Olen ollut viikon Granadassa. Ei ihan onnistuneimmasta päästä reissustani, osittain kaupungista riippumattomista syistä, osittain niistäkin johtuen, nimittäin ilmastosta: Espanjassa on ollut lämpöaalto ja lämpötilat repineet koko viikon Granadassa neljääkymppiä tai vähän yli. Yölläkin reippaasti yli kolmenkymmenen, ei mikään valtava helpotus. Espanjassa 40 astetta on vasta oranssi kelivaroitus: punainen vaatii todistettavat ja viralliset 42 astetta. Sen verran on nyt ollut pohjoisessa, Navarrassa ja ympäristössä.
Palaan asiaan myöhemmin, nyt tyydyn vain kertomaan, että toinen suoriutumistani hidastava seikka on se, että kuljen kyynärsauvalla. Ostin vain yhden helpottaakseni elämää. Hinta kympin. (Jos kuvani eivät ole kovin tarkkoja, johtuu siitä että on vain yksi käsi käytössä kuivaamiseen.) Kävin lääkärissä, joka totesi sen, minkä jo tiesinkin, eli polven nivelrikon. Sain samoja lääkkeitä, mitä Suomessakin, mutta kalliimpia. Joku uusi versio, kuulemma. Väsyttää yhtä paljon kuin vanhakin, mistä johtuen en ole kyennyt tutustumaan siihenkään yöelämään, mihin kepin kanssa olisin jaksanut. Uni painaa silmää viimeistään yhdeltä-kahdelta, eikä helle mitenkään piristä.
Tänään on sunnuntai ja vihdoin viileämpi päivä: aamulla oli 26 eikä iltapäivälläkään pitäisi nousta yli 35:n, mikä tuntuu jo ihan sivistyneeltä lämpötilalta.
Tällä reissulla ovat tulleet Granadan tutistipaikat ja ydinkeskusta tutuiksi, kun ei päämäärätön harhailu oikein onnistu.
Olen kiertänyt varmaan jokaisen Bib-Ramblan kahvilan, puhumattakaan Calle Navasista, tapaskadusta, jolla asun ja joka on täynnä kuppiloita, kaikki ihan suositeltavia ja myös paikallisväestön suosiossa.
Täällä on ollut Corpus Christin feria koko viikon. Tarkoitukseni oli krebata feria-alueella tai ainakin tanssia ja ottaa rebujitoa, feriajuomaa. Feria-alueella (recinto ferial) ei voinut olla ollenkaan päiväsaikaan, ja illalla en enää jaksanut matkustaa sinne.
Kävin ensimmäisenä päivänä avajaisissa, mutta silloin en vielä ollut hommannut keppiä, joten oleminen ja käveleminen oli tuskallista, enkä jäänyt sinne pitempään. Näin kuitenkin alumbraon,johon tähtäsin, jossa keskiyöllä sytytetään juhlapaikalle valot ja kansa tulee sitä ihmettelemään. Myös lempishowtani ilotulitusta oli tarjolla, vaikka ennakkotiedot lupasivat sitä vasta päättäjäisiin viikon päähän.
Tappohelteellä ei riitä energiaa tehdä mitään. En ole koskaan reissussa pysytellyt niin paljon huoneessa kuin nyt. Ikävästi hostelli, jossa majoitun ei ole mitenkään viihtyisämmästä päästä. Hostal El Olivo baarikatu calle Navasilla, en suosittele. Argentiinalaisen respan feikattu ystävällisyys ja paikallistuntemuksen puute ärsytti. Luokattoman huonolaatuista vessapaperia sai ainoastaan pyynnöstä, eikä aina sittenkään. (Olen matkustanut Espanjassa hostelleissa ennenkin, joten käsimatkatavaroissani on aina vessapaperirulla, mutta kyse on periaatteesta: melkein viikon oleskeluun josta maksan 250 euroa pitäisi sisältyä wc-paperi.)
Hostelin sijainti on hyvä, mutta näkyi saman kadun alkupäässä olevan tarjolla myös hotelli Navas. Suosittelen sitä näkemättä, jos on budjettia. Ilmastointi hostellissa toimii, mutta ei sitä voi koko ajan pitää päällä. Sain kurkun kipeäksi ja nenäsuihketta hain apteekista monta päivää sitten. Samaisesta apteekista hain myös ripuliliosta. Ei siksi, että olisi maha (normaalia enempää) sekaisin, vaan siksi, ettei ruoka maistu. Saisi jotain suoloja sun muita välttämättömyyksiä sisäänsä. Se litku on ihan karmeeta. Yhden pussin sain sekoitettua ja irvistellen juotua. Mittasuhteet saattoivat olla vähän pielessä kun pussi pitäisi sekoitaa litraan ja minulla vain puolen litran pulloja.
Granadan vesi on muuten hyvää. Melkein yhtä hyvää kun Madridissa. Ei tarvitse siis ostella pullovettä, mikäli hanasta tulee kylmää vettä. Keskustan hostellin hanasta tuli, lähiön hotellissa ei vaikka valutti kuinka paljon. Hotellissa oli onneksi minibaari, joskaan ei erityisen kylmä sekään.
Onneksi kahden ison keskustassa liikkuneen kulkueen lisäksi edellä mainitulla Bib-Ramblalla ja läheisellä Carmenin ja kaupungintalon aukiolla oli ferian aikana paljon oheisohjelmaa eläkeläisille ja kaltaisilleni miinusvalideille, niinkuin täälläpäin poliittisesti epäkorrektisti sanotaan.
Eläkeläiset lauloivat flamencoa kunnantalolla, flamencokoulujen oppilaat esiintyivät torilla ynnä muuta.
Päättäjäispäivänä oli ainakin tanssikilpailut ja oikein kiva konsertti. Bändi esitti kaikkea I’m a Barbie girlistä Mambo no. 5:n kautta euroviisuun n. vuodelta -74 jonka muistan (ja joka ei ole maailman paras euroviisu Eres tú) ja Tomppa Jonesiin.
Äsken erehdyin lähtemään etsimään lounaspaikkaa kauempaa. En ole syönyt kunnon lounasta tai illallista koko aikana, vaan elellyt tapaksilla. Kerran pakotin itseni syömään salaatin. Mixta, jossa on aina tonnikalaa, usein myös esim. maissia, ja jostain kumman syystä punajuurta.
Kävelin kilsan kyynäsauvaan nojaten ja löysin asturialaisen baariin, johon pahaa aavistamatta astelin. Tilasin väärää ruokaa, tönkkösuolattua makkaraa chimichurri-kastikkeella. Aivan hirveetä, helle tai ei. Viini oli hyvää, mutta jätin siitäkin osan lasiin: ei a-tuotteetkaan maistu.
Huomenna lähden Malagaan ja sieltä Suomeen. Ilmat muuttuu inhimillisiksi kun lähden. Meikäläisen tuuria.
Teksti kirjoitettu 19.6.22 muttei muistettu julkaista.
Todellinen prinsessa 