Ryhmiksen Valheet ja viettelijät Suomenlinnassa

Tuanoinni. Ajattelin etten kommentoi koko hommaa, kun en ollut hirveän innostunut. Esityksiä näkyy olevan kuitenkin vielä elokuun loppuun saakka eli voisi kai tässä jonkinlaista subjektiivista kuluttajavalistusta antaa aiheesta kiinnostuneille.
Huomattavasti nuorempana otin tunteja laulunopettajalla joka loukkaantui arvostellessani erästä laulua tylsäksi, mitä se olikin. Hän piti minulle pienimuotoisen esitelmän taiteen tekijöiden haasteista ja vaikeuksista, joita tulee kunnioittaa ja oppi meni nuoreen vaikutuksille alttiiseen ihmiseen perille niin hyvin, että pyrin edelleen välttämään minkään taiteenlajin kritisoimista köykäisin tai hätäisin perustein.
Eikä siitä ole nyt kysymyskään. Ryhmäteatterin Valheet ja viettelijät on ihan ok esitys, ei missään nimessä huono. Ja mitä kesäteatteriin tulee, on se varmasti parhaasta päästä.
Kävin katsomassa sen ystävättäreni kanssa toissapäivänä, heinäkuisena keskiviikkona. Näytös oli päivän toinen ja se saattoi vähän näkyä energiatasoissa.

Lippujen hommaaminen onnistuu vain ja ainoastaan vihaamani Lippupalvelun kautta. Lippujahan ei saa netin kautta Lippupalvelusta rahallakaan paljastamatta suunnilleen kaikki henkilötietonsa ja suostumatta suoramainontaan. Tästä ilosta Lippupalvelu muuten veloittaa 2,5 €/lippu, ei siis esim. per tilaus. Oletan, että Lippupalvelun toimipaikkaan hankkiutumalla ja siellä jonottamalla ei joudu antamaan henkilötietojaan, mutta ihan niin aikaansaapa en ole.
Harvinainen myönnytys tässä esityksessä on muitten erikoisryhmien lisäksi työttömille tarjottava halvempi lippu, johon en juurikaan ole muissa palveluissa ja hyödykkeissä törmännyt. En tiedä onko se teatterin vai Lippupalvelun höveliyttä, epäilen ensin mainittua.
Kaikkiin näytöksiin näytti olevan vielä tilaa, johtunee kesän viileistä keleistä. Kerrottakoon nyt tässä kaikille, että Ryhmiksessä on ollut jo vuosia, (ellei -kymmeniä) katsomon ja lavan yllä sadekatos, joten siellä ei kastu  sateellakaan. Turvallinen katoksen alla oleiluhan ei ole läheskään yhtä jännittävää ja  eksoottista kuin varautuminen luonnonvoimia vastaan avoimen taivaan alla, mutta sopii vähemmän seikkailunhaluisille. Ymmärrän siis katokset ihan hyvin, vaikka itse vähän aina petyn nähdessäni sadekatoksen jossain kesätapahtumassa tai -riennossa. Siinä on jotenkin liian vähän sissiä, suomalaisuutta ja sisua, ja liikaa keskiluokkaisuutta ja direktiiviä. Jos ymmärrätte logiikan.

wpid-20150715_214451.jpg

Katoksen alla siis ollaan. Ohjelmassa Valheet ja viettelijät, paikka Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeessa, ilma mitä parhain, 20 astetta ja lähes pilvetön taivas, täyden katsomon keskellä kaksi arvokasta naisihmistä, jotka lauttamatkalla ovat todenneet, etteivät lihapiirakka ja mansikkainen zinfadel-rosé ole suositeltava yhdistelmä, mutta em. seikoista johtuen ovat kuitenkin erinomaisella tuulella huolimatta siitä, että ovat jättäneet taide-elämyksiin vaadittavat taustatyöt taas kerran tekemättä.

Tunnelma on hyvä. Esitys alkaa. Tunnelma pysyy hyvänä loppuun saakka. Ryhmiksen esityksissä on aina – riippumatta siitä keitä ryhmään milloinkin kuuluu tai onko esitys sisällä tai ulkona – ollut hirveän kiva, rento ja huumorintajuinen meininki. Itselläni on Ryhmiksestä kuluttajakokemuksia reilun 30 vuodenajalta. Meininki on mainio edelleen, emmekä hyväntuulisina poikkea yhtään valtavirrasta. Tuulen säilymistä hyvänä omalla kohdallamme edesauttaa se, että pääsemme mahtavan istumapaikkojemme ansiosta väliajalla ekojen joukossa makkara- ja jallujonoihin, makkara on tehtäviensä tasalla olevan henkilökunnan valmiiksi paistama ja jallut valmiiksi kaadettu ja homma toimii kiitettävästi.

Huono rosé maistuu paremmalta, jos on kunnollinen lasinpidike.
Huono rosé maistuu paremmalta, jos on kunnollinen lasinpidike.

Muistakaahan sitten ottaa käteistä mukaan jos menette esitykseen ja mielitte saada virvokkeita väliajalla! Kortit eivät kelpaa, kuten eivät kelpaa myöskään lautalle. (Sille joka lähtee teatterin vierestä.) Tunnelma säilyy hyvänä vaikkemme ehdi pissalle eväiden syönniltä ja juonnilta. 20 minuuttia on tosi vähän kun siinä ajassa pitää juoda drinkit, syödä tosi kuuma makkara, pukea varmuuden vuoksi lisävaatetta (leggingsit mekon alle ja villapaita päälle; illemmalla kiviseinät hohkaavat galsana) ja polttaa tupakki. Makkarasta vielä sen verran, että se oli selvästi jotain laadukkaampaa, koska campparinä harvat grillimakkarani nauttimaan tottunut suuni aisti siinä peräti riistan vivahdetta! Todennäköisesti kyseessä oli siis vähintään kabanossi ellei peräti eetvartti ja lihaisuus sekoitti aistini.

Esitys
Oli parempi kuin edellinen näkemäni Suomenlinnan proggis, Robin Hood, muttei kauheasti tuntunut missään. Siis ihan kiva.
Tarina on kuitenkin niin mielenkiintoinen ja moniselitteinen, että se olisi ansainnut selkeämmän tulkinnan ja tässä tarkoitan nyt ihan ohjausta.
Jäin kaipaamaan selkeämpää näkökulmaa, pointtia: ohjaajan (Juha Kukkonen) näkemystä siihen, mistä tarinassa on kyse. Mieluusti vielä sellaista näkemystä, joka olisi sotinut omia ennakko-odotuksiamme ja kuvitelmiamme vastaan. Tätä emme siis saaneet, enkä rehellisyyden nimissä voi sanoa, johtuiko se siitä, että etsimme jotain, mitä ei ole, vai eikö ohjaus löytänyt mitään. Ehkä esityksen olisi pitänyt tarjota meille joko ns. vanhanaikainen opetus tai pohjimmainen kysymys tai sitten heittäytyä kunnolla sirkushuviksi, jotta tarpeeme olisivat tulleet tyydytetyksi. En ole varma mikä näistä, mutta sen voin sanoa, että olisin halunnut selkeämmät intohimot ja raatelevammat rakkauskohtaukset. Nämä tosin paranivat loppua kohden, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan.
Näyttelijöissä ei sinänsä ollut valittamista, muutamaa pikkuseikkaa lukuunottamatta, joista osa lienee näytöskohtaisia:
a) Virmavirta (Valmont) oli vähän ”löysä”. Luulen ymmärtäväni mitä velttoilulla ja heviletillä haettiin, raggarin karismaa ja niin pois päin. En kuitenkaan ole varma onko se paras ratkaisu.
b) Saija Lentonen (Mme Tourvel) painotti sanoja väärin. Ei montaa kertaa, mutta muutaman ja paikoisssa joissa se häiritsi. Epäilen, että hän on roolia opetellessa tankannut tietyt pätkät rytmillä, eikä pääse siitä enää irti. Kielipoliisi paheksuu.
c) Minna Suuronen (Madame de Morteuil) jakoi raatimme mielipiteet: Minä tykkäsin, ystävätär kritisoi hänen kuulostavan aina siltä kuin lukisi paperista (mitä roolihahmo tosin usein tekikin, näytelmän ideahan on kirjeissä, joita lähetellään sekoittamaan kanssaihmisten elämää ja rakkausduhteita.) Molemmat atvostimme hänen ryhtiään ja ylväyttään. Lisäisin tähän vielä yhden teknisen asian; minusta näyttelijän pitäisi periaatteessa ja sähkökatkon aikana pärjätä ilman mikkiä ja luulen, että hän pärjäisi. Tätä arvostan.
Suuren suosion saavutti aktin kevennyspari, farssilla höystetty liikuttava nuoripari Cecile Volande (Sonja Salminen) ja kreivi Danceny (Paavo Kinnunen) . Hyvin he hommansa hoitivatkin, kuten koko ryhmä, kunniallisesti.

Kriitikon valinta: Puvustus
Puvustus on hyvä, sekoittelee rokokoota ja Stadin Arskaa. Erityiskiitos miestanssijoiden farkkukankaisille vetskarein varustetuille livree-liiveille, sideharsolla vahvistetuille korkeille  bedhead-peruukeille ja naistanssijoiden sexyille nudenvärisille korseteille. Madame Merteuil´n  ensimmäisen puoliajan hopea ja harmaa -puku on värinä ei-ilmeinen ja nappi, samoin toimi meikki ja tukkalaite.
Valmont painaa menemään erilaisissa onnistuneissa pitkissä röyhelöhihaisissa paidoissa ja vähän turhan lököttävissä vaaleissa farkuissa. Kajalia on tokalle riville vähän liikaa. Tukka on pitkä, suora ja vaalea. Emme päässeet selville oliko kyseessä peruukki, mutta pakko sen oli olla. Ei Virmavirralla voi olla niin paljon hiuksia. Epäilin hiuksistoa omaksi siksi, että itse ikuisena blondaajana olin näkevinäni juurikasvun vivahteita, mutta olen varmaankin väärässä.
Vaikka puvustus oli perinteinen, siinä oli kuitenkin riittävästi kiinnostavaa innovaatiota. Huolimatta siitä, että toinen suuri naisrooli, Saija Lentosen Madame Tourvel oli melko tarkka Michelle Pheiffer samassa roolissa -kopio, vedän tästä pokerina sen johtopäätöksen, että puvustus taitaa nykyisin olla kunnianhimoisin teatterin tekijöiden ”osasto”.

Jälkipeli
Käytiin Kappelin terassilla. Eipä ole vielä tällä vuosituhannella tullut siellä käytyäkään.
Koska olimme aika pihalla esityksestä, tilasimme koko pullon.
Meillä oli vaikeuksia ymmärtää, miksi Valmont hylkäsi elämänsä ainoan rakkauden, samoin kuin miksi hän oli niin kärkäs toteuttamaan markiisittaren toiveet ja osoittamaan tälle sekä luonteensa teräksisyyden että paatuneisuutensa.
Mielestämme Valheet ja viettelijät (leffa) perusteli paremmin miksi Valmont tanssii Mme Merteuillen pillin mukaan ja siinä käy selvemmin ilmi Mme Merteuillen käsittääkseni aikaa sitten lakastunut rakkaus Valmontiin.
Elokuvalla on tietenkin käytettävissään keino, jota teatterilla (yleensä, onneksi) ei ole: lähikuvat, tuo ihon väreiden, silmien kostumisen, ilmeiden ja peiteltyjen intohimojen aarreaitta!

Totesimme että olisi taas pitänyt lukea kirja. (Meillä on ollut sama ongelma ennenkin, joko jompikumpi ei ole lukenut kirjaa/näytelmää tai siitä on liian kauan.) Tapanamme on kuitenkin yrittää analysoida näkemäämme ja siksi taustatiedon puute oli taas ilmeinen.
Näytelmä perustuu kuuluisaan ja usein filmattuun Pierre Choderlos de Laclosín ”kirjeromaaniin” kuten tavataan sanoa. Romaaniin tutustumattomana voin vain olettaa sen koostuvan pelkästään kirjeistä ja jokaisen siitä draamaa tekevän joutuvan dramatisoimaan sen itse.

Jouduimme teorioimaan ymmärtämättömyyttämme mm. seuraavilla kysymyksillä:
Onko tämä kulttuurinen (Ranska 1780-luvulla on meille melko vieras yhteiskunta) juttu?
Näemmekö tässä naisten emansipaation alkusoiton?
Onko tämä poliittinen (ks. ed. sulut), yhteiskuntakriittinen juttu?
Onko tämä sittenkin farssi eikä tragedia?
Voiko tämä oikeasti olla miehen kirjoittamaa tekstiä? Jos näin on, ketä vastaan se on suunnattu? Vai onko?
Tappoiko näytelmän naiset syfilis, jota Valmont levitti? tietoisesti tai tietämättään? (Tämä on suht plausiibeli teoria.)
Ja niin edelleen.
Näkisin Mme Merteuilin olevan kostoretkellä, mutta mitä hän kostaa? Onko saanut kupan, onko häntä petetty? Spekuloimme näkemillämme elokuvilla ja yritimme saada niistä apua tulkintoihin.
Olimme yhtä mieltä siitä, että tyypillinen Hugh Grant olisi kaikessa ilmeettömyydessään hyvä Valmont, samoin siitä että Colin Firth (Valmont, Milos Forman, muistaakseni) on ihan paska valinta rooliin. En kuulu John Malkovichin varauksettomiin ihailijoihin, mutta Valmontina Frearsin leffassa roolityö lähenteli loistavaa.

Olimme viimeiset asiakkaat sulkevalla terassilla, seikka josta kannattaa aina olla ylpeä.
Mikään asia, mistä syntyy hyvä keskustelu ei ole turha, joten siinä mielessä ilta ei mennyt hukkaan, tuli tehtyä edes yksi kesä-Helsinki-suorite ja hauskaa oli.
Päätelkää nyt tästä sitten, kenelle esitystä suosittelen ja kenelle en. Kuten sanottu näytöksiä on vielä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s