauhtunutta ja huonoa pyyhettä lentolaukkuun. Sellaiset voi tarvittaessa jättää jälkeensä tuliaisten tieltä.
  • Eläintarha: Suosittelen vielä lämpimämmästi ja todentotisesti.
    Näin elämäni ensimmäisen koalan, orankin, gorillan (henkilökohtainen suosikkini ja isäntä itse oli aika lähellä miesihannettani), kirahvin, sahvikuonon, valtavan anakondan ja virtahevon.
    Tilat aika ankeat, joten se vähän ahdistaa, mutta jos kestät sen, mene! Kesäaikaan monet eksoottisemmat elikot pääsevät ulos, jonka oletan olevan niille vähän miellyttävämpää. Toisaalta monessa paikassa eläimet juoksentelivat vapaana; jos jonkinlaista hyppyrottaa ja marsupilamia saattoi ykskaks pyöriä jaloissa tai emu kakkia kengälle.
    En kauheasti kyllä innostunut, kun hämärässä huoneessa hereillä olevat variksen kokoiset lepakot lentelivät korvan juuresta.
056
Oikealla koala 10 m päässä, vasemmalla aika paljon pitemmällä.
044
Marsupilami? Eiku jonkun sorttinen maki, ei syötävä.
034
Alfauros.

041

Leikkivä oranki.

  • Budan linna: hyvät näkymät, ihan mielenkiintoinen, mutta ei jää mitenkään kuolemattomana mieleen.

039

Maksettiin oikein sisään Matiaksen kirkkoon, joka olikin aika upea. Minua ihastuttivat erityisesti kauniit seinämaalaukset ja erikoisen epäsymmetrisen spiiralin sisällä olevan ruusuikkuna. Kirkosta löytyy myös  asiaan kuuluva reliikki, en-muista-kenen-pyhimyksen jalka. Nam!

  • Linnoituksesta löytyy myös maanalainen labyrintti, joka on paitsi nimensä veroinen, myös sairaan pimeä ja pelottava. Pahat portaat alas (ei liikuntarajoitteisille tämäkään], ja sen verran matala, ettei suorana voinut kulkea monessakaan paikassa. Alussa on omituinen ja erittäin epäkiinnostava valikoima oopperakohtauksia puvustuksineen, taustalla soi kohtauksen musiikki. Ei mitenkään liity aiheeseen ja on täysin väärässä paikassa.
    Hiihdettiin siis sen ohi ja sitten pelättiin: Holveihin ja sokkeloisiin kammiohin ja luoliin on tarkoitus kävellä pilkkopimeässä aavemaisen musiikin kaiussa pitämällä seinää pitkin menevästä köydestä kiinni.
    Eikä ristin sielua missään. No ei todellakaan menty! Kännystä lähti fikkari päälle aika äkäseen! Onneksi ranskankielinen koululaisryhmä ohitti meidät pian ja osaan juuri sen verran ranskaa, että ymmärsin heidän kommenteistaan, mitä missäkin oli odotettavissa. Nuoriso oli kuitenkin lietsonut itsensä jo niin tukevaan hysteriaan, että katsoimme hetken päästä parhaaksi jättäytyä heistä jälkeen, ettei hysteria tartu. Emme onnistuneet täydellisesti. Lähestyessämme Vlad Seivästäjän, tuttujen kesken Draculan, entistä vankityrmää (joo jooo, uskoo, ken haluaa – mutta sillä hetkellä me uskoimme) alkoi soida hiljainen Hammer-studio -tyyppinen musiikki, savukone pukkasi aavemaista usvaa, käytävä jatkui ja jatkui ja kävi yhä pelottavammaksi ja erkanimme yhä kauemmas sivistyksestä… kunnes tulimme T-risteykseen, jonka kumpaakaan suuntaan ei näkynyt mitään. Vasemalla nuoli  osoitti Draculan tyrmään, oikealla näkyi osa huoneesta raollaan olevan oven takana  ja sieltä kuului LIIKETTÄ! Tuumailimme tovin, siirryimme eteenpäin risteyksessä yrittäen nähdä, mitä tuleman pitää, keräten rohkeutta ja toivoen paikalle osuvan edes yhden muun ihmisen… Turhaan. Käännyimme pois. Harmittaa, kun jäi näkemättä, mutta olisin saanut sydärin, jos sieltä olis tullut joku efekti. Niin että voisiko joku tämän lukeva käydä siellä ja kertoa mitä niistä huoneista löytyy! Tarjoan ensimmäiselle vastaajalle oluen Kontulan ostarilla vapaavalintaisessa paikassa.

029.jpg

  • Sankarien aukio: määritelmä sanalle ”pompöösi”. (Ks. myös ”överi”)
  • Ratikka nro 2 Tonavan rantaa. Tulipahan nähtyä. Kannattaisi mennä illalla kun jokivarsi valaistu. Unohdettiin koknaan käydä katsomassa Tonavaa iltavalaistuksessa. Muistin vasta lähtiessä, kun huomasin asian lentokoneen ikkunasta.
  • Margitinsaari. Paljon iloisia koiria juoksentelemassa vapaana, hienot jämät luostarista, jossa saarelle nimensä antanut Margit-nunna asunut. Kiva, ilmainen, pieneläintarha, jossa kummallisia vesilintuja. Kannattaa käydä, kuten kannattaa myös käydä vessassa ennen kuin menet; kaikki julkiset vessat ovat talvella kinni, niissä ei pääse asioimaan rahallakaan.

001

 

  • Pääkauppahalli. Kaunis. Turisteille suunnatut, paikallisittain ylihintaiset ruokapaikat kakkoskerroksessa, laatu silti hyvä.101
  • Kansallismuseo. Ok. Ei jaksettu keskittyä huonosti luettavaan, koukeroiseen tekstityyppiin, jolla selostukset olivat. Tarkoituksenmukainen, riisuttu kahvila. Ihana narikkamummo.
  • Unkarin valtionooppera. Noo joo… Päätin kiduttaa lastani ja ostin liput oopperaan. Gounaud´n Faust, josta en ole nähnyt kuin puolet ja tv:ssä (sekin taas Yle Teeman ansiota, josta kiitos). Oltaisiin saatu tonnilla (reilu 3 euroa) liput, muttei vierekkäisiä, joten hassasin sitten kunnolla ja maksoin lipuista hyvillä paikoilla 30 egee per nenä. Kesto liki neljä tuntia, kaksi väliakaa. Lapsi jaksoi sen valittamatta, mutta puoliunessa, eikä erityisemmin nauttien.
    Ohjaus oli mukamas moderni, muttei todellakaan mitenkään häiriöksi asti. Kapellimestari oli komea, mutta hän osoittautuikin italialaiseksi. Orkesteri oli hyvä, mutta en ole muusikko, enkä huomaisi mahdollisia pikkuvikoja.
    Laulusta tiedän vähän enemmän ja sillä osastolla vakuuttavin oli Mefistofeles ja housumezzo. Päätähti Faust jätti toivomisen varaa sekä draamallisesti, äänellisesti että laulullisesti, vaikka yhdessa aariassa onnistuikin kalskauttamaan komean sankaritenorilopukkeen. Marguerite oli ok, muttei säväyttävä. Itkin kuitenkin sekä jalokiviaariassa (taidelajiin vihkiytymättömät saattavat tuntea samaisen aarian Tintin tuttavan Bianca Castafioren bravuurina ”Aah, ma nauran..”.) että lopussa, eli ihan turha hän ei ollut. Tanssijat olivat hyviä, samoin koreografiat, etenkin kuolleiden prinsessojen ja kaunottarien ruumiiden tanssittaminen. Kuoroa ei ollut harjoitettu riittävästi. En tiedä onko oopperalla ammattilaiskuoro, mutta vaikutti kyllä siltä, ettei. Joukossa oli erittäin komeita ääniä, mutta ne erottuivat turhan selkeästi äänellisesti ja rytmillisesti, vaikka vireessä pysyttiinkin.
    En siis tämän perusteella lue Budapestin oopperaa kansainväliseen kärkikaartiin, mutta positiivinen puoli on, että lippuja saa hyvinkin edullisesti. Melkein sanoisin, että ottakaa halvat liput, vaihtakaa paremmille vapaille paikoille ennen alkusoittoa, jos niitä on, ja lähtekää väliajalla pois, jos ei miellytä. Moni pitää varmaan komeasta rakennuksestakin, joka muistuttaa vanhaa kansallisoopperaa, nykyistä Aleksanterin teatteria, mutta on budapestilaisittain toki huomattavasti överimpi.

 

HYVÄT PUOLET

Julkinen liikenne on mahtava! Saumaton, toimiva, mukava, edullinen. Pisin aika, jonka pysäkillä odotimme oli 3, 5 minuuttia metroa sunnuntaina kentälle mennessä. Muulloin odotusaika oli nollasta kahteen minuuttiin, riippumatta välineestä. Revi siitä, HSL!
Toisessa polvessani hiljattain diagnosoitu nivelrikko vaivasi ja hotellilta oli hyvät yhteydet, joten käytimme paljon julkisia. Ostin molemmille viikkoliput (ei lapsialennusta) yhteensä n. 30 € ja se tuli kannattavaksi, vaikka ostin sen vasta toisena päivänä käytettyämme lentokentältä ostetut 10 matkaa jo ensimmäisen päivän aikana.
Sanottakoon vielä, että reipas ihminen, jolla ei satu olemaan akuutteja kolotuksia, pärjää kävellenkin. Välimatkat ovat lyhyempiä kuin luulisi.


Hintataso on suomalaiselle vertailukelpoinen, mutta kannattaa vähän katsoa, mistä ostoksia tekee, missä kahvinsa juo ja leipänsä syö. Edullista ja hyvää ravintolaa ei välttämättä olekaan joka kadunpätkällä, niin kuin ”kotona Madridissa”.

Dokaus on tehty helpoksi. Viina on halpaa ja valikoima kattava, baarit iltasella kivan näköisiä. Itseltäni jäi lapsiseurassa se puoli kokematta. Jos tulee joskus vielä asiaa Budapestiin, veikkaan sen tapahtuvan 3 päivän baareilun merkeissä ja todennäköisimmin naisseurassa. Varmaankin järkevin tapa lähestyä tätä kaupunkia on lähteä hyvissä ajoin illalla syömään ja baariin, ja seuraavaksi päiväksi kylpylään toipumaan.  Jos teille tarjoutuu mahdollisus tutustua kaupunkiin aikuisseurassa, tässä kadut, joilta kannattaa aloittaa: Dohany u. ja  Kazinczy u. Samalla reissulla voi pistäytyä ottamassa pakollisen selfien  suomalaisten suosikkipaikka Vittulassa, joka on kulmilla, muutama kortteli koilliseen.

Kieli on absurdi. Rytmi ja painotus on kuin suomessa, mutta sanaakaan et ymmärrä, lupaan. Ota se mahdollisuutena toteuttaa itseäsi gestiikalla: puhu suomea, osoittele ja huido – menee paljon paremmin perille kuin englanti. (Tätä olen kokeillut myös Puolassa ja Venäjällä, toimii sielläkin.) Olin koko ajan kuulevinani paikallisten suusta suomen kielen sanoja järjettöminä lauseina.
Jotkut asiakaspalvelussa toimivat henkilöt ovat  opetelleet lähes virheettömällä (yleensä amerikan-) aksentilla muutaman englanninkielisen lauseen. Älä anna sen hämätä! Yksikin yllättävä lisäkysymys sekoittaa pakan ja siihen loppuu kielitaito. Pätee myös nuorisoon.

Jengi on kotoisan hillittyä ja ankeaa. Porukka on suomalaisen tyyppistä, ehkä karjalaisia lukuunottamatta. Silmiin ei katsota julkisissa, eikä morjestella turhia.
Yksin tulee kontaktia aina helpommin ja ainoan kerran yksin liikkeellä ollessani, kun lapsi vielä halusi jäädä nukkumaan, alkoikin kahvilassa yksi setä jututtaa. Ei osannut montaa sanaa englantia, mutta selvitettiin siinä kymmenessä minuutissa ilmastoasiat ja -muutokset, mistä kaukaa vieraat on ja missä ollaan käyty, kieliasioita puhuttiin ja opittiin, haukuttiin Puolan valtakunta, sivuttiin vähän lastenkasvatusta ja en muista mitä kaikkea. Että osaa budapestilainen näköjään small talkin niin halutessaan.
Auttavaisia ovat ja kiltin oloisia, mutta  omalle temperamentilleni ja maulleni vaikutelma on vähän vaisu ja pidättyväinen. Katukuvaan elämää ja hyvää tuulta tuovatkin lähinnä ihanan lapsenomaiset italialaiset ja espanjalaiset turistit.

OSTOKSET
Ei lähdetty kuuluisalle Esceri-kirpparille, koska olen ymmärtänyt, että paitsi että sinne on vähän matkaa, siellä on myös enempi neuvostoaikaista memorabiiliaa, antiikkia ja astiaa, joka ei kauheasti kiinnosta, eikä mahdu käsimatkatavaroihin. Käytiin Kansallispuiston kirpparilla, jonne on pääsymaksu, 150 huffia (50 snt.). Auki la-su. päivällä.


Ostin kirpparilta tinkimättä pilkullisen nuorisopipon tonnilla (3 €) ja lapselle varavirtalähteen (10 €) kännyn lataukseen (en yhtään tiedä mikä sellaisen virallinen nimi on).
Budan Mammuth-ostarilta löydettiin lapselle huppari ja neule.
Naisten vaatetarjonta kertoi karua kieltä sisäänostajien mausta, joten unohdin omat vaateostokset. Vai mitä sanotte tästä asetelmasta:

muotia
????

Jopa takuuvarmojen merkkien, joita ostaisin, jos olisi rahaa, Tommy Hilfigerin ja MaxMaran liikkeisiin oli haalittu jostain malliston karseimmat ja tylsimmät rätit!
Ostin ripsivärin ja kasvonaamioita jostain meikkien Bauhausista, jonka löysin Arcadia-ostarilta punaisen metrolinjan pohjoisen puoleisella päättärillä. Se oli paljon suurempi ja parempi ostari muutenkin kuin Budan Mammutti. Muissa ei käytykään.
Tämän ostarin vietessä sattui olemaan Ikea, joten sanoin lapselle, että käydäänpä huviksemme katsomassa, olisiko siellä muovisia (kyllä!) kaappien vetimiä, joita olin keväällä turhaan hakenut Suomen, Espanjan ja Tukholman ja Lontoon Ikeoista. Käveltiin suoraan kassojen läpi väärään suuntaan niitten luo. Meni kolme minuuttia ja ulos. Nähtäväksi jää, ovatko hyvät, luovutin jo syksyllä vetimien etsinnän ja maalasin vanhat. Ajattelin, että  vitosella otan riskin.039

 

 

 

 

 

RAVINTOLAT

Listaan alle vielä parhaat edukkaan hinta-laatusuhteen ravintolat, jotka löydettiin. Käykää ihmeessä, jos olette mestoilla.

  • Abzsolut Pho & Palinka Vietnamilais-thaimaalainen, synagogan hoodeilla. Kalliimpi kuin alla olevat, muttei kallis: syötiin molemmat ankkaa, lapsi malesialaista ja minä jotain mangohässäkkää, jossa oli hyvä rapea nahka, mutta liian isot palat ja liikaa lientä puikoilla syötäväksi. Maut olivat mahtavat. Useita satoja palinkalaatuja – tai no – ainakin 100, ellei 200 – erilaista. Maistoin jotain nynnyjen omenaversiota, jossa ei ollu %:kaan kuin kossun verran, mutta se olikin sitten hyvää, ihan kuin Calvadosta. Sellaista olisin voinut ostaa kotiinkin, jos olis kentällä ollut ja olisin jaksanut kantaa

    034
    omenapalinka
  • Oktogon bisztro Oktogonin metroaseman lähellä, spora 6:n pysäkillä. Alkuviikosta unkarilainen buffet 1190 huf (vajaa 4 egee), hinta nousee viikonloppua kohden 100-200, eli ei merkittävästi. Juomat laskutetaan päälle. Tarjonta on runsas ja paikallinen, jälkiruokakakut kuivia, paitsi jos sattuu olemaan marjapaakkelssia. Näillä hinnoilla ei mene vararikkoon, vaikka siihen ottais jonkun viinahörpyn paakkelsin kaveriks ja kostukkeeksi. Lämpimistä ruuista keskityin lihamurekkeen nimellä kulkevaan lumipallon kokoiseen lihapullaan, makkaroihin ja ihanaan lämpimään hapankaaliin. Lapsi kokeili myös puzzaa ja kommentoi, ettei ollut kovin kummoista, mutta tykkäsi kyllä muista tarjoomuksista. Käytiin kahdesti.
  • Ruben. Magyar utca 12, Kansallismuseon/Astoria-metroaseman lähellä. Päivän lounas, ei vaihtoehtoja: alku-, pää- ja jälki 890 huf (vajaa 3 €, juomat päälle). Ehkä ainoa väljällä asteikolla komeaksi luokiteltava paikallinen mies oli täällä viinurina. Puhui kylläkin englantia, joka panee epäilemään, mahtoiko sittenkään olla paljasjalkainen…
  • Új Budavar Etterem Budassa, lähellä Batthyani Térin metroasemaa.Lounas 3 ruokalajia ja appetizer, hyvää viiniä kohtuulliseen lisähintaan. Emäntä ei puhu mitään kieliä, mutta sen verran osas, että pig ja fish. Minä otin fish, poika otti pig, molemmat hyviä. Alkukeitto oli myös ihana!  Jälkkäriks leivos ja otin siihen kylkeen tokaijia. Listakin on, eikä hinnalla pilattu. Lounas oli viitisen euroa per nenä.
    005Olen aika hyvä suunnistamaan vieraissakin paikoissa ja myös aika ylpeä tästä kyvystä, mutta tämän ravintolan löytäminen oli yksi huippuhetkistäni. Olin katsellut hotellissa netistä kartasta 3 sekuntia, mitä ravintoloita Budassa on ja kirjoittanut tämän ravintolan nimen ylös, mutten osoitetta, kuten luulin. Internet-yhteys ei toiminut puhelimessa Budassa ollenkaan kummallakaan, kun yritin etsiä ravintolaa, ja lapsella kiljuva nälkä. Mä: ”luulen, et se vois olla tänne päin, ja sit voitas mennä tästä, ja tää on varmaan se katu..  tai vois olla, mutten ole ihan sata, enkä ainakaan yhtään tiedä kumpaan suuntaan, mut tää on ehkä todennäköisempi. Ja bojoing: tossa se onkin!” Näitä oli muitakin, Budapest oli helppo kaupunki suunnistaa ensikertalaisellekin, looginen.
  • Lähiostarin (Courtyard Budapest City Center, Bjaha Lujza Térillä) sushipaikka. Kun ei enää kestetty lihapatoja, haettiin tuoreet odottaessa (sulkee klo 20, ei ehditty enää syödä sisällä) tehdyt sushit 3 x 8 hintaan 6,25 €. Tarvittava tilpehööri saatiin mukaan.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s