Olin hiljattain lomamatkalla, kuinka ollakaan, Espanjassa.
Lomalla lähinnä elämästäni, sillä töitä en ollut pystynyt tekemään kolmeen viikkoon, nk. paremman polveni nivelrikon äidyttyä sietämättömän tuskalliseksi. Tein ravintolakeikkoja, joita aloin tehdä, kun en saanut oman alani (viestintä ja sisällöntuotanto) tai muutakaan siistiä sisätyötä haettuani useita vuosia ja tuhansia paikkoja.
(Sekä nivelrikosta että kuvitteellisesta työvoimapulasta tulee jossain vaiheessa omat postauksensa.)
Kotona säätiedotuksia pakkauksen lomassa katsellessa kävi mielessä perua koko matka: Pääkohde Granadaan luvattiin 40 astetta ja yölläkin kuumaa. Harkitsin reissun perumista myös varsin kipeän jalan takia. En tehnyt niin, sillä matkani tarkoitus oli nähdä maailman hallitseva torero, härkätaistelijä José Tomás, jonka keikalle olin saanut lipun yritettyäni kärsivällisesti läppärillä pari tuntia niiden tullessa myyntiin. Myyntitapahtuma oli katastrofi ja pilasi entisestään lippufirma Bacantixin mainetta. Yritykselle kun tuli aivan yllätyksenä että 50k ihmistä olisi samaan aikaan ostamassa lippua näkemään José Tomás, joka taistelee korkeintaan muutaman kerran vuodessa, eikä koronan takia ole esiintynyt kolmeen vuoteen. Mustassa pörssissä Jose Tomas -lipuista täytyy pulittaa vähintään 500 € eikä voi tietää, ovatko ne aitoja. Oli siis lähdettävä, kun olin lipun saanut. Huomasin, että Granadassa on samaan aikaan feria, joten päätin jäädä sinne reiluksi viikoksi. Granadasta on noin sata km Jaéniin, jossa härkätaistelu olisi, ja Jaénin majoitus oli varattu täyteen heti kun tuli tieto José Tomasin esiintymisestä siellä, kauan ennen kuin liput tulivat myyntiin.
Olin käynyt Granadassa pikaisesti marraskuussa nähdäkseni Alhambran ja vaikka se olikin pettymys, itse kaupunki vaikutti kauniilta ja eläväiseltä. Olen työtön, eikä minulla ole tuloja lukuunottamatta peruspäivärahaa, jota saan 500 netto/kk, milloin en tee keikkaa, kuten nyt. Myin vuosi sitten asuntoni, josta jäi muutama kymppitonni taskuun velkojen jälkeen ja päätin että pannaan sitten osa niistä rahoista haisemaan, vaikka olisi varmaankin järkevää käyttää ne ei-elämisen arvoisen elämän elämiseen. Otin halvimmat lennot, bussit ja hostellit, mutta kului niihinkin 11 päiväksi ihan tarpeeksi.
Matka alkoi toistaitoisen überkuskin kyydissä Helsinki-Vantaan kentälle. Muut numeroidut pääkoettelemukset alla.
1. Lähtöportilla nimeni kuulutettiin ja kerrottiin, että jatkolentoni Amsterdamista Malagaan oli peruttu, niin muodoin myös lentoni Helsingistä Amsterdamiin. Minut oli reititetty uudelleen parin tunnin päästä lähtevälle Finnairin lennolle Pariisiin ei-kenenkään-lempilentokenttä Charles de Gaullelle, jossa oli määrä odottaa kolme tuntia Malagan konetta. Ihanaa. Schipholin kenttä on muuten edelleen kaaoksessa: välttäkää sitä, ja KLM:ää toistaiseksi.
Tästä seurasi se että olisin Malagassa melkein neljä tuntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin, en ehtisi syömään illallista, ja sain kävellä Charles de Gaullella sellaisia välimatkoja, että polvi kipeytyi uudestaan jo siinä vaiheessa. Turvatarkastus tietysti oli läpikäytävä uudestaan.
Ravintolaan en mahtunut.
Olin unohtanut evääni jääkaappiin kotona. Onneksi laukussani oli pari energiapatukkaa.
Itse lento meni mutkattomasti ja Air France tarjosi jopa complimentaryt kaksi höttösämpylää ja punkkua. Nähtäväksi jää, tuleeko rahallista kompensaatiota, ja jos, niin milloin tai paljonko. Hakemus KLM:lle on vetämässä, mutta korona opetti, että siinä voi tovi mennä.
2. Granadassa oli todellakin se 40 astetta yötä päivää. Yöllä saattoi laskea 35:een, mutta en yleensä ollut valveilla niin pitkään, koska polven särkylääke (Arcoxia) väsyttää niin, että nukahtelen päiväsaikaankin.
Siinä helteessä menee ruokahalu eikä pysty tekemään oikein mitään muuta kuin makaamaan huoneessa ilmastointi päällä.
3. Ensimmäisenä iltana Granadassa kävin kuitenkin Corpus Christi -ferian avajaisissa. En ole koskaan ollut espanjalaisessa feriassa, joten olihan se nähtävä. Tätä varten olin varannut oikein hotellin (halvan) laitakaupungilla feria alueen lähellä. Tai no, puolitoista kilometriä kävellen. Normaalioloissa ei matka eikä mikään, mutta osoittautui olevan aivan liikaa kipeälle polvelleni. Näin ilotulituksen ja selvisi, että ferian ”casetat” juhlateltat ovat käytännössä erilaisia baareja, ruokapaikoista tanssipaikkoihin ja nuorison yökerhoihin. Asiointia hankaloittaa juomalippusysteemi. Niitä pitää ostaa erikseen yhdeltä kassalta ja tilata tiskiltä. Joihinkin on sisäänpääsymaksu, joka sisältää juoman. Toisin kuin esim. Sevillan kuuluisassa feriassa, näihin casetoihin pääsee kuka tahansa, Sevillassa pitää olla casetan jäsen, tai toivoa kutsua sellaiselta.
Lisäksi feria -aluuelta (recinto ferial) löytyy huvipuisto/tivoli. Hevosia esiteltiin sellaiseen aikaan, jolloin olin muualla, sen olisin muuten halunnut nähdä.
Menin alueelle überillä, mutta takaisin en kehdannut tilata autoa, koska matka oli niin ”lyhyt”. Virhe. Mitä lähemmäksi hotellia pääsin, sitä enemmän kärsin ja onnuin ja sitä vähemmän kehtasin tilata kyytiä. Kävelin siis koko matkan.
4. Aamulla tajusin, ettei polvi kestä yhtään varaamista enkä pääse iltapäiväksi härkätaisteluun ilman kävelykeppiä tai kyynärsauvaa, joten tilasin taksin päivystykseen.
Espanjan sairaanhoito on onneksi hyvää, joten sain nopeasti hoitoa: lisää samaa, mutta voimakkaampaa särkylääkettä kuin Suomessa. Lisäksi polvi kuvattiin siinä odotellessa ja lääkäri sanoi, että nivelrikkohan siinä on. Kävin viereisessä apteekissa hakemassa reseptit ja ostamassa kyynärsauvan kympillä.
(Mainittakoon, että HUSin alueella polveani aletaan tutkia heinäkuun viimeinen päivä; 2,5 kk ortopedin tapaamisesta, ja apuvälinelainaamoita on Helsingissä yksi, jonne tarvitsee lähetteen ja ajanvarauuksen. Varsinainen sivistysvaltio.)
Kyynärsauvan kanssa uskalsin taas liikkua ja lähdin ravintolan kautta Jaénin bussille.
Joka tapauksessa kyynärsauva ja polttava kuumuus hidastivat kaupunkiin tutustumistani merkittävästi ja estivät feriassa heilumisen kokonaan ja koko matkan, ja ferian, ajaksi. Granada on mäkinen ja liukas keskustaa lukuunottamatta, jossa sitten lähinnä pyörin vaihdettuani hotellia muutaman päivän päästä.
5. Jaénissa olikin sitten lämpöä virallisesti 42 astetta (epävirallisesti 46, lähteet: keskustan julkinen mittari ja juttukavereiden autojen lämpömittarit). Tulin kaupunkiin kun kaikki oli kiinni ja köpöttelin härkätaisteluareenan läheisyyteen toivoen löytäväni sieltä avoimen baarin, minkä löysinkin. Ikään kuin minua ei olisi jo tarpeeksi koeteltu, kalja oli Heinekenia! Jeesus. Espanjassa, jossa on oikein hyvää olutta! Jopa janoon kuolemaisillani ja autiomaaolosuhteissa se maistui kuralta.
Kaiken lisäksi tutustuin kahteen papparaiseen, jotka olisivat tarjonneet minulle jonkun paremman juoman, mutta baari oli ehtinyt mennä kiinni!
Ei auttanut kuin lähteä areenalle ja ostaa sieltä erikoistilaus tinto veranoa (sitä ei ollut listalla eikä baarissa ollut caseraa, josta se useimmiten tehdään, mutta lemon fantaa oli, ja sillä tulee oikeastaan parempi!) Paikalliset olivat ihmeissään, että mistä sä tollasta sait.
Suojautuneena aurinkoa vastaan lierihatulla, aurinkorasvalla, vesipullolla, viuhkalla, vahingossa pähkinöiden sijaan ostamillani suolatuilla auringonkukansiemenillä, pipas, ja valkoisiin pukeutuneena lähdin keppini kanssa katsomoon ajoissa.
Kiva sevillalainen nainen asetteli istuintyynyn sortsieni ja repun hihnan väliin, niin että pääsin kävelemään kepin ja drinkin kanssa paikalleni.
Ihmettelin istuintyynyn korkeaa hintaa, vitosen! (Osan siitä maksoi sevillalaisnaisen komeapulisonkinen ja muutenkin komea aviomies. Yritin tinkiä, väittäen, ettei mulla ole käteistä kuin 3 euroa ja ukko maksoi loput 2. Enhän mä enää siinä sitten kehdannut tunnustaa, että olis mulla ollut, mutta yritin käydä kauppaa!)
Shown päätyttyä selvisi, että sen tyynyn saikin omaksi, kyseessä ei ollut vuokra, mihin olen Madridin Las ventasilla tottunut. Lahjoitin tyynyn naapurilleni, murcialiaselle kaverille, joka otti minusta videoita, joilla vakuuttelin hänen kavereilleen, että olin tosiaan tullut Suomesta asti katsomaan José Tomasia. Kaverit kun olivat pitäneet naapuriani hulluna, kun lähti Murciasta Jaéniin härkätaisteluun.
Tyyppi yritti myös kärsivällisesti opettaa mut syömään pipaksia parillakin eri metodilla, mutta onnistuin ehkä kaksi kertaa sadasta. Tämä espanjalainen erikoisosaaminen jää edelleen mulle mysteeriksi.
6. Härkätaistelu oli huono.
Säälitti torero/t kuumissa jäykissä metallivermeissään, traje de luces (valopuku). Neljä härkää kaikki samalle torerolle. Väsynyttä oli. Ihmiset vetosivat siihen, että härät olivat huonoja, ja väittivät että joka tapauksessa näin sellaisia liikkeitä, joita en millään muulla härkätaistelijalla tule näkemään.
…Noh, mahdollisesti. Lähelle se José härät päästää ja tyyli olla liikkumatta paikoillaan härän hyökätessä on kieltämättä kylmäpäinen, mutta ei herättänyt minussa suuria tunteita. Erona Madridiin oli yleinen riehakkuus. Madridissa esim. bändi ei KOSKAAN soita, kun taistelu on käynnissä. Jaénissa painoivat humppaa menemään jopa tappovaiheessa! Ei mitään kunnioitusta, falta de respeto espanjaksi.
Argumentti huonoista häristä ei mielestäni ollut täysin aukoton perustelu huonolle esitykselle: José Tomás kun valitsee itse härkänsä. Mielestäni siksi hänelle kyllä lankeaa jonkinlainen vastuu jos härät ovat huonoja! No, olenpa nähnyt José Tomasin taistelevan, olkoonkin, etten parhaimmillaan.
Hyvä puoli asiassa oli, että olin vähän huolissani, koska minulla ei ollut kyytiä Jaénista takaisin Granadaan. En ollut onnistunut saamaan kyytiä blablacarista enkä edes Facebookin faniryhmästä kyselemällä. Busseja ei Jaénista lähtenyt enää taistelun jälkeen, ja kuten aiemmin todettu, kaikki majoituspaikat olivat täynnä.
Taistelun jälkeen menin istumaan ensimmäiselle penkille areenan ulkopuolella ja puhuin itselleni kyydin penkillä olevasta ukkoryhmästä. Yks Antonio oli Granadasta ja heitti mut hotellin ovelle, vieläpä ilmastoidussa mersussa. Matkalla puhuttiin elokuvista.
Espanjassa yleensäkään mikään ei onnistu teoriassa, ei netissä eikä digitaalisesti tai puhelimessakaan, mutta kaikki onnistuu käytännössä, kun pääsee ihmisten kanssa juttusille!
7. Hoplop. Ystävättäreni nimitys hop-on hop-off -turistibusseille eri kaupungeissa. Granadassa se on juna, koska iso bussi ei mahtuisi Albaicíniin ja muille kapeille turistikujille. Ostin 2 päivän lipun toivoen pystyväni hyödyntämään junaa kulkuvälineenä nähtävyyksien välillä. Siihen se ei sopinut, sillä reitti oli pitkä ja meni vain yhteen suuntaan. Myöskään nähtävyyksien tarkasteluun se ei oikein sopinut, sillä juna oli niin matala ja ikkunat pienet, ettei siitä nähnyt mitään. Eri kielillä olevista opastuksista kaikessa lyhyydessäänkään ei saanut selvää junan räminän yli ja äänen staattisen kohinan läpi.
Junasta ei tehnyt mieli jäädä pois helteeseen. Melkein jäin pois kartussiluostarilla, mutta onneksi junassa aukioloa googlatessa huomasin, että luostarissa olisi pidettävä olat ja sääret piilossa, ja asuni oli liian vapaamuotoinen. Jäin sen sijaan pois Plaza de torosilla, jonka läheisyydessä oli granadalaisen fb-ryhmäläisten mukaan kivoja uusia ravintoloita. Löysinkin tosi kivan, ikävä vaan että tilasin ruokaa vaikka iso tapa olisi riittänyt hyvin.
Tärkeimmät pieleen menneet asiat olivat liikuntarajoitteet ja helleaalto.
8. Helle aiheutti yleisen muun lamaannuksen ja ruokahaluttomuuden lisäksi sen, ettei viinakaaan maistunut. Ikävää olla hyvien ruokien ja viinien maassa kykenemättä niistä nauttimaan.
Koko reissulla onnistuin sekä tilaamaan että syömään koko lounasannoksen yhden kerran Granadassa ja toisen Malagassa. Malagassa Antigua casa de la guardian muhevat merenmakuiset simpukat kyytipoikana rutikuiva malaga, ja Granadassa Casa Julión hyvän salmorejon ja ihanan tapasalaatin keskustan kotikadullani Calle Navasilla, jonka kaikki ruokapaikat (saamani tapat siis, en varsinaisesti syönyt niissä muuten) olivat hyviä. Laihduin pari kiloa.
9. Ostoksilla käynti vaatii terveet jalat ja kaksi vapaata kättä, joten nekin jäivät tekemättä, vaikka olin varannut paluumatkalle matkalaukun ruumaan aikomuksena ostaa laukku Espanjasta ja pakata sinne kaikenlaista tuliaista. Sain sentään yhden pacharánin ostettua Mercadonasta ja jonkun naamarasvan. Mercadonan kosmetiikka muuten, vinkkinä: hinta-laatusuhteeltaan huippua.
10. Ilmastointi aiheutti kurkkukivun joka on jo loppunut, mutta nenä vuotaa edelleen vaikka olen ollut Suomessa jo monta päivää. Testasin koronankin kun edelleen vetämätön olo. Ei ollut.
On myönnettävä, että Granadasta en tiedä tämän reissun perusteella paljon enempää kuin ennenkään. Onneksi ferian aikana oli tarjolla viihdykettä keskustassakin. Olin kärppänä seuraamassa esim. keskiviikon hauskaa La tarasca -kulkuetta ja torstain varsinaisen Corpus Christi -päivän uskonnollista kulkuetta. Jälkimmäinen oli niin pitkä ja juhlallinen, etten jaksanut sitä seurata loppuun saakka. Otin muotikuvia ykkösiinsä pukeutuneista naisista ja harkitsen kpyttämättömän IG-tilini valjastamista niiden esittämiseen. Se vaan pitäisi tehdä pian.
Keskustan Bib-Rambla ja Carmen-aukioilla ja kaupungintalolla oli myös konsertteja ja flamenco- ja muita esityksiä (taso jätti toivomisen varaa, mutta asennetta löytyi).
Andalusialaisia pidetään Espanjassa yleisesti poikkeuksellisen iloisina ja ulospäinsuunteutuneina. Enpä tiedä. Ystävällistä, avuliasta ja kohteliasta väkeä (mut sillai normaalisti, mitä ihmisten tulisikin olla, mutta suomalaiset eivät ole), mutta juttusille piti kyllä yleensä hankkiutua itse. Toisaalta, vertailukohtani on Madrid, ja epäillen, ettei missään (ainakaan Euroopassa) ole niin hullua, ulospäinsuuntautunutta, puheliasta ja kivaa porukkaa kuin Madridissa.
Oikein mukavalta vaikuttavaa porukkaa granadalaiset olivat, mutta aloite on tehtävä itse.
Tämä saattaisi olla joillekin suomalaisille ongelma, ei onneksi koske meidän sukua.
[Editoin tätä nyt jälkiviisaana sen verran, että kävi ilmi, että olin ollut reissun ajan ja ilmeisesti aika paljon pitempäänkin oikeasti sairas ja pienessä kuumeessa ym. koko ajan. Jouduin viikoksi sairaalaan, kun tulehdusarvoja ihmeteltiin ja lopulta päätettiin kysessä olevan reaktiivinen niveltulehdus, mikä siitä taas muutaman kuukauden kuluttua varmistui ”oikeaksi” reumaksi. Nivelrikko osoittautuikin ongelmistani pienimmäksi, eikä vetämätön olo johtunut helteestä, minkä syyksi sen panin.]
Todellinen prinsessa 