Valoa Helsinkiin – Lux Helsinki

Kävin eilen ihmettelemässä Lux Helsinki – tapahtumaa.

Tämä talvi on ollut pikkeuksellisen musta ja paskamainen, joten epätoivoisimmatkin keinot on käytettävä kaamoksen loiventamiseen. Raahasin lapsenkin mukaan väkisin, joten päätin suosiolla perehtyä installaatioihin vain akselilla Rautatieasema – Kansallismuseo, niin kutsuttu Töölön suunta.

En aio kuvailla teoksia tyhjentävästi, koska tämän kirjoituksen tarkoitus on lähinnä kannustaa mennä katsomaan. Kovin pitkältä Helsingin ulkopuolelta ei maksane vaivaa pelkästään tämän takia lähteä, mutta stadilaiset, käykää ihmeessä! Tarkemmat tiedot, hyvät kartat ja teosten nimet ja tekijät löytyvät festivaalin sivuilta http://www.luxhelsinki.fi/

Rautatieaseman vesivalograffittimaalaus oli kivaa. Kuvassa oikealla hengentuotteitamme, jo vähän sulaneina eli oikeammin sanottuna kuivuneina.

steissi

Sanomatalossa katsottiin erikoislasit silmillä valoa ja heilutettiin päätä. Kansalaistorilla oli strobo-efekti ja eri värisiä varjoja. Molemmista tuli kyllä vähän huono olo.

Hakasalmen huvilan takana on uutiskynnyksen parhaiten ylittänyt muna. Ihan kiva. Varoituksen sana: kumpparit olisi pitänyt olla eilen (maanantaina) jalassa, tässä pakkasen koko ajan kiristyessä suosittelen liukuesteitä.

Finlandia-talon Vapaa sana -teoksessa sai mennä koppiin huutelemaan mikkiin ja talon seinään heijastettu laser toisti liikkeitä, mutta ei näyttänyt kasvoja eikä muutakaan tunnistettavaa. Jonoa ei ollut. Onneksi edes lapset uskaltautuivat kopperoon, jotta näki, miten homma toimi. Olisi olut rlämäni tilaisuus mennä vähän kertomaan  vaikkapa kunnallispoliittisia mielipiteitä, mutta hillitsin itseni. Muutenkin saa lapsi aina hävetä.
Voisin kuitenkin kuvitella että jos näyttely olisi toiminnassa viikonloppuna, kävisi estradilla parempi kuhina, kun seurueet pienissä hönöpäissään innostuisivat laukomaan totuuksia tai kunnon ihmiset ehtisivät suunnittella jotain sanottavaa tai opetella vaikka parit monologit tai runot ulkoa. Nyt tämä jäi köyhimmäksi näkemistämme, vaikka parhaassa tapauksessa voisi olla sekä hauska että hyvä.

Kansallismuseon takana puiston läpi kierrettäessa oli kaikista hienoin juttu eli diabeetikon apuvälineistä, neuloista ja insuliinipullouista ja en tiedä mistä kaikesta rakennetuja valomaalauksia. Ne olivat kaikki todella kauniita kaukaa ihailtuna. Lähempi tarkastelu ällötti minua, mutta kiehtoi lääketieteestä innostunutta lasta.

Interaktiivisuutta oli sitten tosiaan tänä vuonna korostettu. Itse pidin eniten tästä ei-interaktiivisesta teoksesta, jonka nimi oli käsittääkseni Mandala ja tekijä Ishmail Sandström.

Tässä lapsen pää. Postaan kuitenkin tämän kuvan, koska mua viehättää oikeassa yläkulmassa näkyvä heijastus takana olevasti teoksesta. Musta se on melkein parempi sen kanssa.
Tässä lapsen pää. Postaan kuitenkin tämän kuvan, koska mua viehättää oikeassa yläkulmassa näkyvä heijastus takana olevasti teoksesta. Musta se on melkein parempi sen kanssa.
Sama teos ilman lapsen päätä ja heijastusta
Sama teos ilman lapsen päätä ja heijastusta
Yök, en syö!
Yök, en syö!

Pitemmällä museon takana toisella sisäpihalla (kahvilan vieressä) oli valkoinen kuutio jonka sisään rakennettu huikaisevan valkoisia autioita interiöörejä värisevällä valoilla. Niihin pääsi kurkistamaan pienehköstä luukusta. Ei auennut minulle, mutta paikalla oli aukkojen edessä jumittamassa ainakin kuusi ulkomaan kieliä puhuvaa valokuvaajaa pitkän putken kanssa ja silmin nähden innoissaan. Eli toimii joillekin.

Senaatintorin ja yliopiston puoli on vielä kokematta, ja saattaa jäädäkin, sillä tapahtuma-aika on vain viisi päivää:
4.- 8.1. 2014.
Useammallekin päivälle valoilmiöille varmasti riittäisi katsojia. Valistumaton arvaukseni on, että viikonloppuna ei uskalleta pitää toiminnassa juoppojen sun muitten häiriköitten pelossa. Nytkin kohteissa oli henkilökuntaa enemmän kuin tarpeen. Olimme liikkeellä heti viiden jälkeen, eli katsojia ei vielä ollut erityisen paljon ja varmasti ihmismäärä on sen jälkeen jo ollut suurempi ja loppua kohden suurenee. Silti.

Näyttely on auki tällä viikolla perjantaihin asti kello viidestä iltakymmeneen. Kussakin teoksessa on nimet ja tarpelliset hashtagit, mutta olisin kaivannut enemmänkin informaatiota. Napatkaa siis mennessänne jostain esite, sellaisestakin kuulin puhuttavan!
Siis todellakin torstaina on viimeinen mahdollisuus, horioppia!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s