Kansojen välistä ystävyyttä Toledossa

Kerroinkin edellisessä postauksessa, että oli luovutettava Madridin viikonlopusta keskiviikkona (Madridin viikonloppu kestää keskiviikosta sunnuntaihin, jos en ole muistanut mainitaa, tai jos joku ei ole lukenut muita kertomuksiani kaupungista) jo ennen kolmea, kun torstaiaamuna piti ehtiä Toledon turistibussiin. Lähtö taisi olla puoli kaksitoista, bussipysäkki piti löytää ja satoi.

Bussi oli puolisen tuntia myöhässä, ja sateensuojassa kioskin lipan alla odotellessa tutustuin mukavaan kyproslaiseen mieheen tyttärineen. Aloitin jutun espanjalla, koska mies oli lyhyenläntä ja erehdyttävästi espanjalaisen näköinen, samoin kuin 10 (ja puoli!)-vuotias tyttärensä, mutta molemmat puhuivatkin hyvää englantia, tytärkin.

Bussissa menin suomalaisittain istumaan yksinäni, enkä puhunut kenenkään kanssa. Bussissa oli opas, joka kertoi perusasioita kahdella kielellä. En ole koskaan ajanut Toledoon päin Madridista, joten näkymissäkin riitti jonkin verran, joskaan ei merkittävästi, ihmeteltävää. Matkaan meni tunnin verran.
Bussin pysäkiltä pääsi monituisia liukuportaita pitkin ylös kaupunkiin. Tai vanhaan kaupunkiin.

Ihana ja kaunis kaupunki! Vanha, eli mun mielestä hyvä. Suosittelen kaikille muillekin pervoille jotka jakavat käsitykseni siitä, että mitä vanhempi nähtävyys, sen parempi.

sdr

dav
Pääskysiä Espanjassa riittää kesällä.

Sää ei suosinut Toledossakaan, mutta opastetun kaupunkikierroksen ajan ei onneksi pahemmin satanut. Olin valinnut espanjankielisen oppaan treenimielessä ja kokeillakseni ymmärränkö jotain. Ymmärsin. Kaiken! Muistin kehua opasta, joka oli minua vähän vanhempi, reilu viisikymppinen punatukkainen (se on mainittava, koska se on kuitenkin melko harvinaista) nainen, hänen artikulaatiostaan ja ilmaisustaan. Opas reagoi ihastuttavan suomalaistyyppisen vaatimattomasti, mutta myönsi saaneensa hyvää palautetta puheestaan ennenkin. 

dav
Opas sateenvarjoineen ja buenosaireslainen Henkan kasseineen. Elämme globaalissa yhtenäiskulttuurissa.

Olin kierroksen ainoa eurooppalainen seitsemän perulaisen (kaikki sukua keskenään, pieniä, pyöreitä ja intiaanin näköisiä) ja kolmen argentiinalaisen keskellä.

Kierros kesti reilun tunnin ja välillä mielenkiintoni vähän herpaantui. Joka tapauksessa roomalaiset, länsigootit ja maurit olivat kaupunkia olleet vuoron perään isännöimässä. Se jäi vähän epäselväksi, mikä siinä oli poikkeuksellista. Kaikissa vanhoissa kaupungeissa, joissa olen Espanjassa käynyt, on ollut sama homma. Toledohan oli pääkaupunki, että ihmekös tuo. Ihme on varmaan se, että kaikista on jäänyt ja säilynyt jälkiä… 

Kadut ovat kapeita ja sokkeloisia. Ihmeteltiin kirkkoja ja juutalaiskaupunginosaa, marsipaanileipomoita, teräsmiekkoja ja haarniskoita.

dav

sdr
Tällaset on just parhaita!

Kierroksen lopussa kaikilla oli hirveä nälkä, ja opas vei halukkaat syömään  ravintolaan jonka kanssa oli diili. Kaikki halusivat.
Normilounas, maksoi kympin ja sisälsi juomat ja jälkkarit. Matkalla bongasin sikakiinnostavan äyriäisravintolan ja harmitti, että olin ajautunut joukkolounaalle ja maksanut etukäteen, enkä saanut toteuttaa itseäni syömällä persoonallisesti.
Kaiken lisäksi olin etukäteen jostain onkinut, että Toledossa on manchegomuseo, jonka osoitteen olin tallentanut puhelimeeni tarkoituksenani syödä siellä. Olin haaveillut punkku- ja manchegolounaasta, mutta sorruin sosiaalisen paineen alla!
Asiassa oli se hyvä puoli, että argentiinalaiset (joka kansa on minulle entuudestaan melko tuntematon) ystävällisesti kutsuivat minut, yksinäisen, pöytäänsä. Ei-niin-hyvin-piiloteltuna taka-ajatuksena oli kylläkin se, että joukkueessa oli yksi leskimies, jolle etsittiin paria. Seurue – kaksi veljestä, tämä leski ja toinen vaimoineen – oli kertomuksista päätellen kiertämässä vaatimattomasti koko Eurooppaa. Rahaa oli. Ja koulutusta. Kaikki olivat jonkun alan dosentteja ja niin kuuluivat olevan lapsensakin.

Lounas ja seura oli hyvää. Sen jälkeen tarkoitukseni oli lähteä etsimään nähtäväksi joku hienoista kirkoista tai synagoga, jota opas kehui (ja jollaisessa en ole koskaan käynyt, tajusin).

Suomalainen mimmi, vierustoverini lentokoneessa, oli varoittanut, että Toledo on ihan mahdoton sokkelo jossa takuulla eksyy, kun kadut menee tietenkin aivan miten sattuu. Pyöriskelin ees taas ja aloin ymmärtää historiallisia romaanihenkilöitä, jotka eivät tiedä missä ovat ja hankkiutuvat vaikeuksiin, joista jonkun on heidät pelastettava.

Ajauduin temppeliherroista kertovan näyttelyn sisäänkäynnille. En jaksa oikein koko temppeliherroja, koska paskat amerikkalaiset romaanitehtailijat ja Illuminati-teoreetikot ovat mystifioineet senkin järjestön puhki, joten kyselin, pääseekö samassa rakennuksessa olevaa luostaria katsomaan. Hampaaton vahti sanoi, ettei toivoakaan. Kertoi olleensa kahdeksan vuotta siellä hommissa ja nähneensä kerran yhden nunnan vilaukselta!

sdr
Espnajan pisin joki Tajo, joka on niin saastunut, ettei veteen voi suunnilleen koskea, ja laskee mereen vasta Lissabonissa.

Taivas alkoi näyttää sen verran uhkaavalta, että otin Google mapsin avuksi päästäkseni kulmille, joista minulla on ainakin teoreetiinen mahdollisuus löytää bussipysäkki takaisin. Ehdin juuri katoksen alle rosélle, kun sade alkoi.
Sitten se koveni. Siirryin sisemmälle katoksen alle sitä mukaa kun muu asiakaskunta ympärilläni väheni. Lopulta jäljellä olimme minä ja ihailtavan asianmukaisesti varustautunut rouva Yhdysvaltain Pohjois-Carolinasta.

 

Lopulta alkoi raivoisa rankkasade ja ukkonen ja olin minäkin viimeisenä sissinä pakotettu siirtymään sisätiloihin.
Totesin baarimikolle, että taitaa jäädä Toledon nähtävyydet näkemättä eikä auta kun ruveta dokaamaan, ja tilasin pacharanin. Sateen laantuminen kesti niin kauan, että pitikin lähteä suorimaan bussille. Otin matkalla muutamat kuvat Kodak-pisteissä.

dav
Näkymä kukkulalta alakaupunkiin.
sdr
Pyhän Pietarin domikaaniluostarin jäänteet, josta munkit muuttivat rakentamaansa uuteen luostariin keskustaan eli kukkulalle 1400-luvun alussa. Toledolla on vaikuttava inkvisitiohistoria, johon en ehtinyt perehtyä baarista käsin.

Bussikuskia odotellessa ihailin ja kadehdin kyproslaisisän keskittymistä tyttäreensä. Leikkivät yhdessä ja hyppelivät vesilätäköissä. Kadehdin, koska omassa kahden hengen perheessäni ei isähahmon luksusta ole ollut, eikä itselläni pahemmin riittänyt leikkimieltä kun lapsi oli pienempi. Eronnut oli tänäkin isä, mutta hoitipa isänä olon todella ihailtavasti.

Paluumatkalle Kyproksen likka löysi ikäisensä kaverin, jonka kanssa meni istumaan ja minä seurustelin sen aikaa isäukon kanssa. Kyproslainen (en muista nimeä, vaikka esittäydyttiin kyllä) aloitti moneen kertaan kertomaan mulle jotain vitsiä, joka keskeytyi kerta toisensa jälkeen, kun bussioppaalla oli jotain näytettävää tai kerrottavaa. Kuudennella kerralla, kun hän oli jo puolivälissä vitsiä, huusi tytär daddya ja isukki painoi kädet kasvoilleen sanoen, että ”it’s just not meant to be”, siis se vitsin kertominen.

Pysähdyttiin näköalapaikalle Toledon toisella puolella. Onneksi! Näköala ja kaupunki olivat niin upeat, että olin jo ääneen toivonut pysähdystä, kun toiveeni toteutui ja päästiin ulos ottamaan kuvia.

davdavdav

 

Loppumatkalla muut matkustajat yrittivät nukkua, mutta Kypros-iskä sai huonon vitsinä (tyhmä ja vanha juttu rattijuoposta, joka yrittää sniffata tien keskiviivaa) kerrottua ja minä jatkoin siitä huomattavasti laadukkaammalla tämän vuoden Kevätpörriäisen blondi ja poliisi -vitsillä ja siitä sitten siirryin varsinaisiin blondivitseihin. Meillä oli kamalan hauskaa! Oltiin niin ärsyttäviä, että saatiin jopa edssämme istivat länsirannikon amerikkaa puhuvat tytöt vaihtamaan paikkaa bussissa! Oltiin tästä kyllä aika ylpeitä. Harvoin sitä kreikkalainen tai suomalainen onnistuu olemaan amerikkalaista turistia häiritsevämpi.

Bussilla oli pari ylimääräistä pysäkkiä ennen päättäriä ja jäin pois Calle Mayorilla josta oli vain sata metriä majapaikkaani. Sen takia en tullut antaneeksi korttiani kyproslaisisälle lähtiessäni, mikä harmitti. Meistä tuli niin hyvää pataa matkan kuluessa, että normiposkisuutelojen lisäksi piti ihan halata sitä ukkoa, kun oli niin hurmaava. Olisi ollut hauska kuulla, miten loppuloma menee, kun olivat ekaa kertaa Madridissa.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s